Pitkä suhde takana ja ilmeisesti ero tulossa, mutta ei oikein ole voimia kohdata sitä. On ollut ainakin pari vuotta todella raskasta, menetyksiä ja kumppanilla suhde ja jokin kriisivaihe.
Olen yrittänyt antaa anteeksi ja jatkaa, mutta luottamusta ei ole oikein ollut. On lähtenyt monta kertaa ja ollut pitkiä aikoja poissa. On muuttunut kovasti, eikä kuulemma tiedä haluaako jatkaa. Tuntuu, ettei mulla ole enää ihmisarvoa, kun olen yrittänyt kaikesta huolimatta jatkaa avioliittoa. Pitäisi luovuttaa, mutta avioero tuntuu häpeältä ja epäonnistumiselta.
Olen koulutettu, työssäkäyvä enkä mitenkään ruma, mutta silti itsetunto on liiton aikana painunut (ja painettu) todella alas. Siksi alusta aloittaminen tuntuu raskaalta. Lapsia ei ole, olisin kyllä halunnut, mutta puoliso ei ollut koskaan "valmis".
On väsynyt ja turta olo. Olen menettänyt monta vuotta elämästäni tässä suhteessa. En jaksa aloittaa jälleen alusta ja yrittää selvitä. Tulevaisuus pelottaa. En halua olla yksinäinen, lapseton ja katkeroitua. Päällimmäisin tunne on pohjaton suru siitä, että tässä on käynyt näin.
Mistä voimia ja miten jatkaa eteenpäin? Miten olette päässeet ylös?
Olen yrittänyt antaa anteeksi ja jatkaa, mutta luottamusta ei ole oikein ollut. On lähtenyt monta kertaa ja ollut pitkiä aikoja poissa. On muuttunut kovasti, eikä kuulemma tiedä haluaako jatkaa. Tuntuu, ettei mulla ole enää ihmisarvoa, kun olen yrittänyt kaikesta huolimatta jatkaa avioliittoa. Pitäisi luovuttaa, mutta avioero tuntuu häpeältä ja epäonnistumiselta.
Olen koulutettu, työssäkäyvä enkä mitenkään ruma, mutta silti itsetunto on liiton aikana painunut (ja painettu) todella alas. Siksi alusta aloittaminen tuntuu raskaalta. Lapsia ei ole, olisin kyllä halunnut, mutta puoliso ei ollut koskaan "valmis".
On väsynyt ja turta olo. Olen menettänyt monta vuotta elämästäni tässä suhteessa. En jaksa aloittaa jälleen alusta ja yrittää selvitä. Tulevaisuus pelottaa. En halua olla yksinäinen, lapseton ja katkeroitua. Päällimmäisin tunne on pohjaton suru siitä, että tässä on käynyt näin.
Mistä voimia ja miten jatkaa eteenpäin? Miten olette päässeet ylös?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskon todella voimiesi olevan lopussa.
Kerron sinulle, että sinun ei tarvitse hävetä eikä kokea epäonnistumista, sillä et ole voinut puolisosi valinnoille mitään.
Hänellä saattaa olla kriisiaika jostakin syystä, kysy oletkeo sinä siihen syyllinen ja kuinka , mutta älä syyllistä itseäsi, et voi hänen ajatuksilleen yhtään mitään.
Toivon että jaksat nyt tehdä oman päätöksen ja sitten toimit sen mukaan.
Sinun täytyy nyt arvostaa itseäsi, ala elämään myös omaa elämääsi. Tällä tarkoitan että alat elämään kuten itse halauat, mutta suhde toiseen sukupuoleen ei ole se tärkein ja tuleekin välttää tuollaisen trauman aikana.
Osta itselleisi niitä vaatteita ja ruokia, joista pidät, jos sinulla on läheisiä ystäviä ja tuttavia, yritä olla heidän kanssan mahdollisimman paljon ja pyydä kotiisi käymään, unohda tuo miehesi jos hänkin unohtaa sinut. Jos hän tulee takaisin anna hänen esittää asiansa jos tällä on kerrottavaa, sinä et ole tilivelvollinen hänelle yhtään mistään jos hän kohtelee noin sinua.
Ihmisarvosi on sinusta ja itsetunnostasi kiinni. Miksi siedät tuollaista soutamista ja huopaamista mieheltäsi? On fiksua luovuttaa, kun on luovuttamisen aika. Miehesi tekee mitä huvittaa eikä ota sinua huomioon. Siitä tietää, että luovuttamisen aika on - ollut jo varmaan pidempäänkin. Avioero ei ole häpeä ja epäonnistuminen. Mitenkään muuten et saa elämääsi kuntoon kuin eroamalla. Ainoastaan ero tekee mahdolliseksi paremman elämän.
Tuossa on käynyt noin, koska olet antanut liikaa anteeksi ja olet unohtanut, jopa kadottanut itsesi. Liitossa pitäisi tuntua mukavalta ja kotoiselta. Tuntea myös itsensä tärkeäksi toiselle. Liitto eikä parisuhde saisi tuntua selviämiseltä! Nyt alat miettiä miksi menit naimisiin miehesi kanssa ja miksi hän ei vastannut tarpeitasi. Oliko se niin jo alusta asti? Ajattelitko suhdetta aloittaessasi, että tuntuu häpeälliseltä ja epäonnistumiselta olla sinkku?
Olet nyt siinä vaiheessa, että olet huomannut, ettei suhteella ole tulevaisuutta. Se, että jaksaa ja pystyy riuhtaisemaan itsensä sellaisesta suhteesta irti, vaatii aivan mielettömästi voimia. Suru ja pettymys ja epätoivoisuus vaivaavat vielä sen jälkeenkin, mutta jossain vaiheessa aurinko pilkistää ja osaan iloitakin päätöksestäsi.
Älä tuhlaa elämääsi siihen, että kituutat onnettomana huonossa suhteessa. Ei se ole epäonnistumista, että tulee ero. Päinvastoin epäonnistut, jos tuhlaat kallisarvoisen elämäsi, koska et arvosta itseäsi riittävästi, että lähtisit huonosta suhteesta, jossa sinua on alistettu monella tavalla.
Aurinko tulee vielä esiin, vaikka se kestääkin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
"On lähtenyt monta kertaa ja ollut pitkiä aikoja poissa. On muuttunut kovasti, eikä kuulemma tiedä haluaako jatkaa."
Kyllä se niin on että avioliitto on kahden kauppa. Siihen on molempien panostettava. Miehesi ei näytä tajuavan tuota tai jos tajuaa, odottaa vain milloin sinä saat tarpeeksesi ja poistut kuvioista.
Hänen puoleltaan on todella väärin pitää avioliiton ulkopuolisia suhteita. Se on anteeksiantamatonta ja jo tarpeeksi painava syy avioeroon.
Sinun on aivan turhaa kitua ja surra tuossa jo rikkimenneessä ja jatkuvasti haavoittavassa avioliitossa. Parasta hyväksyä tosiasia että mies on muuttunut liian paljon suuntaan joka ei ole avioliitollenne soveliasta.
Sinun laittaessa avioero vetämään, ei ole luovuttamista tai häpeilyn aihe. Se on vain laillinen keino antaa miehen mennä jatkamaan jo aloittamallaan elämäntyylillä. Tyylillä johon sinä et halua osallistua enää.
Sinulle kuuluu rauhallinen, suruton ja tasapainoinen elämä, aluksi yksin ja kenties tulevaisuudessa kuvioihin ilmaantuu ihminen joka jakaa samanlaiset arvot, jolla on halua kunnioittaa, tukea ja arvostaa sinua juuri sellaisena hyvänä ihmisenä joka sinä olet.
Luovuta toki! Teet väärin itseäsi kohtaan jatkamalla suhteessa yksin. Miehesi ei siinä enää ole mukana. Ylös pääset, kun ajattelet itseäsi ja vain itseäsi. Sinun täytyy miettiä tarkkaan mitä seuraavalta suhteeltasi odotat, missä kulkevat rajasi. Miehesi on ylittänyt ne monta kertaa ja pitkän aikaa. Puolusta rajojasi!
Uskoisin että ero ja uusi suhde on sinun tapauksessa paras ratkaisu. Hankit vain sellaisen miehen joka on valmis lasten tekoon ja perhe-elämään.
Itselläni on neljä teini-ikäistä/aikuista lasta, ja voin sanoa, että lapset vasta sisältöä elämään luo. Kannattaa kuulla sydämmen ääntä ja jättää häpeän kantaminen puolison harteille. Voi, kumpa voisin olla puolisosi ja tulevien lastesi isä. Voi sitä nukkuvan vauvan tuhinaa.
Ero todella vie voimat. Mutta omasta kokemuksestani voin sanoa että vielä kuluttavampaa oli olla vuosikausia puolikuntoisessa liitossa jossa tiesi että ero olisi paras ratkaisu. Mutta vaikka ero on raskas, niin se menee kuitenkin ohi, jossain vaiheessa. Sen sijaan huonossa liitossa kituuttaminen on raskasta koko ajan, vuodesta toiseen. Kyllä eron syövereistä pääsee ylös. Päivä kerrallaan.
Itse erosin 5 vuotta sitten. Selviydyin oikein hyvin ja elämäni on mallillaan nyt. Tosin asiat eivät mene niin helposti kuin 4xiskä sanoo. Ei miestä noin vain hankita, niin kuin koiraa, itse en ole tavannut ketään sopivaa tai mahdollista kumppania koko aikana eron jälkeen. Lapsihaaveet ovat kylläkin jo poistuneet, en varmaan jaksaisikaan enää.