Mitä voin tehdä?Olen ollut avomieheni kanssa
neljä vuotta, haluaisin vauvan ja niin myös
mieheni mutta siinä on yksi juttu!
Olen kamalan mustasukkainen ja pelkään että lapsi
joutuisi kärsimään.
Olen puhunut asiasta mieheni kanssa ja käyn tällä
hetkellä psykologin luona puhumassa asiosta.
En tiedä mitä tekisin mutta sen tiedän että en
halua lasta sen takia että saisin pidettyä miehen
luonani, jos meinaa lähteä niin lähtee oli sitten
lapsi tai ei!
Muuten olen kypsä ottamaan lapsesta vastuun mutta
pelottaa se että lapsi joutuisi kärsimään minun
takiani.Olen 19wee ja mieheni 23wee en tiedä edes
miksi olen mustis.Mieheni ei ole pettänyt minua
eikä anna syytä siihen.
neljä vuotta, haluaisin vauvan ja niin myös
mieheni mutta siinä on yksi juttu!
Olen kamalan mustasukkainen ja pelkään että lapsi
joutuisi kärsimään.
Olen puhunut asiasta mieheni kanssa ja käyn tällä
hetkellä psykologin luona puhumassa asiosta.
En tiedä mitä tekisin mutta sen tiedän että en
halua lasta sen takia että saisin pidettyä miehen
luonani, jos meinaa lähteä niin lähtee oli sitten
lapsi tai ei!
Muuten olen kypsä ottamaan lapsesta vastuun mutta
pelottaa se että lapsi joutuisi kärsimään minun
takiani.Olen 19wee ja mieheni 23wee en tiedä edes
miksi olen mustis.Mieheni ei ole pettänyt minua
eikä anna syytä siihen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka oletkin ollut avomiehesi kanssa useita
vuosia, niin mielestäni olet aika nuori vielä
perustamaan perheen. Ikä ei tietenkään ole ainut
mittari, millä voi mitata sopivuutta siihen.
Mutta kokemuksesta voin sanoa, että
mustasukkaisuus voi lieventyä iän mukana. Jospa
odottaisit vielä muutaman vuoden ja katsoisit
mitä tuleman pitää. Lapsille ei ehkä tee hyvää
syntyä keskelle mustasukkaisuuden
taistelutannerta..
olet tunnustanut ongelmasi ja hakenut apua. Jatka
psykologilla käyntiä ja kenties pariterapiakaan ei
olisi huono idea? Anna vähän aikaa itsellesi ja
suhteelle, ehdit lapsia tehdä vaikka 10 vuoden
päästäkin. Uskon että kykenet selvittämään
ongelmasi ja rakentamaan lapsille turvallisen
kasvualustan ajan myötä.
Varhaiskypsyyttä osoittaa juuri se että ei hanki
tietentahtoen lasta tilanteeseen jossa itse on
henkisesti heikoilla. Tsemppiä, kyllä se varmasti
siitä.
Olen itsekkin ollu ja olen vieläkin
mustasukkainen miehestäni. Siitä et pääse eroon
niin kauan kun rakastat, mutta liika on liikaa
jos se hallitsee kaikessa. Tuollaiset asiat
muodostuvat jo varhaislapsuudessa. Epäilen muun
kuin ajan tuovan siihen edes vähän helpotusta.
Minulla on kaksi lasta, jotka olen saanut päälle
kolmekymppisenä. Tällä hetkellä olen oikein
tyytyväinen siitä, etten hankkinut lapsia liian
varhain. Sain viettää nuoruuteni ja varhais-
aikuisuuden kokien ja näkien. Sillä kun lapset
tulevat, sulkeutuvat monet ovet.
Suosittelen sinulle opiskelua, se vie ajatukset
pois mustasukkaisuudesta ja ilman lapsia se on
varmasti paljon helpompaa.
Mää on 21wee äityli ja mulla on lpsi joka tulee
6kk ja asun avoliitossa mun mihen eli lapsen isän
kanssa ja mulle on aivan sama niin kauvan se että
petääkö se mua vai ei kun se ei tuu munn korviin.