Siitä kun erosin kihlattuni kanssa, tulee pian jo puolivuotta,6kk.
Suhteessa oli fyysistä ja henkistä väkivaltaa minua kohtaan, kaiken sen keskellä rakastin.
Rakastin todella paljon, lopulta tuli vain raja vastaan. Ei enää voinut uskoa, eikä antaa anteeksi.
Muutuin itsekin kaiken myötä ihan kamalaksi, sain itku ja raivokohtauksia, olin kaiken aikaan masentunut ja vainoharhainen.
Ero oli oikea päätös, suhteemma sai minut ihan rikki ja olisi tappanut minut hiljalleen.
Nyt kuitenkin, on koko elämänhalu kadonnut.
Itken ja olen masentunut.
Tuntuu etten kykene enää koskaan suhteeseen, edellinen suhde repi minut todella rikki.
Olen vasta nuori nainen, 20 vuotia, elämäni alussa, silti tuntuu että se on jo ohitse.
Olen vain sisällä, en tahdo tehdä mitään.
En tahdo nähdä ystäviä, olla vain.
Syksyllä opinnot kutsuu, tuntuu että sekin vain syö minua lisää.
Tiedän epäonnistuvani, kaikessa mihin nykyään ryhdyn.
En kaipaa entiseen suhteeseen, en voi silti kieltää ettenkö ollut syvästi rakastunut ja toivoin kaiken muuttuvan vielä hyväksi.
Nyt entisellä poikaystävälläni on uusi nainen.
En ole katkera, mutta itken itseäni, sitä miten koen että itse en kykene enää koskaan samaan.
Tämä yksinolo on kasvattanut minua hurjasti, olen saanut miettiä ja käsitellä asioita päässäni, ehkä ajattelen hieman liikaa.
Sanotaan että ei menneitä tule murhtia, minun menneisyyteni tulee kulkeemaan minun kanssani aina, käsi kädessa.
Miten selvitä?
Suhteessa oli fyysistä ja henkistä väkivaltaa minua kohtaan, kaiken sen keskellä rakastin.
Rakastin todella paljon, lopulta tuli vain raja vastaan. Ei enää voinut uskoa, eikä antaa anteeksi.
Muutuin itsekin kaiken myötä ihan kamalaksi, sain itku ja raivokohtauksia, olin kaiken aikaan masentunut ja vainoharhainen.
Ero oli oikea päätös, suhteemma sai minut ihan rikki ja olisi tappanut minut hiljalleen.
Nyt kuitenkin, on koko elämänhalu kadonnut.
Itken ja olen masentunut.
Tuntuu etten kykene enää koskaan suhteeseen, edellinen suhde repi minut todella rikki.
Olen vasta nuori nainen, 20 vuotia, elämäni alussa, silti tuntuu että se on jo ohitse.
Olen vain sisällä, en tahdo tehdä mitään.
En tahdo nähdä ystäviä, olla vain.
Syksyllä opinnot kutsuu, tuntuu että sekin vain syö minua lisää.
Tiedän epäonnistuvani, kaikessa mihin nykyään ryhdyn.
En kaipaa entiseen suhteeseen, en voi silti kieltää ettenkö ollut syvästi rakastunut ja toivoin kaiken muuttuvan vielä hyväksi.
Nyt entisellä poikaystävälläni on uusi nainen.
En ole katkera, mutta itken itseäni, sitä miten koen että itse en kykene enää koskaan samaan.
Tämä yksinolo on kasvattanut minua hurjasti, olen saanut miettiä ja käsitellä asioita päässäni, ehkä ajattelen hieman liikaa.
Sanotaan että ei menneitä tule murhtia, minun menneisyyteni tulee kulkeemaan minun kanssani aina, käsi kädessa.
Miten selvitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä kykenet selviämään.
Mene ulos, siellä on maailma jonka oikeaa luonnetta et pysty omassa kopissasi ja omassa päässäsi ratkaisemaan.
Tulet epäonnistumaan joissain asioissa, isoissakin, ja onnistumaan toisissa. Ei se sen kummempaa ole kenelläkään. Et voi tietää epäonnistuvasi kaikessa, vaikka se itsesäälissä piehtaroidessa siltä tuntuukin.
Tuskin edes kykenisit epäonnistumaan kaikessa vaikka yrittäisit.
Jos olet vain kotona vailla kontakteja muihin ihmisiin ei ole ihme jos asiat alkavat vääristyä päässäsi (nimim. been there - done that).
Kaikki kulkevat menneisyytensä mukanaan, totta. Suosittelen että yrität silti asennoitua siihen menneisyytenä - se on tapahtunutta, kyllä, mutta sinulla on päätösvaltaa siihen kuinka paljon se vaikuttaa tulevaan.
Sä et epäonnistu vaan onnistut muista se aina ,se mikä nyt on epäonni voi myöhemmin olla onni, huommat ettei sitä uutta ja parempaa olisi tullutkaan jos sinulla ei olisi aiemmin ollut epäonnea.Menetetyn tilalle saat aina parempaa.
Jokaisesta epäonnistumisesta sinä kasvat henkisesti ja voimistut ,ole onnellinen että sinä saat kasvaa.