Lähisuvussa on henkilö,joka taitavalla manipuloinnilla on saanut mm. vanhempansa haukkumaan minut useaan otteeseen. Lähes koko elämäni olen tavalla tai toisella kärsinyt tämän ihmisen tekosista. Täytettyäni 40 päätin,että olen kärsinyt tarpeeksi. sanoin miehelleni,että koska siltä suunnalta ei tule koskaan mitään hyvää,lopetan kanssakäymisen. En ole näiden sukulaisten kanssa missään tekemisissä nykyään,joten siinä mielessä voin hyvin. Ilmeisesti tämä ihminen on levitellyt sukulaisille ties mitä valheita,koska osa sukulaisista suhtaantuu minuun hyvin kylmästi. Eli minäkö tässä nyt sitten olenkin se paha ihminen kun en halua itseäni loukattavan jatkuvasti...?
En tiedä,millainen on narsistinen ihminen. Joskus on tullut mieleen tämän sukulaisen olevan jotain sellaista. Hyvin ystävällinen,jopa mielistelevä silloin,kun haluaa sinun tekevän jotain puolestaan. Ja kun kieltäydyt,helvetti repeää. Ihmissuhteissa ensin ylimpiä ystävyksiä jonkun aikaa,sitten jostain syystä ystävyys loppuu kuin seinään eikä enää minkäänlaisia välejä tähän ent. ystävään. Haukkuu ihmiset selän takana,mielistelee edessä. seutrustelusuhteet noudattaneet samaa kaavaa. Ensin huumaava rakastuminen/seurustelu,sitten nopea yhteenmuutto/avioliitto. Hetken kuluttua puoliso ei osaa tehdä mitään oikein,ei ymmärrä mitään,ei ole mitään yhteistä...ja ero. Vika aina ex-puolisossa. Exät on olleet ilmaisia lapsenhoitajia hänen lapselleen,jota hän itse ei ehdi hoitaa työkiireiden vuoksi.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Olenko huono ihminen,jos en suostu manipuloitavaksi,haukuttavaksi,ikuisesti hyväksikäytettäväksi? Eikö minulla ole oikeus mielenrauhaan?
En tiedä,millainen on narsistinen ihminen. Joskus on tullut mieleen tämän sukulaisen olevan jotain sellaista. Hyvin ystävällinen,jopa mielistelevä silloin,kun haluaa sinun tekevän jotain puolestaan. Ja kun kieltäydyt,helvetti repeää. Ihmissuhteissa ensin ylimpiä ystävyksiä jonkun aikaa,sitten jostain syystä ystävyys loppuu kuin seinään eikä enää minkäänlaisia välejä tähän ent. ystävään. Haukkuu ihmiset selän takana,mielistelee edessä. seutrustelusuhteet noudattaneet samaa kaavaa. Ensin huumaava rakastuminen/seurustelu,sitten nopea yhteenmuutto/avioliitto. Hetken kuluttua puoliso ei osaa tehdä mitään oikein,ei ymmärrä mitään,ei ole mitään yhteistä...ja ero. Vika aina ex-puolisossa. Exät on olleet ilmaisia lapsenhoitajia hänen lapselleen,jota hän itse ei ehdi hoitaa työkiireiden vuoksi.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Olenko huono ihminen,jos en suostu manipuloitavaksi,haukuttavaksi,ikuisesti hyväksikäytettäväksi? Eikö minulla ole oikeus mielenrauhaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
minulla on samankaltainen tilanne. ja sinulla on todellakin oikeus mielenrauhaan!! haluan kertoa sinulle, miksi olen sitä mieltä.
minun tapauksessani kyseessä on oma äitini, johon olen valitettavasti joutunut katkaisemaan välit. lapsuuteni oli kurja, asuin suurimman osan ajasta isovanhempieni luona, kun äitiä ei lastenhoito kiinnostanut. sain aina kuulla, etten ollut muuta kuin uloste enkä siis ihmisarvoinen ollenkaan. pilasin äitini mielestä myös hänen ihmissuhteensa, koska uudet miesystävät (äiti siis eronnut useita kertoja) eivät voineet sietää, että hänellä oli lapsi. vaikka yksi "isäpuolistanikin" pahoinpiteli minua humalassa, ei se ollut kuin oma syyni, äiti sulki silmänsä. äitini pahoinpiteli ja haukkui minua teini-ikään saakka, jolloin uskalsin jo kapinoida vastaan. äitini nöyryytti minua esim. tukituttamalla gynekologilla, olinko yhä neitsyt (olin n. 16 -vuotias ja neitsyt), koska hän oli lukenut päiväkirjani ja siinä kertomani ihastuksen erääseen poikaan.
haukkumista, alistamista ja vähättelyä jatkui aina siihen saakka, kunnes muutin pois kotoa. vielä senkin jälkeen hän on puuttunut ihmissuhteisiini mm. haukkumalla minua ystävilleni ja mieheni äidille, josta välitän suuresti. vaikka en lapsuudenkodissani saanut koskaan tuntea aitoa empatiaa, olin silti riippuvainen äitini hyväksynnästä ja että joskus olisin "tarpeeksi hyvä" hänelle. olen yrittänyt puhua hänen kanssaan asioista, mutta hän ei halua kuulla. ollessani lapsi hänellä oli tapana laulaa, kun yritin kertoa mielipiteeni. hän siis lauloi kovaan ääneen yrittäessäni puhua, nyt hän tekee samaa, mutta mitätöi vain alentavalla äänellä. itkuakaan ei meillä koskaan hyväksytty, "turpa oli tukittava".
muutama vuosi sitten sain lapsen ja päätin, etten jaksa enää itkeä, ahdistua, saada paniikkikohtauksia äitini takia, koska nyt minun täytyi keskittää voimani pieneen ihmiseen ja yritinkin ottaa tunteeni puheeksi uudelleen. äiti kuitenkin käänsi kaiken minun syykseni ja manipuloi aivojani tuttuun tyyliin "kyllä sinä olet kauhea, oletpa sinä herkkä, miten sinä voit äidillesi noin sanoa jne jne".
koska mikään ei muuttunut, päätin olla ottamatta yhteyttä. tämä on valitettavasti muutaman lähisukulaisen mielestä todella kamalaa, mutta he eivät tiedä taustoja. kaikki luulevat, että äitini on iloinen, mukava ihminen, mutta se kaikki on kulissia. meillä lapsuudenperheessä piti aina näytellä, että kaikki on hyvin. näin ei ollut. en halua tätä näytelmää näytellä enää aikuisena. jos nämä muutama lähisukulainen pitävät minua kamalana ihmisenä, kun olen katkaissut välit äitiini, en voi sille mitään. vaihtoehtona olisi lopulta ollut vain minun mielenterveyteni ja oman perheeni hajoaminen.
toivon sinulle voimia.
Kysymykseesi vastaan että loppuu se kun itse lopetat. Jos olet kerran välit katkassut niin miten sua voi enää manipuloida ja hyväksikäyttää?? Eikö toi sun ongelmas ole vähän itse ylläpidetty? Usein on niin että jos vasta 40-vuotiaana itsenäistyy niin se täytyy tehdä tollai irtirepäsemällä. Sillon voi tuntua siltä että muut ohjailee ja määräilee sun elämää. vaikka se ei oikeasti niin ole. Olet vaan niin muiden vietävissä että susta tuntuu silta.
vaikka et ole ap kirjottaja niin sun kertomus kosketti mua. Ymmärrän hyvin koska minun veljeni on aina pistänyt mua alas ja kritisoi ja yrittää manipuloida kaikessa tosi narsisti tyyppi myös alkoholisti, vaikka se kuinka sydämmestä raapasee niin on parempi pistää välit poikki kokonaan ja saada rauha niin tein minäkin ja on helpotus.
Ja ei niiden kylmäkiskoisten muidenkaan sukulaisten kanssa tarvitse olla tekemisissä; pidä väli sukujuhlissakin, jos kaikkiin mahdollisiin nyt on pakko mennäkään. Pitäkööt toisensa hyvänään niin muiden ei tarvitse vaivautua pitämään seuraa. Kun et ole enää tavoitettavissa, niin huomio siirtyy muihin kohteisiin. Eiköhän noille kaikille ole kuviot selvät, kun elävät jatkuvasti luonnehäiriöisten ympäröiminä ja näkevät kaiken toistuvan. Suojelevat vain itsetuntoaan torjumalla sen, joka on tehnyt oikeat johtopäätökset. Heidän ajatuksillaan ei ole mitään merkitystä sinulle tai muille fiksuille ihmisille, sekoilkoot keskenään.