Eniten vituttaa kaikki, toiseksi eniten vituttaa tai vituttaisi parisuhde. Toisaalta kunnon vitutus on ainakin minun polttoaineeni, se jos joku ajaa mitä ihmeellisempiin suorituksiin.
Pinnallinen p*skauutinen, minkä olisi saanut jättää tekemättä. Taas samat vanhat matskut jostain v*ttuuntuneista suomalaisista miehistä ja muuta runkkauskamaa bimboille.
Tämä kommentti ei muuten ole tehty ketutuksessa, vaan iloisella mielellä ja hyvällä elämänasenteella.
Oireyhtymä, joka jää ykeensä tunnistamatta, luulen ma. V-tutusta taidetaan hoitaa usein masennuksena, alkoholismina tai perheongelmina, väkivaltana. Joskus se menee oikein, muta usen myös metsään. Negatiivinen perusasenne kun ei parane mielialalääkkeillä, katkaisuhoidolla tai perheterapialla. Uskon kyllä että se voi vähentää elinvuosia.
Itse en tunnista itsessäni v-tutus-syndroomaa oikeastaan lainkaan. Ahistusta löytyy kyllä, mutta kun se on eri asia. Ahestaa, ei v-tuta.
Ja näin on aivan uusi psykiatrian tiedehaara syntynyt: v*tutus! Harmittaako, kun oma joukkue putoaa pudotuspeleissä, harmittaako, kun myöhästyt bussista? - Kärsit ehkä v*tutuksesta, olet tuleva alkoholisti ja naisenhakkaaja, kuolet ehkä nuorempana, kuin muut.
Ja näin on aivan uusi psykiatrian tiedehaara syntynyt: v*tutus! Harmittaako, kun oma joukkue putoaa pudotuspeleissä, harmittaako, kun myöhästyt bussista? - Kärsit ehkä v*tutuksesta, olet tuleva alkoholisti ja naisenhakkaaja, kuolet ehkä nuorempana, kuin muut.
Juu :-) Maailmasta ei kritisoitavat kohteet lopu. Seuraavaksi voisit tutkia sisälukutaitoasi ja lausua siitä pari valikoitua sanaa :-)
Juu :-) Maailmasta ei kritisoitavat kohteet lopu. Seuraavaksi voisit tutkia sisälukutaitoasi ja lausua siitä pari valikoitua sanaa :-)
No tuota mieltä minäkin olen. Lääkärit pitäisi tautiopin sijaan kouluttaa paremmin tunnistamaan aito vitutus ja negatiivinen elämänasenne. Mitähän siihen sitten voisi avuksi määrätä?
No tuota mieltä minäkin olen. Lääkärit pitäisi tautiopin sijaan kouluttaa paremmin tunnistamaan aito vitutus ja negatiivinen elämänasenne. Mitähän siihen sitten voisi avuksi määrätä?
Tai ehkä yhteiskunta voisi tunnistaa paremmin negatiivista asennetta ruokkivan ilmapiirin. Jospa se on terve reaktio epäterveeseen tilanteeseen.
0Äänestä
kaarne ei kirj.
ratikkakuski kirjoitti:
No tuota mieltä minäkin olen. Lääkärit pitäisi tautiopin sijaan kouluttaa paremmin tunnistamaan aito vitutus ja negatiivinen elämänasenne. Mitähän siihen sitten voisi avuksi määrätä?
Oikeita vaikeuksia? Negatiivinen elämänasennehan ei ole vastaus reaalimaailman laatuun, vaan sisäinen asenne, jota ei mikään maallinen hyvä poista. Mutta aidot ongelmat voivat saada ihmisen iloitsemaan pinistä iloista, ehkä?
0Äänestä
Anonyymi00007
UPDATE_9281033 kirjoitti:
Juu :-) Maailmasta ei kritisoitavat kohteet lopu. Seuraavaksi voisit tutkia sisälukutaitoasi ja lausua siitä pari valikoitua sanaa :-)
Ei kesto-ketuta koskaan. Mutta sellaisia jyrkkiä tunnin, parin ketutus-käyriä on melko usein. Viimeksi eilen, kun joku asia, mitä oli odottanut noin vuoden meinasi taas siirtyä ties kuinka pitkälle. Mutta se saatiin aikaistettua viikolla, joten käyrä laski nopeasti ja meni positiiviselle puolelle :)
Ja optimismi lyhentää muiden elämää 15 v - tää pieni saastemäärä niin vaarallista oo. Realismi - no realisti eläisi edelleen kivikaudella, koska mitäs sitä turhia haikailemaan.
Musta mielenkiintoisempi on Roseton kylä - otsikko vois olla "Yksilöllisyyden vaarat" tai "Yksilövapauden vaarat". http://www.uic.edu/classes/osci/osci590/14_2 The Roseto Effect.htm
0Äänestä
mm
Kait se joskus vituttaa muutaman minuutin kerrallaan, mutta ei kovin usein sentään. Toisaalta vierastan ajatusta ikupositiivisesta elämänasenteesta, jota monet väkisin vääntämällä harrastavat ja tuskallisen usein tyrkyttävät oppiaan muillekin..
Tuli tossa mieleen linkin tutkimusta lukiessa, että voikohan vitutukseen kuolleelta ottaa siirtoelimiä? Vai tarttuuko niistä se kuolinsyy? Ja sanooko haudalla pastori silli, että vainaja eli lyhyen elämänsä vitutuksen vallassa, joka päättyi iankaikkiseen rauhaan?
Ei nyt onneksi. Joskus kun hatuttaa, niin hatuttaa se, ettei siitä ajatuksesta tahdo päästä eroon. En pidä siitä tilasta, kun se myrkyttää koko olemisen...
0Äänestä
mm
Juur sanottiin telkkarissa, että tupakointi lyhentää elinikää n 10 vuotta, joten siihen kun plussataan toi kestov*tu*us, niin lyhyeksi käy maallinen vaellus..
Pakko myöntää, kyllähän se hatuttaa, kun vaivalla toimitetut suunnitelmat menee myttyyn, Varsinkin väsyneenä tulee ns. henkinen kipukynnys vastaan, ei jaksaisi puskea sisullakaan läpi. Onneksi on keinoja ja harrastuksia, joilla onnistun nollaamaan pään ja sinnikkäästi yritän uudestaan.
Puuttuuko meiltä kykyä positiiviseen ja rohkaisevaan kannustamiseen?
0Äänestä
puskalisko
no tietysti vituttaa, se on rähinätaiteeni perusta
0Äänestä
1+1=2
Noup :-) En ole koskaan harrastanut mykkäkoulua enkä annan asioiden rasittaa liikaa muutenkaan. Mikä ei tapa, se vahvistaa!
oikeastaan haluaisin nyt vähän kritisoida ja laajentaa näkökulmaa. Muista yhden tutkimuksen, jossa tyypiteltiin vauvojen luonnetta. Vauvat olivat afrikkalaisessa sairaalassa ja resurssit huonot. Kun tutkijat palasivat jonkun ajan kuluttua, henkiin olivat todennäköisemmin jääneet ne vauvat, joilla oli "hankala luonne".
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eniten vituttaa kaikki, toiseksi eniten vituttaa tai vituttaisi parisuhde. Toisaalta kunnon vitutus on ainakin minun polttoaineeni, se jos joku ajaa mitä ihmeellisempiin suorituksiin.
Pinnallinen p*skauutinen, minkä olisi saanut jättää tekemättä. Taas samat vanhat matskut jostain v*ttuuntuneista suomalaisista miehistä ja muuta runkkauskamaa bimboille.
Tämä kommentti ei muuten ole tehty ketutuksessa, vaan iloisella mielellä ja hyvällä elämänasenteella.
Oireyhtymä, joka jää ykeensä tunnistamatta, luulen ma. V-tutusta taidetaan hoitaa usein masennuksena, alkoholismina tai perheongelmina, väkivaltana. Joskus se menee oikein, muta usen myös metsään.
Negatiivinen perusasenne kun ei parane mielialalääkkeillä, katkaisuhoidolla tai perheterapialla.
Uskon kyllä että se voi vähentää elinvuosia.
Itse en tunnista itsessäni v-tutus-syndroomaa oikeastaan lainkaan. Ahistusta löytyy kyllä, mutta kun se on eri asia. Ahestaa, ei v-tuta.
Ja näin on aivan uusi psykiatrian tiedehaara syntynyt: v*tutus! Harmittaako, kun oma joukkue putoaa pudotuspeleissä, harmittaako, kun myöhästyt bussista? - Kärsit ehkä v*tutuksesta, olet tuleva alkoholisti ja naisenhakkaaja, kuolet ehkä nuorempana, kuin muut.
Juu :-) Maailmasta ei kritisoitavat kohteet lopu. Seuraavaksi voisit tutkia sisälukutaitoasi ja lausua siitä pari valikoitua sanaa :-)
No tuota mieltä minäkin olen. Lääkärit pitäisi tautiopin sijaan kouluttaa paremmin tunnistamaan aito vitutus ja negatiivinen elämänasenne. Mitähän siihen sitten voisi avuksi määrätä?
Tai ehkä yhteiskunta voisi tunnistaa paremmin negatiivista asennetta ruokkivan ilmapiirin. Jospa se on terve reaktio epäterveeseen tilanteeseen.
Oikeita vaikeuksia?
Negatiivinen elämänasennehan ei ole vastaus reaalimaailman laatuun, vaan sisäinen asenne, jota ei mikään maallinen hyvä poista. Mutta aidot ongelmat voivat saada ihmisen iloitsemaan pinistä iloista, ehkä?
Vituttaako kerää jos bensa loppuu?
Ei kesto-ketuta koskaan. Mutta sellaisia jyrkkiä tunnin, parin ketutus-käyriä on melko usein. Viimeksi eilen, kun joku asia, mitä oli odottanut noin vuoden meinasi taas siirtyä ties kuinka pitkälle. Mutta se saatiin aikaistettua viikolla, joten käyrä laski nopeasti ja meni positiiviselle puolelle :)
Ja optimismi lyhentää muiden elämää 15 v - tää pieni saastemäärä niin vaarallista oo. Realismi - no realisti eläisi edelleen kivikaudella, koska mitäs sitä turhia haikailemaan.
Musta mielenkiintoisempi on Roseton kylä - otsikko vois olla "Yksilöllisyyden vaarat" tai "Yksilövapauden vaarat".
http://www.uic.edu/classes/osci/osci590/14_2 The Roseto Effect.htm
Kait se joskus vituttaa muutaman minuutin kerrallaan, mutta ei kovin usein sentään. Toisaalta vierastan ajatusta ikupositiivisesta elämänasenteesta, jota monet väkisin vääntämällä harrastavat ja tuskallisen usein tyrkyttävät oppiaan muillekin..
Tuli tossa mieleen linkin tutkimusta lukiessa, että voikohan vitutukseen kuolleelta ottaa siirtoelimiä? Vai tarttuuko niistä se kuolinsyy? Ja sanooko haudalla pastori silli, että vainaja eli lyhyen elämänsä vitutuksen vallassa, joka päättyi iankaikkiseen rauhaan?
Kuka noille tutkijoille maksaa palkan?
Ei nyt onneksi. Joskus kun hatuttaa, niin hatuttaa se, ettei siitä ajatuksesta tahdo päästä eroon. En pidä siitä tilasta, kun se myrkyttää koko olemisen...
Juur sanottiin telkkarissa, että tupakointi lyhentää elinikää n 10 vuotta, joten siihen kun plussataan toi kestov*tu*us, niin lyhyeksi käy maallinen vaellus..
Pakko myöntää, kyllähän se hatuttaa, kun vaivalla toimitetut suunnitelmat menee myttyyn, Varsinkin väsyneenä tulee ns. henkinen kipukynnys vastaan, ei jaksaisi puskea sisullakaan läpi.
Onneksi on keinoja ja harrastuksia, joilla onnistun nollaamaan pään ja sinnikkäästi yritän uudestaan.
Puuttuuko meiltä kykyä positiiviseen ja rohkaisevaan kannustamiseen?
no tietysti vituttaa, se on rähinätaiteeni perusta
Noup :-)
En ole koskaan harrastanut mykkäkoulua enkä annan asioiden rasittaa liikaa muutenkaan.
Mikä ei tapa, se vahvistaa!
Enimmän aikaa viimevuodet.
oikeastaan haluaisin nyt vähän kritisoida ja laajentaa näkökulmaa. Muista yhden tutkimuksen, jossa tyypiteltiin vauvojen luonnetta. Vauvat olivat afrikkalaisessa sairaalassa ja resurssit huonot. Kun tutkijat palasivat jonkun ajan kuluttua, henkiin olivat todennäköisemmin jääneet ne vauvat, joilla oli "hankala luonne".
Tyytyväiset kuolaajat menehtyivät helpommin.