Olen ruma 39-vuotias nainen. En ole kelvannut kenellekään enkä ole osannut oikein edes haaveilla että kelpaisin. Silti... olen kauan haaveksinut että minua voisi rakastaa tai että minusta voisi edes pitää. Tajuan jo ettei se ole mahdollista. Se kylmä katkera pala on vain nieltävä.
Mutta haluaisin edes rakastaa. Jos en miestä - sillä miten rakastaa sellaista joka ei edes pidä minusta - niin sitten lasta. Haluaisin kovasti rakastaa lasta. Hoitaa hyvin, helliä. Opettaa hyväksi ihmiseksi. Pärjääväksi, omatoimiseksi, vastuulliseksi, oikeudenmukaiseksi... tunteensa näyttäväksi, luottavaiseksi, iloiseksi..
Onko teillä muilla sinkuilla koskaan tällaisia ajatuksia, haaveita? Siis että sinuun ei sattuisi vain että sinua ei kukaan rakasta vaan myös se ettei sinulla ole mahdollisuutta rakastaa ketään?
Mutta haluaisin edes rakastaa. Jos en miestä - sillä miten rakastaa sellaista joka ei edes pidä minusta - niin sitten lasta. Haluaisin kovasti rakastaa lasta. Hoitaa hyvin, helliä. Opettaa hyväksi ihmiseksi. Pärjääväksi, omatoimiseksi, vastuulliseksi, oikeudenmukaiseksi... tunteensa näyttäväksi, luottavaiseksi, iloiseksi..
Onko teillä muilla sinkuilla koskaan tällaisia ajatuksia, haaveita? Siis että sinuun ei sattuisi vain että sinua ei kukaan rakasta vaan myös se ettei sinulla ole mahdollisuutta rakastaa ketään?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tekstisi perusteella minä pidän sinusta, sinulla on suuri sydän.
Kiitos... Jotain hyvää tässä päivässä. Onkin tuntunut hyvin pahalta aamusti asti.
En voi käsittää, miksi SINÄ sanot itseäsi rumaksi ? Tunnetko itsesi rumaksi vai mistä se johtuu.?
Jos joku älypää on joskus niin sanonut, jätä se hänen mokakseen!
Ihminen on niin kaunis,kuin miksi itsensä tuntee . Luulen, että tapauksessasi on enemmänkin kyse itsearvostuksen puutteesta.
Ja vaikka nyt ei näitä kauneus kriteereitä ( mitä sitten ovatkin. ) täyttäisikään, on silti oma persoonallinen itsensä, missä ulkonäkö on sivuseikka.
Toinen mitä en ymmärrä, on, että et ole kelvannut kellekkään ?
Kelpaisiko sinulle kuka vain ? Miksi et arvosta itseäsi ?
Vaikka jokainen meistä kaipaa rakkautta saada ja antaa, ei silti niitä keneltä sitä halua saada (kemiat ) ole pilvin pimein, ei mulla ainakaan.
Upeaa NAISTENPÄIVÄÄ, kanssa sisaret ! Ollaan ylpeitä itsestämme !
siinähän löysitte toisenne, vai oletko varattu "19"..? Osoite esiin ja toimeksi..
"olen kauan haaveksinut että minua voisi rakastaa tai että minusta voisi edes pitää. Tajuan jo ettei se ole mahdollista. Se kylmä katkera pala on vain nieltävä."
Miksi ei sinua voisi rakastaa tai sinusta ei voisi pitää? Eihän sellaista ihmistä olekaan jota ei joku voisi rakastaa tai josta ei voisi pitää.
Itse olen 41-vuotias mies ja kaikkein eniten toivon elämässäni sitä että kohtaan naisen johon rakastun ja joka rakastaa minua. Sitä ei tähän ikään ole vielä tapahtunut, mutta uskon että se vielä tapahtuu.
Usko sinäkin että kohtaat vielä joskus rakkaimpasi.
Ei tässä iässä jaksa enää oikein uskoa että minusta voisi pitää / minua voisi rakastaa kun on ollut koko elämänsä vihattu ( 2 %) tai ignoreerattu (98 %).
Onhan mulla noita samoja ajatuksia. Olen mies 36 vuotta. Mulla ei ole edes kavereita, ei yhtään naisystävää vaikka facebookissa niitä onkin mut ne on vaan jotain tosi vanhoja tuttuja. Yhtään todellista kaverii ei ole ja vietän yksinään kaiket ajat. Puhelin ei soi koskaan. Luonteeltani olen rauhallinen, mukava, ystävällinen, en juo alkoholia kovin usein enkä polta tupakkia lainkaan. Baareissa en käy lainkaan. En ymmärrä miksi en kelpaa kenellekkään eikä kukaan halua vietää aikaa kanssani eikä kukan halua puhua mitään mulle, kukaan ei koskaan kysy mitään jne jne... Tällästä pas..ka elämää mä vietän.
Jospa kysyisit itse ensi kerran, mistä kukaan tietää, että olet vapaa ja hyvä saalis..
Ei me naiset purra.. Rohkeesti ottamaan hihasta kiinni vaan.
Kerrohan sinkkuliina itsestäsi hieman lisää.
Onko sinulla koskaan ollut miestä tai oliko nuoruudessa poikien kanssa sutinoita?
Oletko koskaan ollut ihastunut?
Minkä kokoinen olet?
Käytkö koskaan menopaikoissa?
Onko miestä haussa esim. nettitreffien kautta?
Vastauksia kysymyksiin...
Ei minulla ole ollut voimia eikä itsetuntoa miehille ja sutinoille.
Olen ollut ihastunut joitain kertoja, enemmän tai vähemmän, lähempää tai kauempaa.
Normaalipainoinen.
En käy menomestoissa. En tunne ketään jonka kanssa käydä.
Ei ole... Ulkonäkö ja itsetunto eivät ole riittävät sellaiseen.
En tiedä näppäsitkö sinä miinukset minulle, vai joku muu. Haluan kuitenkin korostaa, että en vitsaile tai provoile, kun sanon, että sinulla on ollut ihailijoita, ja sinulla on edelleen ihailijoita.
Turhaan sinä ulkonäköäsi pohdit ja sen syyksi laitat sen ettei kumppania ole. , itsetuntosi vaan on maassa ja siitä syystä koet alemmuutta.
Olet kunnollinen normaalimitoissa oleva kunnollinen nainen joka ei harrasta irtopanoja, eikä varmaankaan juopottele ja joka olisi 100% uskollinen miehelleen - olisit monen miehen unelmanainen.
Vastaus kysymykseesi: kyllä on tuollaisia haaveita, ainakin minulla.
Ja sitten ihan lyhyesti sellainen kommentti, että kyllä sinullakin on ihailijoita ja on ollut aiemminkin, ne eivät vain kelpaa sinulle.
En tiedä,mutta haluaisin niin tulla.Aaaarrrggghhhh.
Olet tyypillinen vanhempi ATN, joka tajuaa että vika on hänessä eikä vihaa miehiä ja pidä heitä syyllisenä tilaansa vaan hyväksyy kiltisti asemansa ja haavielee rakkaudesta. Yleensä kaltaisesi hankkivat kissan, johon kohdistaa rakkauttaan ja hellyyttään.
Miespuolinen vastineesi on hieman toista maata. Hän on vakavasti mielisairas, katkera ja vihaa naisia ja pitää heitä syyllisenä tilaansa, mikä on tietysti täysin oikein. Hänelle monesti maistuu myös alko ja hän on muutenkin elämästä syrjäytynyt. Hän ei hanki kissaa vaan haulikon.
Voit kuitenkin lohduttautua sillä, että ne kauniit kaverisi joiden perässä kaikki miehet juoksivat kun nuoruutenne parhaimmassa kukassa olitte, ovat jo vuosia ollet kurppia eivätkä enää kelpaa miehille. He ovat siis tippuneet kanssasi samaan monttuun, tosin kovaa ja korkealta.
En lähde valehteleen että tiedän miltä susta tuntuu. Mutta kun luin tän niin tuli sellanen fiilis et mulhan menee hyvin, kiitos siitä.