Kesälomayksinäisyydessäni luin tätä palstaa ja huomasin, että kun ei oo kavereita niin se on tyystin oma vikani. Työssäollessani en ehtinyt vastailla ystävieni viesteihin ja puhelimen soidessa on liian kiire kuuntelemaan. Pärinäkin ärsytti. Nytpä saan olla rauhassa, eivätpä soittele ja kuuntele ärinääni. Käppäilen mökilläni toista viikkoa itseesäälissä itsekseni kämpäässäni, kuljen yksin toreilla ja turuilla. Kumma kun ei näin empaattista kaveria kukaan kaipaa...Onneksi löysin tämän palstan ja älysin katsoa peiliin. Toivon, että te muutkin yksinäiset löydätte viisasten kiven. Miettikää, löytyykö tuttavapiiristänne joku ihminen, jolle voisitte pitää seuraa, joku joka sairastaa, joku jonka sydän on särkynyt tai muuten on romuna tai vaan yksin. Entä joku vanhus...Itse olen halunnut lomatilausseuraa hauskuuttamaan itseäni silloin kun minulle sopii enkä lainkaan ole ajatellut, että minullakin voisi olla annettavaa muille, jos en vaatisi maailmaa vain omia tarpeitani tyydyttämään...
Yksin ja oma vika
Ada
3506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täytyy sanoa, Ada, että osuit naulankantaan. Sitä tuntuu aina olevan liian kiire. Sitten sitä vielä kehtaa ihmetellä miksi on niin yksinäinen ja kukaan ei muista... Hyi meitä. :)
kultaakin arvokkaampi!
Luottamus on rikottu, eikä se enää koskaan palaa ennalleen.