Miesystäväni (hänellä on oleskelulupa omasta takaa, eikä ole oleskeluluvan osalta minusta riippuvainen) on kertonut sisarustensa asuvan tietyissä maissa (lähteneet kotimaastaan). Hän pitää jatkuvasti yhteyttä sisariinsa netin ja puhelimen välityksellä. Vahingossa näin viimeisen keskustelun päättyneen siskon puolelta sanoihin heidän kotikielellään Rakastan sinua. Miesystäväni oli vastannut jotain jota en ymmärtänyt mutta oletan tarkoittavat Samoin. Tällä oletetulla sisarella on lasten kuvia netissä, joten oletan, että hänellä on lapsia.
Pitääkö minun nyt alkaa kuvitella pahinta vai voinko luottaa siihen, että kyse on siskosta. Mieheltä en voi kysyä, hän suuttuu. Mutta mieleni alkaa kovin helposti luoda todennäköisesti vääriäkin kuvitelmia siitä, mistä on kyse.
On raskasta elää tällä tavalla, että mies ei kerro minulle mitään enkä saa kysyä mitään. Uskoisin suhteemme olevan paljon helpompi jos olisi edes vähän avoimuutta näissä asioissa. Mutta hän pitää kaiken oman itsellään. Koko hänen elämänsä on minulta salattu. Minun elämäni on kuitenkin hänelle kuin avoin kirja.
Pitääkö minun nyt alkaa kuvitella pahinta vai voinko luottaa siihen, että kyse on siskosta. Mieheltä en voi kysyä, hän suuttuu. Mutta mieleni alkaa kovin helposti luoda todennäköisesti vääriäkin kuvitelmia siitä, mistä on kyse.
On raskasta elää tällä tavalla, että mies ei kerro minulle mitään enkä saa kysyä mitään. Uskoisin suhteemme olevan paljon helpompi jos olisi edes vähän avoimuutta näissä asioissa. Mutta hän pitää kaiken oman itsellään. Koko hänen elämänsä on minulta salattu. Minun elämäni on kuitenkin hänelle kuin avoin kirja.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ps. olemme eläneet yhdessä parin vuoden ajan.
Viimeinen kappale kertoo, että suhteenne on epätasapainoinen eikä sillä voi sellaisena olla kovin valoisaa tulevaisuutta. Salailun on tietenkin loputtava, jos jotain yhteistä tulevaisuutta halutaan.
Suuttuminen kertoo valehtelusta. Avoimuus on a ja o parisuhteessa oli mies sitten kotoisin mistä vaan. Ei ole paljon tulevaisuutta tuollaisella suhteella.
Miksi asia on noin?? oletko sinä taas yksi niistä alistuvista kontrolloiduista naisista joka saa tuntea asemansa miehen orjaksi vai? mikä oikeus miehellä on tietää sinun elämästäsi ja miksi sinun elämäsi on miehelle kuin avoin kirja kun mies on sulkenut sinut pois elämästään? eikö sinua suututa yhtään vai oletko niin kiintynyt mieheen ettet osaa lähteä tilanteesta pois? nyt olisi sinun aikasi suuttua, jos mies suuttuu aivan tavallisista kysymyksistä se on vain näyttelyä ja keino pitää nainen kontrollissa..
Ala miettiä miten toimit jatkossa, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: jätä mies, vaihda numero ja hanki lähestymiskielto jos ei jätä rauhaan tai sitten ala esittää viileää, sinulle voisi tulla paljon menemisiä ja voisit alkaa netissä kirjoittamaan "veljellesi" rakkausrunoja. Mitähän mies siitä tuumaisi? juuri niin, hänellä "olisi oikeus suuttua" mutta sinulla ilmeisesti ei? haluatko sinä sellaisen elämän jossa miehellä voi olla vaimo (ja vaikka olisikin pelkkä sisko niin miksi sinä et saa kuulua heidän perheeseen? jos mies on tosissaan on myös valmis esittelemään sinut perheelleen) voit aivan hyvin vedota tuohon perheelle esittelemiseen, koska muslimiperheissä on tärkeää että vaimo esitellään koko suvulle, tee nyt selväksi mistä teidän suhteessa on kyse tuskin haluat ikuisesti olla piiloteltava tyttöystävä.
Hän ei aikoinaan sallinut minun enää tavata lapseni isää joten lapsen isä lopetti lapsen tapaamisen ( ei halunnut tavata lasta ilman minua). Miksen sitten palauttaisi tätä ihmissuhdetta kun hän kerta saa tehdä mitä lystää. Eipä se kai hänelle kuulu kun kerta minulle ei kuulu mikään hänen elämässään.
Just joo. Ja lapsen etu oli tärkeysjärjestyksessä, niin, monentena? Mitä sinä oikein ajattelet??? Jos ukko ei pysty "sallimaan" sitä, että lapsellasi on isä ja että hän on joka tapauksessa pysyvä osa lapsen ja siten myös sinun elämää, niin menkööt hiiteen. Ei hän voi sallia tai kieltää sellaisia asioita. Sinä annat hänelle sellaista valtaa joka ei hänelle kuulu. Eri asia tietysti on, jos sinä et jostain painavasta syystä halua / voi tavata exääsi. Mutta uuden miehesi mielipiteestä asia ei saa olla kiinni!
Saman tarinan olet kirjoittanut jo pari kertaa...
Mistä näitä ap kaltaisia tyhmiä naisia tulee.Pitääkö viellä kaikille näyttää oma tyhmyytensä.
Jospa nyt kuitenkin vähän puolustaudun. Yleensä en vaivaudu niin tekemään, jos moititaan. Mutta ajattelin nyt tällä kertaa tehdä poikkeuksen.
Omasta mielestäni kyse ei ole tyhmyydestäni. Olen hyvin salliva, avarakatseinen ja sovitteleva ihminen luonteeltani. Mutta olen etsinyt ja etsin vastausta mieheni käytökseen. Se vastaus ei ole ilmiselvä ja sen vuoksi en ole tehnyt suhteessa mitään radikaalia puoleen jos toiseen. Haluan ymmärtää, miksi mies käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Kyse voi olla monesta asiasta, mutta tilanteeseen on hyvin vaikea suhtautua, kun ei ole varma, mistä edes on kyse. Käytökseen voi vaikuttaa kulttuuri josta mies tulee, miehen kokemat traumat, hänen vanhempiensa tapa olla suhteessa keskenään ja sieltä opitut mallit, psyyken asiat kuten persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät esim narsistiset piirteet, motiivit (ovatko rehellisiä vai epärehellisiä) jne jne. Tämä monen asian muodostama vyyhti ei ole ihan helppo selvittää etenkin, kun asiasta ei voi keskustella miehen itsensä kanssa. Näin sitä jää aivan omien ajatusten ja päätelmien varaan, joita periaatteessa joutuu tekemään aika hajanaisten vihjeiden, lauseiden ja tapahtumien pohjalta, joten nekin voivat olla omien ajatusmallien ja kokemusten värittämiä. Mielestäni on liian yksinkertaista ajatella suoraan esim että mies pettäisi (tällä hetkellä en sitä usko, eikä siitä ole varsinaisesti mitään näyttöä, että niin olisi), että hän olisi yksinkertaisesti hyväksikäyttäjä (hänen käytöksessään ja välittämisessään on aitoja piirteitä, joiden minun yksinkertaisesti on vaikea uskoa olevan näyteltyjä, mutta todellisuus tietysti paljastuu ajan myötä selkeämmin ja selkeämmin) tai että kyse olisi esim pelkästään kulttuuritekijöistä.
Ehkäpä juuri sen vuoksi aloitin tämän keskusteluketjun, että saisin uusia näkökulmia katsoa asiaa, etten jäisi yksistään omien ajatusteni varaan, koska jokainen meistä katsoo maailmaa omien värillisten silmälasien läpi ja välillä on hyvä ravisuttaa omaa ajatusmaailmaa toisten ihmisten näkökannoilla samoista asioista.
Tietenkin minua voi pitää tyhmänä, se on ihan sallittua, mutta en voi olla itse asiasta samaa mieltä. Tyhmää on elämässä tehdä liian hätiköityjä ratkaisuja tai päätelmiä. Toivon, että oma elämäni perustuisi päätöksille, jotka olen tehnyt rakkauden ja toisen kunnioittamisen pohjalta suhteessa jokaiseen perheen jäseneen, jotta kaikilla olisi perheessä hyvä ja turvallinen olla ja perhe olisi lähtökohtaisesti vakaa ja turvallinen jalusta ponnistaa. Ero on hyvä ratkaisu tietyissä tilanteissa myös lasten kannalta mutta erollakin on monesti hintansa. Ero ei saa mielestäni olla hätiköity, koska se on yksi perheen vakautta heilauttava tekijä eikä aina yksistään auvoisuuteen johtava tie. On siis monia punnittavia asioita ennen suuria ratkaisuja.
Toivottavasti nyt ilmaisin itseni siten, etten loukkaa ketään tätä ketjua lukevaa. Jos kirjoitukseni harmittaa, niin sen voi sitten ohittaa. Loukkaavat kommentit eivät mitään edistä missään keskusteluketjussa.
Miksi sillä on niin paljon väliä, miksi miehesi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Jos hän ei suostu dialogiin eikä käytös muutu, niin ei kai niillä syillä ole väliä. SIlloin väliä on vain sillä, että saat mahdollisimman paljon kilometrejä hänen ja itsesi väliin.
Miten hän muuten suhtautuu lapseesi?
Hän suhtautuu mielestäni kohtuullisen hyvin. Hän ei vain jää ns. miesystävän rooliin vaan on ottanut isäpuolen roolia myös kasvatusmielessä esim rajojen asettamisessa. (Joskus hän tuntuu väsähtävän ja silloin ottaa henkistä etäisyyttä esim lähtemällä ulos tai vetäytymällä huoneeseensa. ) Uskon, että hän oikeasti välittää lapsestani. Kotiin tullessaan hän aina tervehtii lasta, rutistaa, ottaa syliin tms. Ja lapseni aina juoksee häntä vastaan ovelle ja on riemuissaan, kun hän tulee kotiin. Hän on lapselle auktoriteetti ja myös samalla ihailun kohde (kuten isä yleensä pienelle lapselle on).
"Hän on lapselle auktoriteetti ja myös samalla ihailun kohde (kuten isä yleensä pienelle lapselle on). "
Mutta eikös sillä tenevalla ole ihan oikeakin isä? Jonka tapaamisen tämä uusi "isä" on omalla toiminnallaan estänyt?
Turha pitkittää eroa lapsen etuun vedoten. Eihän mies ole lapsesi isä, ja mikä sietämättömintä, hän on katkaissut lapsesi yhteyden tämän omaan isään.
Mieti, mitä olet tekemässä lapsesi tulevaisuudelle.
Miksi muuten yrität arvailla miehesi "kulttuurin", traumojen yms. vaikutusta? Onhan sinullakin oma elämäsi ja murheesi. Ei aikuista ihmistä voi pitää säälistä - luultavasti aiheettomasta - kodissa, jossa on lapsi.
Jos miehen tausta ja luonne on sellainen, että hänestä ei ole parisuhteeseen, niin sitten asia on niin miltä se näyttää.
Minua et ainakaan loukkaa. Entä lastasi ja itseäsi?
Ei hyvalta nayta teidan suhteenne. Luottamusta ei siis ole, joka on kaiken perusta. Toisaalta, minakin lahetan viesteja omalle taysikasvuiselle pojalleni, jossa kerron lopuksi rakastavansa hanta. Normaalia tama on.
Toisaalta etta miehesi kieltaa kanssakaymisen lapsesi isan kanssa, ei ole oikein. Lapsellasi on oikeus tavata isaansa, miehellasi ei ole oikeutta siihen sekaantua.
Katsopas vain tyttonen, etta lapsesi tulee etualalle koko jutussa, vasta sen jalkeen miehesi. Jos et usko etta kyseessa on todella sisar, kysy vain kysymyksia haneen liittyen ja sisaren lapsiin, pyyda nayttaan kuvia jms. Kylla vastauksia aina fiksu nainen saa, kun tietaa mita kysyy.
Jos todella luulet etta oletettu sisar on jotain muuta, kerro miehellesi avoimesti peloistasi, etta tietaa mita sina ajattelet. Ota yhteys sinakin siskoon miehesi kanssa yhdessa. nimenomaan yhdessa. Miksi mies sinua nain piilottelee? taytyyhan siihen loytya selitys.
Jotkut ihmiset ovat avoimempia kuin toiset, eikä toiselta voi odottaa avautumista vain sillä perusteella, että itse avautuu. Miehen käytös näyttää kuitenkin loukkaavan tai ainakin aiheuttavan hämmennystä.
Mielestäni suhteessa pitää voida kommunikoida, etenkin monikulttuurisessa suhteessa, jossa mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Avoin keskustelu ei ehkä ole joissakin kulttuureissa tapana, mutta se tapa on syytä opetella, jos haluaa oppia elämään ihmisen kanssa, joka on lähtöisin toisenlaisesta kulttuurista.
Jos asioista ei voi keskustella puolison kanssa, mitä jää jäljelle? Jos asioita ei edes uskalla nostaa keskusteluun siinä pelossa, että mies suuttuu?
kuullostaa taas GAmbialaiselta,,,,ei voi muuta epäillä.......arvaanko oikein?
Vähän samanlaisessa tilanteessa epäilyksineni. Minulla ei ole lapsia, olemme menneet naimisiin algerialaisen mieheni kanssa, rakkaudesta, mutta tässä tilanteessa puuttuva oleskelulupa vauhditti asiaa.
Mies pitää tasaisesti yhteyttä eniten syntymämaassaan tätiinsä, jonka luona myös vieraillessaan asuu?, eikä isänsä luona, ja myös euroopassa asuvaan äitiinsä ja muutamaan muuhun sukulaiseen. En ole tavannut yhtäkään hänen sukulaisistaan. Mies viettää kotiseudulla aikaansa noin kerran vuodessa, pari kuukauttakin. Erinäisiä selityksiä tuli, kuinka minä en siellä viihtyisi, enkä tosiaan työni ym. puolesta voisi niin kauan ollakaan.
Suhteemme on hyvä, mutta nyt on alkanut jo kalvaa mieltäni myös äiti? Onko se nainen äiti? Olenko vaan niin epävarma ja turhan epäilijä?
Mietin, että miten tätä tilannetta voisi tasapainottaa. Minulla on tietysti se epätasapainoa luova tilanne, että olen pienen lapsen äiti. Mies siis voi tuosta vaan heittää takin niskaan ja moikata että tulen sitten syömään tms. Minä taasen en voi tuosta noin lähteä lätkimään minne sattuu, vaan menot on suunniteltava lasten vuoksi etukäteen ja mieluiten elelen rauhallista kotielämää lasten kanssa. Tuossa se mies taas häipyi jonnekin salaiseen määränpäähän...
Onko sinulla muuten lapsi vai lapsia? Päättäisit jo.
Miten sä olet voinut sallia sen,että lapsesi ei saa pitää yhteyttä omaan biologiseen isäänsä.tai isä lapseensa? lapsen isälläkin on oikeuksia vaikka sinä kuinka olet ÄITI
ei sinullakaan ole oikeutta pois sulkea mahdollisuutta tavata.olla yhteydessä isän ja lapsen keskenään jos haluavat tekemisissä olla.Vai onko halu vain miellyttää uutta miestä ja olla sillä tavalla solidaarinen? täytys pikkasen ajatella omaa nokkaa pidemmälle.tilanne ei liity vain sinuun ja nykyiseen mieheesi.kuvittele mitkä ihmisuhde ongelmat ym.. tuo tuollainen voi jättää lapseen ja myös lapsen biologiseen isään jos häntä estetään tapaamasta omaa lastansa.
Tiedätkö miltä se tuntuu? ei itsekkäät ihmiset ajattelekkaan kuin omia mielihalujaan yleensäkin.Koetahan asettua lapsen isän kenkiin miltä sinusta tuntuisi jos sinun ei annettaisi nähdä lastasi tai pitää yhteyttä jne..Miehen uusi puoliso kieltäisi yhteyden otot sinun ja lapsen välillä vaikka asia ei pitäisi vieraalle kuulua pätkän vertaa! eikö olisi aika julmaa ja epäoikeuden mukaista myöskin hyvin itsekästä.Saati lapsesta puhumattakaan miltä tuntuu,kun joskus selviää,että isä olisi halunnut pitää yhteyttä,mutta sitä ei sallittu voi olla niin että ajan saatossa tää kaikki kääntyy sinua ja nykyistä miestäsi vastaan! jos olette edes rehellisiä ja kerrotte lapselle totuuden tilanteesta ellei lapsi sitten saa sen kuulla joltain muulta muita kautta siis.Josku mun mielestäni tää suome käytäntö tökkii siinä mieles,että naisilla on tavallaan oikeus tehdä ihan mitä vaan naisena ja äitinä,mutta miehistä ei ajatella likimainkaan samalla tavalla samoilla oikeuksilla Huom! olen nainen jos aikoo joku kirjoittaa tänne seuraavan viestin,että olen mies ym..Oikeudet ne on miehilläkin ja varsinkin isillä! nykyinen miehesi voi olla kiltti lapsellesi ja hyvä niin,mutta ei se hänestä tee kertaheitolla lapsen isää tai peräti koskaan,kun ja jos lapsella elää biologinen isä varsinkin jos haluaa pitää yhteyttä lapseensa.
Lapsella ei ole virallisesti isää lainkaan. En ole kuitenkaan koskaan kieltänyt lapsen ja biologisen isän tapaamisia (mikäli ne järjestetään turvallisiksi), ei myöskään kumppanini. Kumppanini ei halunnut, että minä tapailen exää. Lapsi on niin pieni, ettei vielä ymmärrä eikä osaa kysyä isäänsä ja kyllä tarkoitus on, että hän hieman kasvettuaan tutustuu myös biologiseen isäänsä mutta tapaamisten täytyy olla turvallisia.
Vai niin. Entä mitä olet tehnyt järjestääksesi turvalliset tapaamiset?
Kerrot, että kumppanisi ei halunnut, että sinä tapailet exää. Niinpä tottelit, ja lapsesi ei saa tavata omaa isäänsä. Onko "kumppanisi" yhtä aulis toteuttamaan sinun halusi ja toiveesi?
Miksi annat miehen komennella itseäsi ja aiheuttaa haittaa lapsellesi tuolla tavoin? Luuletko, että hän tietää sinun ja lapsesi asiat paremmin kuin sinä itse?
Oletko koskaan miettinyt, mihin olet sotkeutunut, ja kuinka voisit päästä taas normaalielämään?
Ongelmasi on se, että sinä olet antanut miehelle koko elämäsi, ja tämä mies ei anna sinulle juuri mitään. Elät epätyydyttävässä suhteessa, jossa on valtavasti ongelmia. Et halua myöntää tehneesi virheen ryhtyessäsi suhteeseen tämän ulkomaalaisen miehen kanssa. Haluat selvittää YKSIN tilanteenne. Haluat YKSIN rakentaa suhteellenne pohjan ja tulevaisuuden. Teet mitä tahansa, että saisit´mihesi huomion.
On ihan pakko kysyä, ymmrrätkö sinä ollenkaan sitä, että sinua kohdellaan erittäin huonosti ja sinua alistetaan omassa kotonasi! Haluat uskoa miestäsi, mutta terve järki varoittaa sinua. Kysyy varmasti paljon energiaa, kun sinun pitää uskotella itsellesi valheita todeksi.
Mikä neuvoksi? ´Jos miehesi ei suostu keskustelemaan asiasta, ja jatkaa kummallisia nettijuttujaan, niin eihän siinä kannata muuta kun alkaa faktoilla pelaamaan. Onhan niitä vakoiluohjemia joiden avulla kaikki tietokoneella tapahtunut jää talteen. Jotkut niillä ovat ukkonsa käräyttäneetkin. Ja jos et halua sellaista rikosta tehdä, niin voihan sen ukkelin puhetta äänittää ja käännättää jollain, että saat selvät mitä se niiden naistensa kanssa höpöttää.
Itse narautin mieheni, kun jätin äänityslaitteen kotiin ja ukon tietokoneen lähelle. Sainkin kuulla aikamoisia lemmenlurituksia, vaikka niin kovasti vannoi ettei ole muita.