Raivositko vai itkitkö?

Olin täysin rauhallinen, viileä kuin jää. Katsoin kaikkea kuin ulkopuolelta. Sekin on kuulemma normaalia, ihmismieli suojaa liialta stressiltä näinkin. Mutta alun jälkeen kun olin miehelleni ilmoittanut tietäväni, alkoi itku, raivoaminen, oksentelu, syömättömyys, unettomuus, itsetuhoiset ajatukset, kaikki kovan trauman merkit...
Aikaa kulunut toista vuotta, eipä tämä kovin nopeasti helpota, tsemppiä sinulle ja voimaa tulevaan!

En raivonnut, ehkä itkinkin mutta ainakin menetin yöuneni ja ruokahaluni. Valvoin ja laihduin. Mietin vain eroa.
Lasten kanssa muutimmekin kuukauden kuluttua. Mies ei vaan voinut käsittää kuinka pettynyt olin eikä uskonut että todellakin haen eron.
Noin kaksi vuotta tuntui että elän vaan lapsille ja itse olen kuin unessa.
En ole eroa katunut. Vaikka aikaa menikin olen huomannut kuinka helppoa elämä on nyt, ilman miestä.

Olin ensin ihan shokissa. Eli ei oikeastaan mitään tunteita ekan parin päivän aikana. Sitten tuli itku ja huuto "miten sä olet voinut tehdä niin". Sen jälkeen tuli koettua kaikki tunneskaalan ääripäät laidasta laitaan. Laihduin myös lähes kymmenen kiloa, en pystynyt nukkumaan viikkokausiin, olin kuin riivattu eli tunteet muuttuivat hetkessä rakkaudesta ja toivosta järkyttävään vihaan ja raivoon, jolloin kävin mieheen käsiksi ja paiskoin tavaroita ympäriinsä. Eli olin aika sekopää.

Minä muutin vain pois. Vieläkin tulee hetkiä että miksi katsoi sitä liittoa 20v kun yksin asuessa on niin helppoa ja auvoista.

Ensin olin täysin rauhallinen, kuin asia ei olisi koskenut minua. Kun viimein käsitin mitä tapahtui, tein varmaan kaikkea mitä ihminen shokissa tekee. Jotkut jutut jopa täysin käsittämättömiä jopa itsellenikin.

Olin ensin ihan kylmän viileä. Toisaalta olin helpottunut, kun epäily pettämisestä varmistui. Samaan aikaan olin järkyttynyt, kun tajusin kuka se petoskumppani on. Aivan epätodellinen olo, mutta siitäkin huolimatta osasin toimia harkitusti ja otin todisteaineistot haltuuni. Kun kerroin miehelleni tietäväni, olin edelleenkin yllättävän rauhallinen. No, seuraavien päivien aikana en ollut. Olin vuoroin täynnä vihaa ja raivoa, sitten surua,itkua ja rakkauttakin ja myös valitettavasti taisin olla väkivaltainenkin. Selvästi on mielessä tuo hetki kun todisteet löysin, mutta sen jälkeen kaikki tapahtumat ovat aika sumeita. Kaikkea ei pysty edes muistamaan saatikka sitä mitä milloinkin tapahtui.

Kun näitä lukee niin tajuaa miten pask*an mieheen olin rakastunut, miten se voi pelata kahta naista yhtä aikaa, huvitella kanssani ja teeskennellä kotona laupiasta jumalpuolisoa viattomalle vaimolleen. Tiedoillani voisin romauttaa yhden naisen elämän tuollaiseksi kuin te vaimot kuvaatte tunteitanne, mutta kukaan muu ei ansaitse tuollaista kärsimystä kuin se mies, joten olen hiljaa.

Olin shokissa,kun mies sai kerrottua kaiken. Sitten pian aloin itkemään,kun tajusin tilanteen miten hän on voinut tehdä niin,vaikka olin häntä jo vähän aikaa epäillyt,mutta en ollut varma. Välillä tunsin rakkautta ja välillä kovaa vihaa miestä kohtaan. Olin aivan sekaisin koko tilanteesta ja koitin miettiä oikeaa ratkaisua mitä teen. Oli ruokahaluttomuutta,masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia.

Minä kerroin miehelleni rauhallisesti että tiedän. En itsekkään ymmärrä kuinka pystyin olemaan siinä tilanteessa niin rauhallinen. Silloin kun sain tuon asian selville, meinasin oksentaa ja pyörtyä, olin aivan sekaisin enkä voinut uskoa että se oli totta, hoin vaan itsekseni "ei, ei, ei.."
en millään meinannut uskoa vaikka todisteet olivat nenäni edessä, en voinut uskoa sitä, sillä olimme eläneet onnellisina, myös mieheni, siitä olen varma.

Sitten itkin, itkin ja itkin. Laihduin 10 kg, en pystynyt syömään, en nukkumaan. Koko ajan oli etova olo, olin niin rikki.
En vieläkään ole asiasta yli vaikka tästä "jo" yli puoli vuotta.

Tällä hetkellä tuntuu että hän on/oli elämäni viimeinen rakkaus...

Lievä pettymys. Enemmän jäi ihmetyttämään miehen käytös miksi vannoa rakkautta kotona ja kertoa että olen jotain ainutlaatuista ja miten ei pettäisi koskaan, ja sitten tehdä sitä samaa jollekin toisellekin. Voin myöntää etten ole koskaan ollut niin rakastunut kuin tähän narsistimieheen.

Seksistä ei ollut puutetta koska harrastimme sitä monta kertaa päivässä. Tosin tajusin heti ensi treffeillä ettei mies ollut "normaali". Hän oli jotenkin outo ja hänen juttunsa omituisia. Ihan kuin hän olisi jotain psykologia tai hoitoa vailla.

Hän petti ja petti. Minä en olisi saanut erota hänestä enkä pettää. Hän jopa yritti estää minua menemästä töihin. Näin mustasukkainen hän oli. Kun viimein pääsin myös henkisesti hänen otteestaan irti, sain ystäviltäni kuulla että mies oli hoidossa suljetulla ja että olivat onnellisia kun tajusin erota miehestä. Olin silloin velä nuori joten kaiken voi laittaa naiviuden piikkiin. Nyt ihanassa suhteessa normaalin miehen kanssa.

Minä taas en ole rauhallinen tyyppi, sillä valehteleminen on niin vieras käsite minulle että olen aina saanut kunnon raivarin kun joku on valehdellut. Sillä kyllä asutussa maailmassa pärjää totuuksillakin. Minä sain siis raivarin ja haukuin ja itkin ja käskin sen häipyä kokonaan elämästäni, ja vielä heti paikalla. Ei minun luonnollani ainakaan oltaisi rauhallisia kun toinen kulkee häntä pystyssä jonkun moraalittoman olion luona.
Sen jälkeen loppui kokonaan minun apuni kodissa tein vaan asiat jotka kuuluvat minulle, ja hyvä palkkaisena aloin syömään ravintolassa joten mies sai syödä missä halusi, samoin pyykit jätin omani pesulaan ja mies meinasi hukkua pàskaan mutta itsehän hän tiensä valitsi, ja ei kai kakkonen oikein ollut halukas niitä pyykkejä pesemään joten mies yritti itse ja sotki kaikki värit sekaisin vaatteistaan. Ero tuli ja minä lähdin ja hän sai maksaa minulle oman osuuteni talosta jonka olimme yhdessä ostaneet. Nyt hän kamppailee isojen velkojensa kanssa ja minun ei tarvitse huolehtia miten menee sillä kun kerran valitsi tämän naisen niin sillä hyvä. Itselläni oli hyvin alakuloinen mieli aluksi mutta olen huomannut ettei minunkaan tarvitse yksin olla sillä saan tarjouksia tämän tästä, mutta ukkomiehet saavat kielteisen vastauksen, siis en anna vahingon kiertää. Ja mitä tulee kakkoseen niin hänen elämänsä on hyvin tiukalla myös kolmen eri suhteesta saadun lapsen kanssa ja sitten vielä velkainen mies kyläilemässä siinä sivulla.
Niin ja ex mieheni soittelee ja anelee minua takaisin kun oli kuulemma hairahtanut, mutta minulle riittää vaan se yksi kerta kun valehdellaan joten meidän satu on loppu.