Mikä on viimeinen ikä perustaa perhe?

Riippuu tietysti ihmisistä, mutta harvasta viisikymppisestä naisesta on ensisynnyttäjäksi ja harvasta yli 80-vuotiaasta miehestä siittäjäksi.

Noin muuten olen sitä mieltä, että ei ole hyväksi kenellekään saada lapsilisiä ja vanhuuseläkettä yhtä aikaa. Ja henkilökohtaisesti olin jo 25-vuotiaana aivan liian väsynyt, laiska ja mukavauudenhaluinen halutakseni lapsia.

Jos lapsia aiotaan hankkia, niin noin 35 alkaa olla se viimeinen ikä, mutta jos ihan kahdestaan aiotaan elellä, niin sittenhän iällä ei ole väliä.

Uusioperheet - Ei kiitos!

Biologisesti voi isäksi tai äidiksi tulla jopa kuolemansa jälkeen, pakastamalla sukusoluja. Mutta muuten mielipiteeni olisi sen kummemmin miettimättä 45v.

Mielestäni ennen 40 ikävuotta olisi hyvä saada jotain aikaiseksi. Siis tämä miehelle.

Luonnolle on sattunut jokin virhearvio kun unohti viedä mieheltäkin kyvyn jälkeläisten saamiseen säädyllisen ajan jälkeen. ATM:llähän puheet perheen perustamisesta on kuitenkin täysin itseä koskematonta teoriaa. ATM:ää ei yksikään nainen huoli edes yhden yön jutuksi saatikka lastensa isäksi.

20 - 30 välillä on aika hyvä ikähaarukka.

Sanoisin, että 35-v iässä alkaa olla jo kiire ja 40-v täytettyään jo nallin lanka palaa...

Paljon riippuu naisen hedelmöityskyvystä. Jotkut pystyvät tulemaan luomuna raskaaksi vielä 43-44 -v iässä, mutta se alkaa olla jo harvinaisempaa. On aika tavallista, että jostakin 38-v iästä alkaen joutuu useinkin turvautumaan hedelmöityshoitoihin varsinkin, jos ei malta odottaa vuosikausia, että tärppääkö vai ei. Normaalia seksielämää harrastamalla pitäisi tulla raskaaksi vuodessa.

Miehen näkökulmasta ei ole niin kova kiire, mutta jotta ylipäätään ehtii sen lapsen kanssa viettää aikaa, niin minusta sama ikäraja koskee miehiäkin. Tuskin kukaan haluaa tapella murrosikäisen kanssa samaan aikaan, kun on itse jäämässä eläkkeelle ja pitäisi alkaa olla aikaa ottaa rennommin. Valitettavasti usein vanhat vanhemmat eivät muista itse lapsia ollensakaan, jolloin tulee turhia sukupolvien välisiä ristiriitoja. Pahinta lienee se, että nelikymppinen saattaa olla jo "sammaloitunut" omiin systeemeihinsä eikä oikein osaa muuttua yhtäkkiä perheenisäksi.

Naisella mielellään alle nelikymppisenä ja miehelläkin alle viisikymppisenä, ettei lapsella olisi ihan yli-ikäiset vanhemmat.

Mielestäni 35 vuotta on se viimeinen hetki perustaa perhe. Minullakin oli haave perheen perustamisesta, mutta se meni jo kun tuli avoero. Pidän kovasti lapsista ja olen oppinut elämässä jo, että kaikkea ei voi saada. Pitää olla tyytyväinen siihen mitä on.

Mielestäni 35-vuotiaalla alkaa jo olla vähän kiire, 40-vuotiaana jo viimeiset hetket lähentelevät. Pakko sanoa, mutta niin omituisia tarinoita olen hedelmällisyydestä kuullut viime vuosina, kun kaverit ovat alkaneet lisääntyä, että asia tuntuu olevan melkein salatiedettä. Tuntuu siltä, että hedelmällisyys voi olla mitä vaan minkä ikäisellä vaan, ja ennenkaikkea, vaihdella samalla henkilölläkin kausiluonteisesti.

Omat vanhempani ovat olleet suht iäkkäitä kun olen syntynyt (ja olen siis ainoa lapsi), äitini täytti 36 pian syntymäni jälkeen. Äidin kaksi ystävätärtä tapasivat myös miehensä aika iäkkäinä ja molemmat naiset olivat 38 kun esikoiset syntyivät. Toinen sai 4 vuotta myöhemmin toisen lapsen. Kenelläkään ei ole vammaisia lapsia ja kaikkien raskaudetkin alkoivat "säädyllisesti" heti naimisiinmenon jälkeen ja lapset syntyivät vuosi häiden jälkeen.

Sitten taas tiedän 3 paria (kaikki alle kolmekymppisiä), joilla on raskausvaiheessa lapsella näkynyt kehitysvamma. Yhdellä on ollut yksi raskaus jossa lapsi (tai siis sikiö) oli vammainen ja raskaus keskeytettiin. Kahdella muulla on molemmilla ollut 2 raskautta jossa todettiin että tulevalla pienokaisella on kehitysvamma ja raskaudet keskeytettiin. Jotenkaan en jaksa uskoa, että tuo vammaisuus on ollut näissä tapauksissa iästä kiinni kun kyse on ollut kuitenkin nuorista, terveistä ihmisistä. Mietinkin, että voisiko olla niin että toisilla on suurempi "taipumus" saada vammaisia lapsia ja tämä riski nimenomaan kohoaa iän myötä...niin tai näin, välillä tuntuu että onnellakin on asian kanssa jotain tekemistä.

Niin kaun kun on hedelmällinen, ja kokee jaksavansa hoitaa lapsiansa vielä seuraavat 20v. Jos on raihnainen ja väsynyt jo 30-40v, voi ikää olla liikaa, mutta jos on hyvässä kunnossa aikaa voi olla senkin jälkeen.

Niinkauan kuin on hedelmällinen. Miehen ja naisen perhehän vaatii kaksi ihmistä, eikä sitä yksinään voi perustaa, siksi oikeahetki ei niinkään riipu iästä vaan sen oikean ihmisen löytämisestä. Vielä minä toivon löytäväni sen lapsettoman seinähullun naisen, jossa ei ole mitään tavallista.

Minä tein toisnpäin, riluttelin 40 asti ja menin naimisiin sekä tehtailin parit lapset,sitten muutto toiselle paikkakunnlle ,talo ja ero. Nyt nautiskelen omasta vapaasta rauhasta ja tapaan lapsia säännöllisesti ja olenkin heille tärkeä.Nyt vasta 50 suunnittelen asunnon ostoa että olis eläkkeelle jäädessä velaton kämppä.
Olen tietoisen valinnan aikoinaan tehnyt ja olen tyytyväinen ratkaisuuni.

Mulla oli semmoinen "taskukokoinen" avokki silloin aikoinaan hän oli 24v. kun minä olin 18 juuri täyttänyt. Ihana ihminen, harmi että menetin myös hänen ystävyyden.

Ei perhettä ole mikään pakko perustaa kun voi seurustella ja silti rakastaa toista aidosti. Mikä ihmeen trendi tämä perheen perustus ja taas oikein on? En käsitä tätä nyky-yhteiskuntaa kun aina pitää elää ja tehdä kuin muut tekevät.

Ajatelkaa omilla aivoilla ja unohtakaa kaikenmaan esimerkit.
Itse olen vain seurustellut kohta jo yli 20 vuotta ja seuraava etappi on avoliitto, kunhan aika on siihen kypsä. Mitään hosumista ei ihmissuhteissa kannata harrastaa. Pitää vain antaa toisillenne reilusti aikaa. Se on kaiken aa ja oo.

Naiselle on annettu kyky hedelmöittyä pitkän aikaa. 43-vuotiaanakin nainen saa vielä lapsia, tosin menneisyydessä niitä saattoi tulla tasaiseen tahtiin jopa 9, jos ei enemmänkin.

Itse olen 32 eikä mikään kiire vielä. Ehkä tässä parin vuoden sisällä aletaan lasta yrittämään jos tärppää. 35-vuotiaana suunnittelen jo olevani äiti tai vähintäänkin raskaana.

Mutta... Lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan.

parempi on rillutella nuorena ja olla vanhempi vanhana kuin toisinpäin...

Naiselle ihan luonnostaan ne ajat, jolloin vielä ovuloi eli vaihdevuosia ei vielä ole. Jos lapsia haluaa, en suosittele tosin odottelemaan viimeisiin hetkiin asti. Miehelle nyt biologisesti on mahdollista vanhempanakin päästä isäksi, mutta ehkä se olisi ihan hyvässä synkassa tuon naisen biologisen iän kanssa eli viimeistään viiskymppisenä, jos puhutaan ihan viimeisistä hetkistä. Lasta voi ahdistaa se, että oma vanhempi on eläkeiässä ja pelko siitä, että äiti tai isä kuolee ei ole kovin mukavaa.

Kannattaa pitää mielessä myös kaikki ne riskit, joita ikä tuo mukanaan, jos suunnittelee lasta varttuneempana. Raskauskomplikaatiot, lapsen terveys ja erilaiset kehityshäiriöt, joiden esiintyvyys kasvaa todistetusti iän myötä . Täytyy olla TODELLA hyvässä kunnossa, että jaksaa 40/50 vuotiaana sairaan lapsen kanssa. Riskit eivät johdu pelkästään naisen korkeammasta iästä, vaan esimerkkiksi laspen autismi riski on suurempi ikääntyvien isien lapsilla. Kyllä ne lapset kannattaa nuorena tehdä, jos siihen on vain mahdollisuus.

No vähän ennen kuin alkaisit kirjoitella tänne!

Liian nuoria vanhempia sekä liian hyvätuloisia suhteessa tekoihinsa mitään muuta kuluttavia tuhoa tekeviä luonnonvaroja törsääviä
ihmisiä on jo ihan liikaa tällä planeetalla ja kaiken kokeneita vanhuksia ei oikein
jakseta arvostaa mutta luonto ei ole mikään börs taikka velkavippisasuntolainapankki fyrkat välistävetävien paratiisi.
Luomakunta kyllä kostaa kaikille ihmisille heidän pahat tekonsa lopulta.
Ahneella on pahempi loppu kun Ahmed Ahneella vaikka hän tahtoisi
kalifikiksi kalifin työpaikalle.
Korjaan siis onneks en oo sukua moiselle rättihuvudille.

VIMEISTÄÄNN KOLMIKYMMPISENÄ

Isoisäni antoi elämänohjeen: "nauti elämästäsi 45-vuotiaaksi ja nai sitten nuorin ja kaunein neito jonka kanssa teet lapset". Niin hyvä ohje ollut että päätin toteuttaa, olen nyt 41-vuotias, elämää tullut nähtyä, eri maissa ja maanosissa asuttua, talous kestävällä pohjalla, voisin jo olla eläkkeellä ja nyt olisi aikaa lapsille ja parisuhteelle. Ennen kauniit naiset olivat vain "kulutustavaraa".

30, definitely!

Eräät 30 luokanopettajanaiset ovat tästä jo auttamattomasti myöhässä...=)

Tämähän on hyvin intiimi kysymys. Ei elämä mene aina käsikirjoituksen mukaan. Se, että joku löytää oman kullan myöhemmin, ei ole välttämättä mikään huono asia, koska silloin jo itselläänkin elämänkokemusta kasvatustyöhön. Kuinka moni parikymppinen ajattelee muuta kuin tekoripsiä tai bailaamista? Eikä kaikki vanhempien äitien lapset ole vammaisia.

Suosittelen kuitenkin aloittamaan aika pian yrittämisen. Kukaan ei etukäteen voi tietää, tuletko raskaaksi heti vai vasta hoitojen jälkeen. Varsinkin, kun et ole ennen synnyttänyt.

HEIPPA! olen tässä elämäni varrella mietiskelly KO asiaa ,ja tullut tämmöiseen ikään kun kolmekymmentäkolme??? tämä on vaan minun mielipide? HERRA N:59

Omasta mielestäni pitäisi jokaiselle asettaa raja.

Eli vain 25-40v ihmiset saavat tehdä lapsia LUOMUNA. Kaikki muu kiellettäisiin lailla.

Eiköhän sen tiedä jokainen itse parhaiten. Typeriä kysymyksiä.

Mulle oli hyvä ikä perustaa perhe 20 v kera lasten. Kaks lasta syntyi peräkkäin. Oli tarkotus, että enempää en lisäänny. Olin lasten isän kanssa 15 vuotiaasta 25 vuotiaaksi asti ja erottiin.
Sitten aloin seurutella uuden miehen kanssa ja vauvakuumehan se tuli. 27 vuotiaana sain vauvan ja tuntui, että vielä kaveri tälle jossain vaiheessa. Meni kuus vuotta ja sain neljännen lapsen. Lapsiluku oli täysi ja ikääkin jo 33 vuotta. Olin aina pitänyt ehdottomana rajana 30 vuotta lisääntymiselle.

Kuinkas kävikään.. Olen nyt 40 vuotta ja vauva syntyy piakkoin. Mihin ihmeessä tässä näin kävi? Ja en pidä itseäni vieläkään liian vanhana saamaan vauvan :D Ja jopa raskauduin heti, kun luovuin ehkäisystä.

Eli hyvä ikä perustaa perhe ja saada lapsia on aika pitkällä janalla. Ja löytyy jokaiselta itseltään. Suosituksiahan nyt voi aina antaa.

Näin meillä vaimon kanssa ajatukset:

Nuorena lapsia, että vanhana on aikaa itselle ennen eläköitymistä, toisinsanoen nelikymppisinä voimme hyväkuntoisina matkailla ulkomailla jne.
Nyt kolkyt lasissa ja kymmenen vuoden päästä "helpottaa"

Minusta ikää parempi kysymys olisi, että kuka on sopiva ihminen vanhemmaksi. On monia yli 40-vuotiaita hyviä vanhempia ja "hyvässä hedelmöitysiässä" olevia 20-35-vuotiaita huonoja vanhempia. Ihmiset ovat erilaisia. Joku pitää itsestään huolta vanhempanakin. Toiset "rappeutuu" jo heti nuorena. Joku kypsyy vanhemmuuteen nopeammin, kuin toiset. Tämä on jo kaluttu luu, tämä ikäkysymys.

Hyvä miettiä myös minkä ikäisenä murrosikäisten lasten kanssa vielä toimeen, kun se nornaalistikin on aika vaikeata. Olen kuullut, että lapset eivät kehdanneeet tuoda enää koulutoveritaan kylään, kun nämä luulivat vanhempiaan isovanhemmiksi ja tämän jälkeen alkoivat hävetä vanhempiaan.

18v. Olin, enkä todellakaan synnytyksen jälkeen seuraavaan vuoteen nähny virkeetä pvää. Yökukkuilua/heräilyjä siihen asti ku meni kouluun.

Iän vaikutus hedelmällisyyteen

Hedelmällisyys alkaa naisilla heikentyä jo 30 ikävuoden jälkeen. Väestöissä, joissa ehkäisyä ei käytetä, lapsettomaksi jäämisen riski on yli 60 %, jos ikä naimisiin mennessä on yli 40 vuotta (3). Ikään liittyvään hedelmällisyyden huonontumiseen vaikuttaa hedelmöittymisen pienentyneen todennäköisyyden lisäksi suurentunut keskenmenoriski. Vähintään puolet 40-45-vuotiaiden ja yli 90 % 45 vuotta täyttäneiden raskauksista päättyy keskenmenoon (4). Väestön tietoisuus iän vaikutuksesta hedelmällisyyden heikkenemiseen ja keskenmenojen lisääntymiseen on kuitenkin vajavainen (5). Myös tieto hedelmällisyyshoidoista voi luoda väärän mielikuvan lääketieteen mahdollisuuksista. Hedelmöityshoidoilla voidaan kompensoida korkeintaan 30-50 % ikään liittyvästä hedelmällisyyden vähenemisestä (6).


Iän vaikutus kromosomipoikkeavuuksien esiintymiseen

Arviolta kaksi kolmasosaa keskenmenoista johtuu kromosomipoikkeavuuksista, ja naiset tuntevat ikään liittyvän suurentuneen riskin hyvin. Downin oireyhtymän riski 40-vuotiaalla naisella on 1:60 ensimmäisen raskauskolmanneksen lopussa, jolloin sikiöseulonnat ja diagnostiset tutkimukset ovat ajankohtaisia. Täysiaikaisessa raskaudessa riski on 1:100 (7). Vastaavat luvut 45-vuotiaalla naisella ovat 1:15 ja 1:30. Myös muiden trisomioiden (13- ja 18-trisomiat) riski kasvaa iän myötä. Yhdysvalloista on raportoitu syntyneiden Downin oireyhtymää sairastavien lasten määrän kolminkertaistuneen 1980-luvulta lähtien synnyttäjien ikääntyessä (8).


Iän vaikutus raskauden kulkuun

Yli 40-vuotiaiden naisten raskauksiin näyttäisi tutkimusten mukaan liittyvän lähes kaikkien komplikaatioiden lisääntynyt riski (taulukko 3). Tosiasiassa ikä on jatkuva muuttuja, eikä mitään kynnysarvoa ole. Ruotsalaisessa syntymärekisteritutkimuksessa todettiin ennenaikaisen synnytyksen riskin ennen 37. raskausviikkoa lisääntyvän yli 40-vuotiailla 1,5-kertaiseksi (taustatekijöin vakioitu AOR, 95 %:n LV 1,5-1,9) ja yli 45-vuotiailla 1,6-kertaiseksi (AOR, 95 %:n LV 1,3-2,0) verrattaessa 20-29-vuotiaisiin (10). Vaikean pre-eklampsian riski oli vastaavasti 1,3-kertainen (95 %:n LV 1,2-1,4) ja 1,6-kertainen (95 %:n LV 1,0-2,6). Ikä säilyi itsenäisenä riskitekijänä senkin jälkeen, kun ensisynnyttäjyys, tupakointi, monisikiöisyys ja raskauden kannalta merkittävät perussairaudet vakioitiin. Lievän pre-eklampsian riski näytti yllättäen pienenevän. Kirjoittajat arvelivat tämän johtuvan lievien komplikaatioiden aliraportoinnista.

Yksi harvoista prospektiivisista tutkimuksista iän vaikutuksesta raskauden kulkuun on yhdysvaltalainen monikeskustutkimus, johon otettiin mukaan ainoastaan yksisikiöiset raskaudet 10.- 14. raskausviikolta lähtien (11). Tutkittavista 4 % oli yli 40-vuotiaita. Alle 35-vuotiaisiin naisiin verrattuna ikä oli itsenäinen raskausdiabeteksen (AOR 2,4), etisen istukan (AOR 2,8) ja istukan ennenaikaisen irtoamisen (AOR 2,3) riskitekijä yli 40-vuotiailla naisilla. Sen sijaan verenpaineen nousun riski raskauden aikana (AOR 1,0, 95 %:n LV 0,8-1,4) ja pre-eklampsian riski (AOR 1,1, 95 %:n LV 0,7-1,6) eivät tässä tutkimuksessa lisääntyneet merkittävästi iän myötä. Kirjoittajat katsoivat tämän selittyvän siitä, että merkittävät näihin komplikaatioihin vaikuttavat tekijät, kuten aikaisemmat synnytykset, krooninen verenpainetauti ja koeputkihedelmöityshoidot, pystyttiin vakioimaan. Tietoa luovutettujen munasolujen käytöstä ei ollut saatavilla, eikä mitään johtopäätöstä näihin raskauksiin liittyvistä riskeistä voitu tehdä. Iän vaikutusta selvitettäessä ei kuitenkaan ole järkevää vakioida niitä mekanismeja, joiden kautta vaikutus syntyy.

THL:n Lääke ja raskaus -tutkimusaineiston perusteella lähes 10 %:lla suomalaisista yli 40-vuotiaista synnyttäjistä on jokin erityiskorvaukseen oikeuttava perussairaus (12). Vuoden 2008 syntymärekisterin perusteella 3,8 % yli 40-vuotiaista synnyttäjistä sairasti kroonista verenpainetautia (2). Verenpaineen nousu raskausaikana tai pre-eklampsia todettiin 6,8 %:lta yli 40-vuotiaista, mikä oli lähes 40 % enemmän kuin 20-29-vuotiailla. Tyypin 2 diabetesta sairasti vain 0,4 % yli 40-vuotiaista, mikä lienee aliarvio joko sairauden toteamisen tai Syntymärekisteriin kirjaamisen puutteen vuoksi. Glukoosirasituskoe, joka Käypä hoito -suosituksen mukaan tulee tehdä kaikille yli 40-vuotiaille viimeistään 24. raskausviikolla, oli epänormaali 20 %:lla ja insuliinihoito aloitettiin 5 %:lle yli 40-vuotiaista odottavista äideistä. Raskausdiabeteksen esiintyvyys oli lähes kolminkertainen 20-39-vuotiaiden vastaaviin lukuihin nähden. Diagnoosin ja hoidon viivästyminen ovat tavallisia ongelmia, ja hyvään hoitotasapainoon päästään raskauden kannalta liian myöhään.


Lähde: Hedelmällisyys. Lääkärin tietokanta. Terveysportti 2012.

Ei lapsia ole pakko aina tehdä. Minusta mies ja nainen sopivat yhteen muutenkin.

parempi on rillutella nuorena ja olla vanhempi vanhana kuin toisinpäin...

Mut munasolut vanheneeeeeee

Elämän karu kaari on sellainen että vain nuorena ihastutaan, rakastutaan ja tehdään lapset. Tai jos. Ei ole mitään muuta ohjetta. Ellei niin käynyt tässä elämässä niin ehkä seuraavassa.

Vain perheelliset ovat ansainneet elämän, muut ovat tur-hakkeita.

No miehelle siinä nelikymppisenä...

Lapset ja lahna tappaa poikamies-paratiisin.

Aloituksen vaatimissa rajoissa alle parikymppisenä.

Noin niin kuin muuten mun mielestäni jokainen saa perustella sellaisia perheitä kun haluaa ja missä iässä tahansa, itsepähän sen parhaiten tietävät. Mitäs se muille kuuluu.