Olin nuorena niin estynyt ettei minulla ollut toivoakaan naisen saamisesta (eikä ulkonäkö todellakaan parantanut mahdollisuuksia). Jossain vaiheessa päälle parikymppisenä "suutuin" naisille / loukkaannuin niin pahasti, että lopetin kokonaan heistä fantasioinnin. En katsellut heihin päinkään (en myöskään katsellut pornoa). Pikkuhiljaa huomasin että libidoni katosi kokonaan. Naiset eivät enää herättäneet minussa juurikaan intohimoja. Pystyin kyllä vielä vetämään käteen, mutta se ei tuntunut juuri miltään. Nyt hieman vanhempana on ollut harvakseltaan mahdollisuus seksiin, mutta haluni eivät ole palanneet. Olen siis harrastanut ilman kiinnostusta, haluja tai tuntoa. Jossain vaiheessa kokeilin erilaisia masennuslääkkeitä, jotka vain pahensivat ongelmaa ja toivat myös tukun uusia, jotka jatkuvat lääkkeiden lopettamisen jälkeenkin. Onko joku kärsinyt samantyyppisistä ongelmista?
Kadonneet seksihalut
aseksuaali trasf.
7178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä samanmoinen tapaus, nuorempana väsähtänyt jatkuviin rukkasiin ja menettänyt mielenkiinnon lopulta pariutumiseen lähes kokonaan. Jälkikäteen ei edes naisten runsaskaan huomionosoittelu ole innostanut tarpeeksi, että jaksaisi lähteä mitään kehittelemään.
Mutta kyllä se libido on nyt palailla. Hissukseen ja mietona, mut kumminkin.
No eihän ne halut yksipuolisesti sytykään. Vai onko joku muka huomannut sut, ihaillut, vietellyt, tarjonnut itsensä kokonaan ja silti et tunne halua?
Ei naiset tee niin, ellei ulkonäkö ja muut asiaankuuluvat ole hyvää tasoa.
No ei kaikille varmaan osu kohdalle koko elämän aikana, mutta mitä enemmän tapaa ihmisiä, niin todennäköisyys ainakin kasvaa.
Naiset tykkää monenlaisista miehistä. Itsellä on ihan tietyt jutut ulkonäössä, joita ei voi vastustaa. Ja ne ei ole pitkä ja "komea" siinä mielessä kun mediassa tarkoitetaan. Hävettäis luetella tässä ne ulkonäkövirheet, joihin haksahdan takuuvarmasti, joten en sitä tee.
Mutta kun tuolla joku kyseli mas.lääkkeistä, niin lueskelin niistä mm. Wikipediasta ja siellä ainakin väitettiin että muutokset seksuaalisuudessa voivat olla pysyviä.
Teininä minua pahoinpideltiin lääkärien toimesta lääkkeillä jotka aiheuttivat vakavia muutoksia sisäerityselimissä, aiheuttaen mm.gynekomastian jonka korjaamiseen on mennyt julkisen terveydenhoidon nihkeyden takia kymmenen vuotta.
-
Eräs lääke mitä joskus käytin aiheutti mm.sen etten lauetessani saanut siemensyöksyä ollenkaan. Tunne oli pelottava ja outo mutta siihen tottui ja kai se sitten päättyi joskus lääkkeiden lopetuksen jälkeen.
-
Olin myös erittäin estynyt pitkälle parikymppiseksi asti ja aloin katkeroitua samaan aikaan kun kunnolla kiinnostuin tytöistä eli 19-vuotiaasta lähtien.
Nyt aikuisempana on ehkä tullut vähän enemmän kykyä ottaa asiat läpällä ja ymmärtää etteivät naiset ole mitään jumalaisia laatutuotteita eikä seksi niin vakava asia; hiplailee, sitten rynkyttää kunnes ruiskahtaa (olen kopioinut tämän hauskan ilmaisun toiselta palstalaiselta) ja siinä se. Tosin uskon kyllä että tarvitsisin jonkun lääkkeen ensimmäistä kertaa varten koska erektion saaminen kaikkien patoutumien ja yleisneuroottisen mielenlaadun takia voi olla todella vaikeaa. Viimeksi kun seksiä oli mahdollista saada, en kiihottunut (fyysisesti) juuri ollenkaan.
-
Vaikka rakastan naisen vartaloa, kasvoja ja ääntä niin kuitenkin tuntuu että tositilanteessa nainen ei sitten kiinnostavuudestaan huolimatta ole hirveän KIIHOTTAVA. Fiilikset olivat ehkä vähän toisenlaiset teini-ikäisenä jolloin seksi olisi pitänyt aloittaa ja jolloin olin suosioni huipulla mutta siinä iässä se ei vain kiinnostanut kovin paljon enempää kuin naisiakaan.
-
Etsin tilanteita hakeutua naisten seuraan, haaveilen ja masturboin mutta todellisuus ei sitten luultavasti yleensä aivan vedä vertoja haaveille. Toki jollain tavalla se tuo elementtejä mitä ei muuten ole saatavissa; kosketus, näyt, tuoksu (tai epämiellyttävä haju) ja on siten välttämätöntä.
Itseäni panetti teininä jatkuvasti ja tyttökaverin kanssa tuli lystäiltyä kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin, sisällä ja ulkona, mielikuvitusta riitti.
Siinä sitten aikuisen aikuistuttua, vastuiden kasvaessa jne. naisen fyysinen tarve hiljaa väheni, ei kokonaan mutta ei enää ajattele joka hetki ;) .
Mutta kyllä se nykyisinkin viisari värähtää kun kaunis blondi purjehtii edessä lanteet keinuen, ai ai.
Minun ongelmani on että kunnon erektiota ei enää saa niin helpolla aikaiseksi, se on tämä isomunaisuuden kirous.
Isoa on työläämpi saada juhlakuntoon kuin pientä pirriä.