Annanko anteeksi pettämisen?

Pettämistä ei ole tapahtunut ennen, näin pahasti? Mitä tarkoitat? Mikä on mielestäsi pahasti? Onko teidän suhteenne oikeasti kunnossa vai eikö mikään vain tunnu riittävän miehellesi, tai hän ei arvosta naisia tarpeeksi?

Miksi et pystyisi elämään ilman häntä? Ja mitä luulet näpäytyksellä saavuttavasi, ei kai tuossa auta muu kuin rehellisyys molemmin puolin ja asettaa rajat. Jos siedät miehesi pettämistä, sitä tulee varmaan jatkumaan.

Jätä tai hän jättää sinut kun mitta on täysi syyllisyydestä, ja siitä että pettämistä käytetään aseena vuosi toisensa jälkeen, ikuisesti. Se haava ei katoa sinusta ikinä, eikä sen tarvitsekaan. Pettäminen nousee aina esiin heikkoina hetkinäsi ja tulet tuntemaan itsesi murskatuksi. Et parane hänen rinnallaan koskaan. Hän on särkenyt sinut ja hänen pitää maksaa siitä menetyksen hinta. Sinä elät paljon paremmin ilman häntä, löydät vielä jonkun joka kunnioittaa ja rakastaa sinua todella!

Sitäpaitsi karvat nousee pystyyn kun sanot ettei sitä ole tapahtunut ennen "näin pahasti"! Huh huh... se tulee tapahtumaan uudelleen ja pahemmin. Nyt hän osaa olla varuillaan ja salata jälkensä paremmin. Rohkeutta, tsemppiä, pidä itsestäsi huolta!

Nöo älä anna, muuten se tekee sen uudestaan ja uudestaan. Ota joku hirveen ruma mies ja anna sille pimppiä ja sit kerro se miehelles, siinäpä sille näpäytys

Jos pettämistä on tapahtunut aikaisemminkin, älä enää jää katsomaan ja kärsimää tulevia seuraavia, sillä niitä tulee olemaan.
Ja kyllä voit elää ilman häntä. Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, ketä ilman ei voisi elää. Tämä on sinun, vain sinun elämäsi, se yksi ja ainoa, tässä hetkessä, älä tuhlaa sitä elämällä ilman itseäsi.

Oliko tämä ensimmäinen kerta? Millaisissa olosuhteissa pettäminen tapahtui? Onko pahoillaan?

Jos kyseessä on yhden hetken hairahdus, tyyliin kännipano, voi anteeksi antaminen olla mahdollista. Jos kyseessä on ihastus, joka nyt päätyi sänkyyn, tai toistuva pettäminen, on parempi erota ja etsiä kumppani, joka oikeasti rakastaa ja arvostaa.

Täällä ei kannata tuollaista kysellä - kukaan toinen ei tiedä, mitä sinun pitää tehdä, muuta kuin sinä itse.
Anna ajan kulua hetki, mieti, mitä haluat. Onko elämäsi juuri sellaista, tunteineen kaikkineen, että sitä haluat elää.
Onko miehesi halukas yrittämään kaikkensa kanssasi? Älä kuuntele hänen sanojaan, katso hänen tekojaan. Sanoa voi mitä vain, teot ovat ne, jotka merkitsevät.
Voi mennä vuosi, pari, ennenkuin itse tiedät, mitä haluat. Jos pystyt, voit ottaa sen ajan "koeaikana" miehesi kanssa. Heti ei kannata tehdä mitään äkkipikaisia päätöksiä.
Kostamisesta ei koidu haittaa muille kuin itsellesi. Mitä siitä hyötyisit? Miksi kostaisit? Miksi näpäyttäisit? Paras kosto miehellesi on se, että hän on tehnyt väärin, sinä et koskaan alentuisi pettämään häntä. Näin sinulla on aina puhdas omatunto sen suhteen. Ei tarvitse miettiä myöskään sitä kaupantekoa, että "petithän sinäkin sitten". Olet rehellinen suhteessasi, ole se myös tulevissa suhteissasi. Näin pysyt itse ehjänä.
Onnea ja kärsivällisyyttä ratkaisuihin.
Itse kävin viime vuonna kysymässä täällä, mitä pitäisi tehdä, kun mies on pettänyt. Kaikki vastaukset olivat "heitä se sika pihalle" - itsestä tuntui, että sitä en haluaisi tehdä. Olin vain niin sekaisin, kun olin mieheni suhteesta saanut tietää, että halusin jotain tukea. Mutta se tuki oli tuollaista, täysin toisenlaista kuin olin ajatellut.
Aikaa on kulunut, olen yhä mieheni kanssa yhdessä. Tämä ei sitten todellakaan ole se helppo vaihtoehto, mutta täytyy sanoa, että parempi näin. Voin päättää koska tahansa, että en jaksa enää. Mutta se päätös tulee silloin harkitusti, tai sitten huomaan jonain päivänä, että pettämisen muisto on haalennut niin paljon, meillä on hyvä olla yhdessä, näin se sitten menee. Mutta valinta kannattaa tehdä vasta vähän ajan päästä. Älä vielä tee mitään. Anna ajan kulua. Käy vaikka terapiassa pohtimassa tuntojasi, vielä parempi olisi, jos miehesi lähtisi mukaan. Itseasiassa todella tärkeää, että käytte terapiassa. Me emme olisi edes tässä pisteessä, jos emme siellä olisi käyneet.

Hei, Kiitos vastauksista! Olen kiitollinen avusta.
En voi elää ilman häntä. Tiedän sen. Kaikki ihanat muistot hänestä pyörivät päässä ja jos teen mielessäni päätöksen että lopetan suhteen, en tee mitään muuta kun itken ja olo on hirveä en pysty elämään ja en haluakaan. Ja kohta mietin, että ei minun tarvitse häntä jättää. Kaikki varmasti selviää ja koska hän katuu, voin antaa anteeksi. Mutta voinko?
Minulla ei ole ollut kovin montaa suhdetta eikä oikeastaan yhtäkään tälläistä. Kaikki muut ovat olleet yhden illan juttuja. Siksi tämä on niin vaikeaa. Rakastan häntä ihan järjettömästi. Mutta mistä tiedän rakastaako hän minua yhtä paljon vai olenko vaan hupia kun tulee tylsää?

Tiedän tunteesi, mutta mitä muutakaan voit tehdä? Sinun pitää päästä pois, jonnekkin missä voit ajatella. Tällähetkellä sinusta luonnollisesti tuntuu, ettet voi elää ilman häntä. Olen samassa tilanteessa, mutta vain sillä erotuksella, että olen puoli vuotta tässä pyörinyt ja nyt on tullut aika päästää irti. Ei ainakaan oma mieheni muuttunut vaan pettäminen on ollut jatkuvaa... Ei näin voi jatkua. Ei sitä voi katsoa enää sormien läpi. Se tulisi jatkumaan aina vaan.. Oma hyvä tyttökaverini erosi miestään vuosia sitten. Lähti kahden pienen lapsen kanssa pois yhteisestä kodista. Se oli hänellä raskasta aikaa, mutta nyt on uusi ihana mies vierellä ja tyttöystävi sanoo, ettei päivää vaihtaisi pois ja tuo lähtö oli ainoa oikea ratkaisu vaikka silloin se ottikin koville.

On tyhmää uskoa et se miehes katuu. Se pettää sua uudestaan varmasti mut on varovaisempi. Ja todellakin voit elää ilman pettäjää mut olet vaan pettynyt kun et uskonut et sua voidaan pettää ja sitä aina uskoo toisesta pelkkää hyvää mut kaikki ei ole aina siltä miltä näyttää. Tiedät tasan tarkkaan ettei se sua rakasta sillä silloin se ei olisi pettänyt sua. Jos annat anteeksi ja sallit pettämisen niin et voi rakastaa edes itseäsi vaan pelkäät yksinä jäämistä ja se on pas..ka tunne.

Kiitos taas vastauksista!
Mutta unohtaminen on mahdotonta. En pysty tältä paikkakunnalta mihinkään lähtemään, eikä kumppaninikaan. En pääse täältä loukusta pois unohtamaan häntä. Joka ikinen asia muistuttaa hänestä. Muhun sattuu niin kamalasti. Kun mietin aikaa vähän ennen tätä, pystyn uskomaan että hän rakastaa minua järjettömästi. Silloin minulle tulee olo, että en voi jättää häntä, koska hän kuitenkin katuu koko ajan ja ajattelee minua. Haluaisin itse vaan unohtaa kaiken, käpertyä hänen lämpimään syliinsä ja kuunnella kun hän puhuu minulle maailman ihanimmalla äänellään.
Kun pääsen todellisuuteen takaisin, mietin, että haluanko joutua uudestaan siihen sokkitilaan kun tajuan että hän pettää (siis jos tämä tapahtuisi uudestaan). En todella tiedä mitä nyt teen...