Nyt kun tällä palstalla on jo haukuttu yh:t perin pohjin, niin saanko esittää vastakysymykseksi, että mitä sitten pitäisi ajatella yli nelikymppisestä miehestä, joka ei ole vielä saanut elämänsä aikana niin vakavaa suhdetta (ja lasta) aikaiseksi, että pitää vonkua nyt siltä yh:lta, että eikö tämä alkaisi vielä lapsia tekemään?
Yllättävän moni 40- ja jopa 44-vuotiaskin mies etsii täältä vielä naista lapsentekoon ja silloni yh olisikin yhtäkkiä kovaa valuuttaa, koska nämä muka kovasti tavoitellut 35-vuotiaat lapsettomat naiset ovatkin kuulemma osoittautuneet lapsellisiksi ja itsekeskeisiksi. Samoin yh:lla on jo kokemusta ja hormonitkin todistetusti kunnossa, eli siihen yhtäkkiä kelvattaisiinkin. Ja nämä ovat juuri niitä miehiä, jotka mainostavat itseään komeiksi ja menestyviksi. Totuus voi sitten olla ihan muuta.
On pakko kysyä näin, koska yh:n statusta mollataan täällä jatkuvasti. Ja moni mieskin kavahtaa naista, jolla on lapsia, vaikka se kyllä profiilissakin lukee. Onkohan kukaan heistä ajatellut, että yh:ksi voi "joutua" erilaisista syistä? Kun on ottanut pari kertaa turpiinsa ex-mieheltään, niin ei siinä enää monia vaihtoehtoja ole.
Toki uusperheissä on aina omat kuvionsa ja haasteensa, mutta kyllä nainen, jolla on jo lapsia, voi silti olla aivan yhtä hyvä kumppani kuin lapsetonkin nainen. Jos uusi kumppani ei se elämän ainoa kiintopiste olekaan, mutta aikansa yksin elänyt, parisuhteeseen tottunut ja sitä toivova yh varmasti osaa arvostaa uutta parisuhdettaan ja hoitaa sitä. Kyllä eletystä elämästä ja sen mukanaan tuomasta kokemuksesta voi olla suuri hyöty.
Yllättävän moni 40- ja jopa 44-vuotiaskin mies etsii täältä vielä naista lapsentekoon ja silloni yh olisikin yhtäkkiä kovaa valuuttaa, koska nämä muka kovasti tavoitellut 35-vuotiaat lapsettomat naiset ovatkin kuulemma osoittautuneet lapsellisiksi ja itsekeskeisiksi. Samoin yh:lla on jo kokemusta ja hormonitkin todistetusti kunnossa, eli siihen yhtäkkiä kelvattaisiinkin. Ja nämä ovat juuri niitä miehiä, jotka mainostavat itseään komeiksi ja menestyviksi. Totuus voi sitten olla ihan muuta.
On pakko kysyä näin, koska yh:n statusta mollataan täällä jatkuvasti. Ja moni mieskin kavahtaa naista, jolla on lapsia, vaikka se kyllä profiilissakin lukee. Onkohan kukaan heistä ajatellut, että yh:ksi voi "joutua" erilaisista syistä? Kun on ottanut pari kertaa turpiinsa ex-mieheltään, niin ei siinä enää monia vaihtoehtoja ole.
Toki uusperheissä on aina omat kuvionsa ja haasteensa, mutta kyllä nainen, jolla on jo lapsia, voi silti olla aivan yhtä hyvä kumppani kuin lapsetonkin nainen. Jos uusi kumppani ei se elämän ainoa kiintopiste olekaan, mutta aikansa yksin elänyt, parisuhteeseen tottunut ja sitä toivova yh varmasti osaa arvostaa uutta parisuhdettaan ja hoitaa sitä. Kyllä eletystä elämästä ja sen mukanaan tuomasta kokemuksesta voi olla suuri hyöty.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä, on todellakin pakko kysyä, että jos ne lapsettomat naiset ovat sitä priimatavaraa, niin miksi he edelleenkin roikkuvat vapailla markkinoilla?
Lapsellisuus ei useinkaan juonnu siitä onko tullut tehtyä lapsia vai ei. Jos äitinä on nainen jolla ei ole minkäänlaista pienintäkään kykyä järjestää taloutta järkevästi niin ettei hassaisi rahaa yhdentekevään sälään tai jopa viinaan, niin ei se hänestä mitään yli-ihmistä tee että on sattunut pusertamaan muutaman kersan peräpäästään ulos.
Eiköhän suurin osan äideistä olen ihan tavallisia ja normaaleita ihmisiä, mutta niin on toisaalta myös lapsettomistakin. Sellainen ihminen jolla ei järki päätä pakota tai joka on henkisesti hyvin keskeneräiseksi jäänyt on lapsellinen aina täysin riippumatta siitä onko hänellä lapsia tai ei.
Prinsessaunelmia löytyy kummaltakin. Mies joka on haukkunut lapsetonta naista lapselliseksi on saattanut polttaa päreensä juuri siitä että nainen ei ole halunnut lasta hänen kanssaan... ;)
Ihmisiä ovat toki molemmat. Mutta miten tässä tulikin esiin juuri sellaiset asiat, että yh:n kohdalla on ikäänkuin loistojuttu, jos yksikin heistä sattuu kykenemään olemaan läträämättä viinalla tai tuhlaamaan rahojansa ihan mihin sattuu. Aika hyvä stereotypia, jonka perusteella yh:t luokitellaan yhteiskunnan kakkoskansalaisiksi. Onko kukaan koskaan ajatellut, että sielläkin on aivan samalla tavalla hyvännäköisiä ja hyväkroppaisia naisia, jotka käyvät vaativissakin töissä (vaikka tohtorinkin tutkinto taustalla). Eli miksi yh-äiteihin yhdistetään heti viinalla läträäminen?
Ja lapseton taas on se prinsessa, joka ei ole huolinut ketä tahansa lastensa isäksi. Just joo.
Ja kyllä äitiys pitää sisällään paljon muutakin kuin pusertaa muutama kersa peräpäästä ulos. Ehkä tätä yh:n ja lapsettoman ajattelumaailman kypsyyseroa tulikin havainnollistettua erinomaisesti juuri edellisessä viestissä.
Onhan noita olemassa naisia joiden olisi huomattavasti parempi olla yh kuin täysin päästään tärähtäneen miehen armoilla. Yksikin kiva nainen jonka tiedän oli varmasti helvetin hyvä äiti, mutta se että hän antoi miehensä tehdä kaikki päätökset kuulosti aika pahalta. Hän harkitsi eroa, mutta ei sitten saanut aikaiseksi. Olisin suonut hänen ja hänen lapsensa vuoksi että hänestä olisi tullut yh - tästä voinet päätellä että minulla ei ole sitä automaattista näkemystä että kaikki yh:t ovat aivan kamalia...
Mutta ne yh:t jotka ovat kamalia ovatkin sitten yleensä juuri tuolla em. tavalla kamalia eli viina virtaa tms. Kun on nähnyt ikkunasta miten nainen hoipertelee päissään 6-vuotias lapsi käsi kädessä kotiin ja kuuntelee naisen uhoavan miten se lapsi "lentää kotoa kuin leppäkeihäs kun täyttää 18 v" niin tottakai sitä ahdistuu siitä että kaikenlaisia äitejä sitä onkin. Tämä kyseinen nainen ei ollut koskaan ollut naimisissakaan, lapsi oli kuulema vahinko.
Voihan sitä toki olla sellaisiakin ihmisiä jotka kypsyvät vanhemmuuden myötä, mutta itsestäni vaikuttaisi siltä että viisaat ihmiset ovat aika nuoresta asti viisaita ja tyhmä ovat tyhmiä, ja osalla viisaista on lapsia ja osa näistä on yksinhuoltajia, osalla tyhmistä on lapsia ja osa näistä on yksinhuoltajia jne. Minkäs teet?
Mutta tällä foorumilla harjoitettu räksytys että joku on automaattisesti horoperse tai mitä nyt milloinkin sen takia että on yh on tietysti naurettavaa. Ja lapsellista.
Meillä lapsettomilla naisilla on kriteereitä minkälaisen miehen vierellemmme otetaan ja toivoisimme myös suhteen jatkuvan. Olen katsellut useamman ystävättäreni yh elämää ja kuunnellut melkoisen määrän kyynelten sekaisia vuodatuksia, en kyllä heitä kadehdi.
Kyllä tässä pakostakin on pessimistisyyteen taipuvainen perheen perustamisen suhteen.
Kun naisesta tulee yh, niin se tuo mukanaan monia asioita, eikä siitä ole paluuta. Tässä muutamia asioita miksi lapseton saattaa olla halutumpi: Usein ei haluta toisten lapsia, lastenhoito ongelmia, lapset eivät välttämättä hyväksy uutta miestä, entistä miestä ei haluta pyörimään jalkoihin, mahdolliset riidat exien kanssa, taloudellisia vaikeuksia monilla, mies ehdokkaat vaihtuvat usein, lapset rajoittavat kaikkia mahdollisuuksia.
Voisin kuvitella, että perheen hoitaminen olisi helpompaa kaksin, mutta eipä näytä tilastojen mukaan kovin varmalta.
Ei voi muuta kun toivoa parasta...
"Meillä lapsettomilla naisilla on kriteereitä minkälaisen miehen vierellemmme otetaan ja toivoisimme myös suhteen jatkuvan."
Tottakai on meillä yh-äideilläkin! Miksi ei olisi? Ei kai kukaan luule, että vain se, että on lapsia edellisestä suhteesta, tarkoittaa sitä, että tarraamme epätoivoisesti jokaiseen luuseriin, joka vastaan tulee.
Mielenkiintoista kyllä, että moni mies loukkaantuu, kun yh (jolla itsellä on kuvallinen profiili) kehtaa pyytää häneltä kuvaa.
Tuo alla oleva kirjoitus siitä, kuinka yh yhdistetään valitettavan usein automaattisesti rahattomaan, läskiin alkkikseen, piti kyllä paikkansa. Jätetään yhteiskunnan tavalla tai toisella ja syystä tai toisesta syrjäytyneet ryhmät tämän keskustelun ulkopuolelle eikä samaisteta heitä automaattisesti yh-äiteihin. Eikös nyt jo entinen presidenttimmekin ollut jossain vaiheessa yh..?
Omassa tuttavapiirissä on kaksi lapsetonta naista, molemmat hieman yli kolmekymppisiä. Ja siellä sitä vasta viinalla läträtäänkin! Ja sen näkee valitettavasti myös naamasta ja vyötärön läskimakkaroista.
Ite en nuoren ikäni takia olisi valmis seurustelemaan yh-naisen kanssa, vaikka lapsista pidänkin ja ois mukavaa jos joku päivä mulla olisi oma perhe. Sama se ovatko lapset omaa verta v ai eivät, sellaisella asialla ei ole mulle väliä.
Mutta ikää ja kokemusta mulla ei ole oikeastaan yhtään, joten joutuisin aika nopeasti keskelle täysin vierasta maailmaa. Saattaisin vaikuttaa jopa itsekkäältä ja lapselliselta sellaisen yh-äidin silmissä, kun haaveita ja unelmia ois vielä, mutta mun pitäisi varmaan kokea ne ensin, ennen kuin voisin ajatella vakiintuvani minnekään ja ottavani vastuuta muidenkin elämästä kuin pelkästään omastani.
Sama. Ei mulla mitään yksinhuoltajia vastaan ole, mutta olen raakannut heidät pois omista hakuvaihtoehdoista. Itsekin kun olen ainakin vielä niin erilaisessa elämänvaiheessa, että voisin kuvitella ettei meillä pahemmin ole yhteistä. Lisäksi voin ihan rehellisesti sanoa, ettei noiden aikaisemmissa viesteissä kuvattujen uusperhekuvioiden keskelle joutuminen kiinnosta sitten pätkän vertaa.
Sama asia kiinnostaa. Sen lisäksi kiinnostaa sellainen asia että mitä olisi yh-äidin pitänyt tehdä toisin? Jättää se lasten isä tapaamatta ja hankkimatta ne lapset vai jättää eroamatta? Vai olla etsimättä sitä uutta kumppania? Eroaminen ei kaikissa tapauksissa ole yh-äidin tahto ollut laisinkaan joten siitä on vaikea itseään syyttää siinä tapauksessa. Ja sitten taas jos pariutuminen ja lastenhankinta on virhe niin sitten kai se ei ole kenellekään muullekaan suotavaa.
Viinalla läträystä kai tapahtuu aika tasaisesti kaikissa kansanosissa, oli yh tai ei. Eikä taloudellinen riippumattomuuskaan kulje käsikädessä parisuhdestatuksen ja perheellisyyden tai lapsettomuuden kanssa. Seksiäkin tietääkseni hakevat niin yht kuin lapsettomatkin. Jotenkin tuntuu turhauttavalta lukea juttuja jossa laitetaan yhtäläisyysmerkki yh-äidin ja juopon, rahattoman, epätoivoisen ja rahattoman läskin välille vaikka ihan samanlaisia päätelmiä voisi tehdä lapsettomista naisista ja miehistä sekä yh-isistä, ihan yhtä lailla ilman syytä. Ikään kuin se ei riittäisi että on rankkaa elää yksin lasten kanssa, sen lisäksi pitää todistella että on koulutettu ja on hyvä duuni eikä ole läskiä eikä juo valtavia määriä viinaa.