Kuinka vanhana teidän mielestä voi vielä aloittaa yliopistossa?
Vanhana opiskelemaan
Onko joku mennyt?
253010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En tiedä yliopistosta mutta ammattikorkeassa opiskelija ryhmässäni oli kaksi reilusti yli 60 vuotiasta. Toinen heistä jäi eläkkeelle ennen kuin valmistui.
No vissiin suurin osa niistä joita näen koulussa päivittäin on alle kolmekymppisiä, mutta sit toisaalta kun käyn yhtä venäjän kurssia niin siellä on kyl yks eläkeläispariskunta ja kans yks arviolta nelikymppinen ukkeli. Kaiken kaikkiaan ei ole mun mielestä mitenkään harvinaista, että ihmiset opiskelevat vielä tänä päivänä yli kolmekymppisinä, mutta se varmaan riippuu kans paljolti elämäntilanteesta.
Itse aloitin yliopistossa opiskelun 23-vuotiaana, mielestäni ihan normi ikä. Tytöt yleensä hakee (ja pääsee kans) aikaisemmin.
Mä olin 25 kun aloitin ja olin liian vanha. Olis kaivannu jo työelämään oikeaan vastuuseen eikä opettajien pompolteltavaks tyhjänpäiväisine harjoituksineen ja läsnäolojen kyttäämisineen. Mun vuosikurssil kaikki oli nuorempii, sekin varmaan vaikutti ilmapiiriin.
Kyllä yliopistossa opiskelee kaikenikäisiä. Kolmekymppisiä, nelikymppisiä ja viisikymppisiä. Kaikkia löytyy.
Mahtaakohan viihtyä.
Ei yliopistoon mennä vihtymään, vaan opiskelemaan.
Ehkä tääkin totuus avautuu vasta vanhemmalla iällä...?
Hgissä minkä ikäisenä tahansa, maakuntaoikiksissa ja -lääkiksissä max. 22-vuotiaana. Muissa maalaislaitoksissa aloitettava suoraan lukion jälkeen, sillä kaikki muutkin uudet opiskelijat ovat teini-ikäisiä pentuja, useimmiten viettämässä "välivuotta" kun eivät muualle päässeet, eikä siinä seurassa täyspäinen aikuinen jaksa.
on kuin mun kirjoittama. ilmeisesti kokemusta useammasta paikasta, eihän noin tarkkaan voi muuten tietää?
Tuohon tilanteeseen jouduin, kun Hki ei toisella yrittämälläkään kutsunut ja pientä kriisiä iski päälle ja joku varasuunnitelma oli oltava. Ikää itselläni oli tuolloin "jo" 21v joten muut fuksit olivat kuin toiselta planeetalta. Onneksi aiempien vsk:en opiskelijoista löytyi ikäistäni seuraa. Vaikka kyseessä sinänsä pieni ikäero, on tuon ikäisillä kypsyydessä ja elämänkokemuksessa valtavat erot, etenkin kun vertaa kaupungissa ja tuppukylässä kasvanutta. Sori vaan landet.
Yllättäen 21-vuotiasta jolla takana pari vuotta omillaan asumista ja avoliittoa sekä työ- ja baarielämää ei välttämättä kiinnosta samat asiat kuin vasta täysi-ikäisyyden saavuttanutta, vanhempiensa luota muuttavaa, ekaa kertaa "kaupungissa" asuvaa maalaispissistä. Arvaa vaan, kummalla sitä menojalkaa vipatti?
itsekin olen maalta tai no kaupungista mutten stadista, mutta kyllä on niin tuttua. torstaisin nuoremmat ja vanhemmatkin(!) opiskelijat hihitteli että uskaltaiskohan sanoo "proffa, ei jaksa ku on darra". edellisiltana kun juotu kuulemma oikein neljä tsekkiläistä olutta paikallisessa taiteilijaravintolassa (lol).
vaan. Kun itse olin opiskelijana (suoraan lukiosta) olivat opiskelijatoverit kaiken ikäisiä. Se oli hieno asia!
eiks sua ahdistanu ne setämiehet jotka pyöri fuksien bileissä?
No riippuu hiukan mitä hakee. Ihan sivistävänä juttuna opiskelua voi kai harrastaa vaikka kuinka vanhana, mutta alan vaihtaminen onkin vähän monimutkaisempi juttu.
Jos lähtee ihan eri alaa opiskelemaan, niin ei valitettavasti kannata kovin vanhana sitä yrittää. Uudella alalla täysin kokematon nelikymppinen on monelle työnantajalle jo liikaa, puhumattakaan yli 50-vuotiaista.
Itse olin 27v, kun lähdin uudelleen opiskelemaan. Opiskelin kylläkin samaan alaan liittyvää ja suoritin opiskelut todella nopeasti, joten pääsin takaisin työelämään jo parin vuoden jälkeen. Vaihdoin työpaikkaakin, enkä ole kyllä katunut päätöstäni.
Toisaalta on aloja jossa kaikille on töitä ja etenkin jos on valmis muuttamaan työn perässä. Joidenkin koulutettujen työnsaantiongelmat voi olla sitä kun ei haluttaisi muuttaa pois Helsingistä (ymmärrettäväähän se on, jos on tottunut käyttämään esim. alueen ylivoimaisia kulttuuripalveluja).
Ei yliopistoon kannata mennä. Siellä ei opi mitään, Kannattaa itse ottaa asioista selvää lukemalla netistä.
Juu. Sinä olet siitä erinomainen esimerkki.
joo joo
Ihna minkäikäsenä vain :) Jatkoin vuosien tauon jälkeen AMK:ssa viime syksynä, opiskelen kylläkin työn ohessa, kehuttiin kovasti koulun puolesta helpoksi ja tosi hyväksi tavaksi opiskella. Jooh, niin vissiin... Hätinä sain muutaman kurssin vuoden aikana suoritetuksi, onneksi oli vanhoja opintoja 10 vuoden takaa, joista sain hyväksilukuja :D Mutta on tää mun mielestä raskasta, varsinkin, kun on hyvin stressaava päivätyö.
Vaikka kuinka vanhana :P Nykyään moni joutuu aikuisena vaihtamaan ammattia, ja opiskelemaan uuden alan. Yliopisto-opinnot ovat tietenkin tyhjästä alkaen aika pitkät mutta vielä eläkkeelläkin voi itseään sivistää, jos haluaa.
Aloitin opinnot yliopistossa 28-vuotiaana. Luin tutkinnon, ja olen ollut töissä 8 vuotta. Nyt nelikymppisenä olen menossa takaisin pätevöittämään itseäni toisenlaisiin tehtäviin samalla alalla.
Aloitin opinnot yliopistossa juuri 50 täytettyäni, tosin takana oli pari vuosikymmentä avoimen yliopiston puolella. Viisi vuotta myöhemmin sain maisterin paperit; opiskeluaikana sain myös kosketuksen ammattialaan, jossa periaatteessa ikä on vain plussaa, joten olen parhaillaan vaihtamassa uusille urille.
Muutoinkin kokemukseni opiskelusta oli hyvin positiivinen: opettajat suhtautuivat todella hienosti, eikä itse oppiminen tuottanut sen kummempia vaikeuksia. Omalla alallani tosin oli hyvin vähän meitä iäkkäämpiä opiskelijoita, joten hiukan yksinäistä puuhaa se kieltämättä oli.
Bileitä ajatellen tunnen itseni jo hieman vanhaksi (28)v, mutta ihan vain jo mielenterveyteni takia minun on pakko mennä vielä opiskelemaan kunnon ammatti. En vain kestä paskahommia enää.
Yliopistolta löytyy kaiken ikäisiä, rohkeasti vaan hakemaan! Itse pääsin AMK-tutkinnon ja muutaman työvuoden jälkeen lukemaan "lisää" omaa alaa ja en ole katunut. Ja täytyy sanoa, AMK oli vaikeampi suorittaa kuin yliopistotutkinto. Meidänkin porukassa oli kaiken ikäsiä, 18-60-vuotiaita. Vähän vanhempana sitä osaa myös ottaa opinnot vähän rennommin, kuin juuri lukiosta tulleena.
Ei kiinnostanut opiskelu nuorena, ei nyt keski-ikäisenä ja tuskin sitten eläkkeelläkään.
Se on naurettavaa, että aina löytyy näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, miksi joku haluaa opiskella. Asenne on se, että "hölmöt opiskelee", toiset tekee sillä aikaa työt.