Mä olen huomannut tänä vuonna mielenkiintoisen
piirteen tapaamissani miehissä.
Heitä on muutama kipale ja yhteistä heillä on se,
että kun heitä on tapaillut yli tai jopa allekin
kuukauden he ilmoittavat ettei suhde saa mennä
liian vakavaksi. Eli he haluavat leikkitoverin,
mutta haluavat sitten viilettää sinkkuna ja tehdä
mitä haluavat.
En ole kovinkaan sitovaa tyyppiä, vaan annan
ihmiselle omaa vapautta ja tilaa. Joidenkin
kanssa tätä vapaata tapailua on jatkunut pari
kuukautta, mutta sitten minulta loppuu
kärsivällisyys. En minäkään halua yhteenmuuttoa
tai kihloja, mutta jotain vakavampaa sentään.
Nämä miehet vaan kammoavat sanaa seurustelu.
Olen jutellut asiasta monen ystävättäreni kanssa
ja heilläkin on samankaltaisia kokemuksia.
Onko tämä joku syndrooma 20-30 vuotiaiden miesten
keskuudessa?
piirteen tapaamissani miehissä.
Heitä on muutama kipale ja yhteistä heillä on se,
että kun heitä on tapaillut yli tai jopa allekin
kuukauden he ilmoittavat ettei suhde saa mennä
liian vakavaksi. Eli he haluavat leikkitoverin,
mutta haluavat sitten viilettää sinkkuna ja tehdä
mitä haluavat.
En ole kovinkaan sitovaa tyyppiä, vaan annan
ihmiselle omaa vapautta ja tilaa. Joidenkin
kanssa tätä vapaata tapailua on jatkunut pari
kuukautta, mutta sitten minulta loppuu
kärsivällisyys. En minäkään halua yhteenmuuttoa
tai kihloja, mutta jotain vakavampaa sentään.
Nämä miehet vaan kammoavat sanaa seurustelu.
Olen jutellut asiasta monen ystävättäreni kanssa
ja heilläkin on samankaltaisia kokemuksia.
Onko tämä joku syndrooma 20-30 vuotiaiden miesten
keskuudessa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja sanonkin että minä haluaisin erittäin vakavan
suhteen. Kaipaan sitä lämmintä syliä joka ottaisi
joka ikinen päivä nyt ja tulevaisuudessa vastaan
kun töistä tulisin.
Sitä minä kaipaan. En vain ole löytänyt yhtään
naista joka haluaisi vakavan suhteen joten taitaa
olla syndrooma molemmin puolinen vaikkei yleistää
saakaan.
Nyt juuri tänä vuonna olen huomannut saman.
Miehillä on kuulemma varaa nyt valita. kai meitä
elämänjanoisia naisia on tuplasti enemmän,
kuin "näitä" miehiä. Olen sivusta seurannut
muutaman tutun miehen touhuja, ja ihmetyksekseni
he saavatkin iskettyä itselleen aivan liian
kaunista seuraa... naisten laatuvaatimukset
miehiä kohtaan ovat rutkasti alentuneet ?
Totta, itsekin miehenä tein tota, kunnes sattui
todellinen kulta kohdalle. Itselläni oli
nimittäin sellainen ajatuskuvio, että jos nainen
antaa heti eka tapaamisella, sekin etsii vain
leikkikaveria. Enkä halua vakiintua tommosen
kanssa, ties vaikka on käynyt jo koko
kaveripiirini läpi, se johtaa myöhemmin
hankauksiin.
Siis kyllä vika on naisissakin. Mutta enemmän kai
miehissä, itselleni tuli pitempiaikaisia
suhteita, kun lopetin ton naimaseuraa kapakasta-
menon ja katselin ympärilleni vähän muissakin
paikoissa. Nykyinen, jo pari vuotta kimpassa
ollut kulta löytyi kirjastosta!
Joo, puhut varmaankin ihan asiaa, mutta ainakin
mun kohdalla tuo sänky homma ei pidä paikkaansa.
Kaikkien näiden miesten kanssa ollaan treffailtu
jonkin aikaa, ennen kuin ollaan menty sänkyyn.
Ehkä mä vaan etsin vääränlaisia miehiä, vääristä
paikoista.Täytynee kokeilla tuota kirjastoa :)
onpas vanhanaikaista kaksinaismoralismia. Itse
menin sänkyyn ensitapaamisella miehen kanssa ja 9 v
ollaan nyt samaa punkkaa rymistelty seurauksien
kera (tytär 1v). ;-)
Kauheita yleistyksiä kaikki, ja äärettömän
mustavalkoista mies-nainen – huora-vaimo -
vastakkainasettelua.
Eikö voisi aika alkuunsa kysyä toiselta mitä mieltä
hän on vakinaisesta seurustelusta, niin ei tulisi
niin paljon pettymyksiä? Ja eikö voisi ottaa kaikki
vastaantulijat ihmisinä ensisijaisesti eikä aina
vatvoa näitä iänikuisia "miehet on kaikki ja naiset
ei koskaan" -kysymyksiä.
Saatan nyt loukata jotain verisestikin, mutta
maailmanmeno on muuttunut aika lailla viimeisen 5
vuoden aikana. Epäilen, että vain 10 % pareista
on avioitunut 20 vuoden kuluttua. Jotenkin
nykysukupolvi ei osaa nähdä vaivaa parisuhteen
eteen eikä ole valmis luopumaan mistään.
Parisuhde, silloin kun se on vakavaa, on myös
luopumista ja periksi antamista, joustamista. Ja
joku sanoi viisaasti, että yksin ollessa on
yksinkertaiset ongelmat, kaksin ollessa
kolminkertaiset ongelmat, eikö nykyjätkät halua
nähdä vaivaa, tehdä työtä parisuhteen eteen? Vai
onko niin paljon helpompaa ja houkuttelevampaa
vaihtaa naista kun haluaa, saaden tämän avulla
kuitenkin seksuaaliset tarpeet hoidetuksi.
Tulipa pahaa tekstiä, no, tää oli mun
ajatusmaailmaa ja ainakin nykyinen kulta on
kertonut samanlaisista kokemuksista nuoruudessaan.
kultasi on samaa menoa kokenut nuoruudessaan,
eikö se tarkoita sitä että ilmiö on vanhempi kuin
5 vuotta? Vai milloin kultasi oli nuori?
Perhe ja parisuhde on kyllä nyt aikamoisessa
myllerryksessä, siitä olen samaa mieltä. Ja
lapsethan siinä aikuisten peleistä eniten
joutuvat kärsimään. Voisin kirjoittaa aiheesta
mielipiteitäni paljon, mutta jääköön nyt tähän.
MIKKO, OLEN KANSSASI 101 % SAMAA MIELTÄ!!! Tosin
nykyaikana naisetkin ovat itsekkäämpiä, tais tuo
feministinen ilmapiiri tehdä naisille
hallaa...olen itteki nainen, mutta noita asioita
juuri noin olen ajatellut.Viis veisataan muitten
toiveista, kunhan omat halut täytetää ja mieluiten
äkkiä.Turhaa vaivaa ei viititä nähdä, joten eipä
sitten oo parisuhteitakaa...ja julmaa tekstiä
tarvitaa välillä!
Ei miehet viettele ja sitten kaltoin katso
naistaan,vaan haluavat että naisetkin tekisivät
oikeita aloitteita,vaikka pari suhtesen menosta
Tsemppiä kaikillle "naistenmetsästäjille"
Tuota syndroomaa voisi kutsua Sinä et ole se
oikea - syndroomaksi. Eli kun tapaa sen, jonka
kanssa haluaa elää (ei pelkästään seksiä) niin
kyllä syndroomat parantuu aika nopeesti. Toisen
tunteilla leikkimistä vaan tapahtuu valitettavan
paljon.
Kai niitä sitten on... Omalle kohdalleni on
kuitenkin lähes poikkeuksetta osunut miehiä,
jotka haluavat sitoutua. Ja liiankin nopeasti.
Parin tapaamiskerran jälkeen alkavat jo
suunnitella meidän yhteistä tulevaisuutta ja
kysellä, koska olisi sopiva aika muuttaa yhteen,
jne. Ja mulla kun on vielä alle 30-vuotiaana halu
elää omaa elämääni ja noudattaa omia
suunnitelmiani.
Olen huomannut saman ikävän suuntauksen kyseisen
ikäluokan miehissä. Itsekin miehenä sanon
kiertelemättä ja suoraan että ei todellakaan
hyvältä näytä. Sinkkuna halutaan pysyä vaikka
hampaat irvessä ja silti vehdataan kihloissa tai
naimisissa olevien kanssa tai vähintään
metsästetään heitä. Olen monta monituista kertaa
miettinyt, että mikä helvetti meissä miehissä
oikein on? Itse olen vakaasti sitä mieltä, että
sinkkuelämä ei pitemmän päälle anna elämältä niin
paljon rikkaita kokemuksia kuin parisuhde.
Onnellisessa sellaisessa elävät tietävät tämän
itseni ohella. En osaa vastata täysin suoraan
kysymykseesi, asia ihmetyttää ja huolestuttaa
minuakin. Enää ei löydy vanhan hyvän ajan
herrasmiehiä ja suoraselkäisiä, rehellisiä miehiä
vaan enemmän tuntuu olevan näitä "ikinuoria"
keski-ikäisiä, jotka tuntuvat kertakaikkiaan
jämähtäneen teini-iän ajatusmaailmoihinsa. Kenties
itseään ei uskalleta kehittää parisuhteen saralla?
Kenties halutaan olla niitä äidin pikku poikia
jotka iltamyöhään palailevat salamyhkäisinä kotiin
varoen, ettei kukaan kuule tai näe.
Vastausehdokkaita voisi luetella tusinoittain,
yksikään ei ehkä anna täysin tyhjentävää
vastausta.
Ikävä on vanhoja hyviä aikoja, jolloin miehuus oli
kunniassaan, oli miehet rautaa ja laivat puuta.