pääsitkö ekalla sisään vai menikö montakin kevättä kirjastossa?
Yhteishaku alkoi, se aika keväästä
millasia muistoja
20285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pääsin ekalla sisään, ei tarvinut edes pääsykokeissa käydä kun pitkästä matematiikasta tuli laudatur. Muistan kuitenkin miten hölmöltä silloin tuntui, kun oli pakko hakea myös AMK:hon, vaikka oli selvää että halusin yliopistoon ja myöskin pääsisin sinne. AMK:n pääsykokeisiin tuli myös kutsu - ja jopa psykologisiin testeihin (taisin hakea jonnekin liiketalouden AMK-linjalle - joku sellainen se oli), mutta jätin ne väliin.
Onnea kuitenkin kevään hakijoille, toivottavasti tiedätte minne haette.
Ekalla pääsin sisään kahteen eri yliopisto paikkaan ja kolmanteenkin olin 1. varasijalla. AMK:n pääsykokeisiin tuli kutsu, mutten koskaan mennyt kun tiesin etten halunnut sinne.
Nyt kun yliopistoa on jo 5 vuotta takana, niin tuo AMK:n sivuuttaminen on alkanut tuntumaan vähän väärältä ratkaisulta, sillä työtilanteeni on todella surkea. AMK:n jälkeen olisin saanut varmasti edes jotain omaa alaani sivuavaa työtä.
Onko ala niin teoreettinen, että hankala käytännössä hyödyntää vai otettu liikaa opiskelijoita sisään tarpeeseen nähden? Jälkimmäinen kun on esim.taidealoilla niin tavattoman yleinen tilanne.
Ei ole mitenkään teoreettinen aihe, vaan ihan perus kauppis kamaa.
Kaupallisen puolen yliopisto-opintojen ongelma on vain se että kukaan ei ota toimistotöihin jos ei ole kokemusta tai suhteita, amk:n kautta on sentään mahdollista saada työharjoittelua ja päästä esim. kännykkäkaupan tiskille töihin.
Kun sulla näyttää olevan tuntuma asiasta, niin kiinnostaa mikä periaatteellinen ero on YO:n ja KKK-koulutuksen välillä. Onko niin, että tutkijaluonteista koulutusta olet voinut käydä ilman pakollista harjoittelua, jolloin kosketusta käytäntöön ei välttämättä synny. Eli johtaako ns.akateeminen vapaus tuollaiseen, jos on tullut otettua hieman lepsusti.
Onko amk:ssa tai KKK:ssa enemmän "putkiohjelma" siinä mielessä, että koulutus ei edes etene, jos käytännön harjoittelua ei ole. Sinällään kai opintosuunnittain asiat lienevät pitkälti samoja riippumatta mitä oppilaitosta käy.
Pääsin sisään hakemaani paikkaan maksimipistein.
Luin ja osasin. Jäin pisteen päähän. Kolmannes pääsykokeesta oli matematiikkaa, jossa kompuroin. Olin niin Helsinki-keskeinen, etten ollut huomannut, että samaa tutkintoa olisi muissa yliopistoissa päässyt lukemaan ilman matematiikkakynnystä.
Myöhemmin en enää osannut tosissani valmistautua - epäonnistumisen pelko valtasi. Motivaatiota heikensi myös lähtötilanne: mikä minulle antaisi oikeuden rahattoman suvun ensimmäisenä uhrata vuosia opintoihin, kun palkkapussia oli tarjolla monesta suunnasta, ja kun perhe ei nähnyt opinnoissa mieltä.
Kuten LB, toivotan onnea kaikille hakijoille.
Lisäys. Jos todella olette löytäneet suuntanne ja haluatte opiskelemaan, älkää tehkö, kuten minä, vaan uskokaa itseenne. Säilyttäkää motivaationne alamäkienkin aikana ja pyrkikää uudestaan. Minä voin suoraan sanoa, että opiskelujen jääminen (siis akateemisten) harmittaa edelleen.
Olen aikuisiällä hakenut viiteen pääsykokeita järjestävään oppilaitokseen. Yhteen pääsinkin ja olin siellä jonkin aikaa. Yhdestä sain huonoimmat mahdolliset pisteet mikä oli tavallaan opiston vika ja muista aika vaatimattomat pisteet. Yhdestä eivät laiskuuttaan kertoneet pistemäärää ollenkaan.
-
Tuopa ei ole sinänsä itseluottamukseen vaikuttanut juuri mitenkään koska minulla ei ollut mikään pakko päästä sinne raatamaan ja pääsemättömyyskin oli osin ihan muiden vika, mutta kyllähän tässä erilaisia opintoja kerkeää parin tai kolmen tutkinnon edestä syntyä ennen kolmeakymppiä. Kekseliäs ja ahkera löytää uusia kanavia ja tavoitteita.
Miten pääsemättömyys on "muiden vika", vai onko pääsykokeen lisäksi (sama kaikille) jotain muita kriteerejä mitkä ratkaisevat. Tuntuu vain kummalliselta :/
Jos olet kyseisen kirjoittajan tekstejä kauemmin seurannut, niin kaikki on aina muiden syytä ja oikeusmurhaa. Jo ala-asteella opettajat syrjivät huvikseen, sitten hänet laitettiin pakkohoitoon vastentahtoisesti "ilman syytä", ja kokonaiset oppilaitoksetkin kampittavat.
Kaikki tämä, vaikka hänen älyssään tai mielenterveydessään ei hänen omasta mielestään ole mitään vikaa...
Kun koko maailma on miestä vastaan, eikö olekin järkeenkäypää, että vika on koko muussa maailmassa.
Ai jassoo. Jäin vain kummastelemaan. Ja toinen kohta: opiskelu olisi raatamista tai palvelusta... no noinkin, jos ala ei tunnu omalta :)
On tietysti epätodennäköistä, jos kaikki persoonattomatkin vastukset (mihin itsellä ei ole osaa) johdonmukaisesti "kaatuisivat" aina saman henkilön päälle.
Toivottavasti opinnot eivät jää pelkäksi ajankuluksi vaan olisi kohdistuneet niin, että saisi aikanaan töitä ja toimeentuloa.
Siis siten että jäin henkilökunnan ahdistelun takia luokalle ja jouduin käymään koulun loppuun sairaalakoulussa, sairaalaan vangittuna enkä voinut omasta tahdosta huolimatta käydä koulua normaalin opetussuunnitelman mukaan. Hain sitten erilaisiin paikkoihin sillä peruskoulun todistuksella mikä oli tai harkinnanvaraisessa valinnassa jolloin hakijalta vaaditaan erityisen hyviä suorituksia.
Isompien paikkakuntien asiantuntijat ovat suorasti tai epäsuorasti todenneet/myöntäneet että minua kohdeltiin väärin. Osa vastuussa olevista henkilöistä myös alennettiin virasta, ilmeisesti jatkuvien valitusten takia.
-
Iltalukioon ilmoittauduin silloin joskus teini-iän lopulla mutta olin silloin liian sosiaalisesti ahdistunut voidakseni käydä sitä kunnolla. Kavereita ei ollut näyttämässä esimerkkiä; ainoastaan muisto kiusauksesta joka alkoi kaupungin kouluun vaihtaessa ja huipentui myöhemmin.
-
Esim.yhdessä koulussa oli vain yksi varsinainen valintakoe jota varten oli annettu monta eri teemaa. Silloin ei sanottu halutaanko hakijan käsittelevän näitä kaikkia aiheita vai vain yhtä aihetta. Jälkeenpäin selvisi että haetiin yhtä tiettyä mutta silloin koe oli jo tehty. Jälki oli sinänsä OK. Sitten eri laitoksissa on myös muut haastattelut joissa pohditaan ikää, sukupuolta, harrastuksia, työkokemusta yms. eikä mahdollisiin CV-'puutteisiin' kysellä syitä.
-
Näin jälkeenpäin ajatellen en ole kyllä mitenkään hirveän tyytymätön noihin lopputuloksiin koska kaikissa noista hakupaikoista oli loppujen lopuksi joko isompi tai pienempi vika ja silloin vielä enemmän haeskelin itseäni; nyt tuntuu oudolta ajatella että harkitsin niitä juttuja mitä silloin harkitsin ja silloinkin motivaatio taisi olla hieman sen mukaista.
No täällä muutamilla puskanikeillä on jotain antipatioita minua kohtaan. Näillä ihmisillä on kyky kuvitella asioita joita ei ole olemassa ja nähdä kaikki asiat mahdollisimman negatiivisella ja syyllistävällä tavalla.
-
Jos heidät joskus joukkoraiskataan tai heille tapahtuu elämänsä aikana useampi vastoinkäyminen niin se on ilmeisesti heidän vikansa koska kuulemma he ovat sitten ainut yhdistävä tekijä esim.näiden joukkoraiskaajien välillä; ollessaan rikoksen ainut uhri.
Heillä on tietysti oikeus olla vastaanottamatta tätä moraalista tukea mitä tässä välillisesti annan kertomalla omista kokemuksistani. Ne kokemukset eivät siis ole koko elämä vaan ne ovat minun huonot kokemukseni, jos joku imbesilli tarvitsi tarkennusta.
Joskus vastoinkäymiset kasautuvat korkoa korolle periaatteella, mikä valitettavaa toki. Mutta mennyt on mennyttä, vain tulevaan voi vaikuttaa. CV:n puutteet eivät mahdottomia taklattavia, jos löytyy selitys, uskottava ja/tai faktanäyttö (esim.lääkärintodistus) asiaintilalle.
Jäikö ilta- ja sitten kaupunkilukio kesken ja onko myöhemmin seljennyt oma ns.vahvuusalue, jos keskenjääneen(?) lukion jälkeiset haut huteja olivat. Lukiotodistus on monesti muotovaatimus, mutta yllättävän usein ihan korkeakoulutasollekaan ei. (Esim.sukulaiseni pääsi MPKK:hon ilman lukiota, kun hakeutui armeijan jälkeen palkolliseksi pariksi vuotta ja sai pärjäämisestään näyttöä siellä.)
Palstalla taitaa olla jotain teinimäisen pentumaisuuden ja aikuisuuden välistä taistoa(?) vai mitä, kun kaikkea peruskouluhokemia ja jotain turhautumapurkauksia näköjään riittää. Liittyykö tuossa ylempänä oleva ulkopuoliselle käsittämätön vastalauseesi ("joukkoraiskataan...") johonkin tällaiseen yhteyteen ja "vakkarien" keskinäiseen sananvaihtoon.. :)
Mies 1985 on kaikesta huolimatta käynyt elämänkoulua erityisesti naisiin liittyvistä aiheista. Siihen tuo raiskaus-teemakin liittyy; kaikkien naisten (salainen) toive on tulla raiskatuksi. Että silleen...
Vituttaa koko yhteishaku enkä edes tiedä omaa alaani mut tulipahan haettua silti. Oon kohta hukannut koko elämäni joka asiassa eikä oikein mikään jaksa kiinnostaa.
muistoja. Istuin koko kamalan kevään kirjastossa. Raadoin, en mitään muuta ajatellutkaan kuin sitä pääsykoetta. Kokeessa kävin, epäonnistuin. Muistan, että kun Porthaniasta kävelin ulos, oli helteinen myöhäiskevään päivä, paljon ihmisiä liikkeellä. Kaikki näkemäni ihmiset olivat iloisia, minä ainut onneton.
Mutta sitten heinäkuussa, postiluukusta löytyi aamulla kirjekuori joka oli oudon painava...Siellähän oli dokumenttia jos jonkinlaista, muun muassa se hyväksymiskirje. Muutaman päivän ajan olin todella onnellinen.
Syksyllä sitten alkoi se opintojen arki, ja tajusin, että olin ollut hivenen naiivi.
Hyvä kiteytys. Kun opintojen, tai työn tai perheen arki alkaa, sitä huomaa olleensa hivenen naiivi.
kauheat muistot. kaikki nuoruuden keväät meni pääsykokeissa. kun en päässyt omieni kanssa samaan aikaan yliopistoon niin tippui kuvioista hyvin nopsaan. kavereiden ystäväpiirit laajeni ja kuvioihin tuli uusia mielenkiintoisia nuoria ympäri maata. rankka kokemus ja niin paljosta jäi paitsi ettei sitä mikään korvaa. olisin päässyt osalliseksi kaikesta tuosta jos olisin lukenut vielä vähän enemmän silloin joitakin vuosia sitten. pienestä se on kiinni.