Rakastuin päätäpahkaa, pidin miestä sinä oikeana. Se oli vaan se tunne. Kuitenkin ero tuli viisi vuotta sitten. Ero oli minulle elämäni rankin kokemus. Se oli selviytymistaistelu takaisin elämään.
Olen näiden viiden vuoden aikana tavannut kymmeniä miehiä, jotka olisivat halukkaita seurustelemaan kanssani. Minusta vaan ei tunnu miltään sillä tiedän miltä se oikea tuntuu. Sanotaanhan että sen vaan tuntee. Olenkin ollut siitä lähtien pihalla sen suhteen miltä minusta pitäisi suhteessa tuntua.
Nyt tapailen ties monettako kertaa ihan ok uutta ihmistä ja huomaan, että alkuihastuksen jälkeen tunne ei enää kanna ja minua alkaa inhottaa ja ahdistaa. Odotan koko ajan, että saisin kokea vielä paremman suhteen, jotta voisin todeta että elämäni mies ei ollut hän. Mutta toistaiseksi ei ole tullut parempaa, ja nyt jo mietin miten tälle miehelle voisin sanoa, että tämä oli tässä. Valehtelematta, tämä on jo niin mones kerta että olen ajatellut lopettaa deittailun. En ole mitenkään hakeutunut deittailemaan, vaan tilanteet ovat tulleet eteen. Olen jo pidempään mielestäni ollut valmis uuteen suhteeseen, mutta kun ei vaan nämä jutut kanna. Ei tunnu siltä oikealta:(
Menikö se oikea jo? Vai voiko vielä oikeamman vaan löytää joskus?? Vai pitääkö tyytyä vaan johonkuhun?
Olen näiden viiden vuoden aikana tavannut kymmeniä miehiä, jotka olisivat halukkaita seurustelemaan kanssani. Minusta vaan ei tunnu miltään sillä tiedän miltä se oikea tuntuu. Sanotaanhan että sen vaan tuntee. Olenkin ollut siitä lähtien pihalla sen suhteen miltä minusta pitäisi suhteessa tuntua.
Nyt tapailen ties monettako kertaa ihan ok uutta ihmistä ja huomaan, että alkuihastuksen jälkeen tunne ei enää kanna ja minua alkaa inhottaa ja ahdistaa. Odotan koko ajan, että saisin kokea vielä paremman suhteen, jotta voisin todeta että elämäni mies ei ollut hän. Mutta toistaiseksi ei ole tullut parempaa, ja nyt jo mietin miten tälle miehelle voisin sanoa, että tämä oli tässä. Valehtelematta, tämä on jo niin mones kerta että olen ajatellut lopettaa deittailun. En ole mitenkään hakeutunut deittailemaan, vaan tilanteet ovat tulleet eteen. Olen jo pidempään mielestäni ollut valmis uuteen suhteeseen, mutta kun ei vaan nämä jutut kanna. Ei tunnu siltä oikealta:(
Menikö se oikea jo? Vai voiko vielä oikeamman vaan löytää joskus?? Vai pitääkö tyytyä vaan johonkuhun?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän joo samalta tuntuu, tapaamisia oli myös exän jälkeen muutamia ja yhden kanssa hetken aikaa, ihan muuten ok mutta sitä tunnetta ei ollut ja kuihtui pikkuhiljaa se suhde pois.
Ite oon elämäni järjestäny niin et harrastelen ja touhuan muita asioita, onhan se yksin vähän tylsää, eikä siihen oikein totu mutta kun vaikka järjestelee reissuja ja harrastuksia niin, että tapaa tuttuja kuitenkin niin ei ole niin yksinäistä.
Aikanaan sitten näkee mitä eteen tulee..
Näin se taisi olla.. että se Rakkaus tuli ja meni.
Laulussakin sanotaan monin eri sanoin jotenkin että "vain kerran tuntee sen, ensirakkauden..."
Niin se paha kyllä yleensä on. Vain nuorena ja kokemattomana uskaltautuu heittäytyä täysin rakkauden pyörteeseen. Siellä pyörityksessä sitten siivet poltettuaan tulee varovaisemmaksi, koska haluaa suojautua uudelta ahdistukselta.
Niinpä ne tulevat romanssit on jotkut "allright" ja jotkut oikein paljonkin "jees", mutta sitä toista Oikeaa Rakkautta ei enää tule koskaan.
Etsi kuitenkin paras mahdollinen korvike aviopuolisoksesi.
Tämän kirjoitti mies, jos et jo arvannutkin.
"Ensirakkauden"? Kukas sellasesta on kirjoittanut?
Lauluja ei kannata ihan niin tosissaan ottaa, ikää on jonkin verran mutta väitän et uskallan kyllä heittäytyä jos/ kun sellainen kohdalle osuu, siihen asti kaipaan sitä yhtä ..joka ei todellakaan ollut se ensi- eikä ainoarakkaus.
Korvikkeisiin ei kannata tyytyä!!
Olen samaa mieltä, korvikkeisiin ei kannata tyytyä. Koitan elää eteenpäin taas ja toivon, että jokin päivä se kaikkein oikein astuu eteeni...
Sen oikeimman tähän mennessä tapasin, kun olin 28. Ei ollut ensirakkaus.
Mutta eikö sitä oikeaa odotellessa voi seurustella väärien kanssa? :O
jos olet seurustellut jo monien kanssa, eikö olisi hyvä kokeilla nyt sitä yksin oloa myös jokunen vuosi. Jos on tottunut olemaan suhteessa aina jonkun kanssa.. Niin voi tietenkin pelottaa, mutta se on todella karaiseva kokemus. Ehkä yksin ollessa huomaat jotakin ja opit tuntemaan itteäs paremmin. Ja ei niihin suhteisiin tarvitse päätäpahkaa mennä. Voi tapailla ja kokeilla kevyemmin ensin ja jos tuntuu sitä säpinää enemmän kuin yleensä, niin siitä kehittää sitä rakkaustarinaa hiljalleen. Jos ei tunnu merkittävälle, niin sanoo suoraan seuralaiselle että ei kannata särkeä sydäntään sinun takiasi, kun olet vaan niin kykenemätön sitoutumaan. Se herra oikea varmasti osuu jossain välissä vastaan jos käy hyvä tuuri. Varmemmin osuu jos et lähde ihan kenen tahansa mukaan, pidät silmät, korvat ja sydämen auki mitään hakemalla hakematta . Baareista ei kannata hakea oikeaa kestävää onnea.