Ihmisen lapsena saama turvallisuuden tunne, hyväksyntä ja rakkaus tai niiden puute ja moni muu vastaava asia vaikuttaa vahvasti käytökseen, oman arvon tuntoon ja itsetuntoon aikuisiällä.
Tyttö, joka ei ole saanut isänsä huomiota ja rakkautta voi hakea hyväksyntää epätoivoisesti miehiltä ja voi ajautua helposti epätyydyttäviin suhteisiin. Poika, jonka äidin malli on ollut hyvin negatiivinen ei tule helposti helposti ja avoimesti lähestymään naisia. Mitä enemmän lapsi on tuntenut olevansa rakastettu ja hyväksytty, niin sitä helpommin siitä tulee ulospäin suuntautunut. Helpompi lähestyä ihmisiä, koska ei koe niin herkästi torjumista negatiivisena (sisäinen tieto siitä että minuahan rakastetaan joka tapauksessa).
Parisuhteissa ongelmaksi muodostuu usein se ettei tunneta oman pään sisällä olevia tunteita ja mistä negatiiviset fiilikset ovat peräisin ja miten niitä voisi ymmärtää ja käsitellä. Vielä vaikeampaa on se että osaisi nähdä ja ymmärtää toisen ihmisen pään sisällä liikkuu, mitä se on kokenut ja miksi se reagoi tiettyihin asioihin tietyllä tavalla.
Ihmisten huono käytös parisuhteessa tulee jostain pahasta olosta sisällä. Syy-seuraus reaktio. Jos joku yrittää vain ymmärtää tuota käytöstä reaktioiden pohjalta, muuttaa omaa käytöstä että reaktiot vähenesivät ei se auta mitään pitkällä tähtäimellä. Paha olo jatkuu ja pahasta käytöksestä kärsivä masentuu, alistuu, kokee epävarmuutta ja ajattelee että se on jotenkin minusta kiinni ja yrittää vain korjata omaa käytöstään.
Jos olet oikeasti sitä mieltä ettet ole tehnyt pahaa suhteessa niin ole vahva ja pidä puolesi. Jos olet käyttäytynyt jossain määrin huonosti on vahvuutta osata myöntää se pyytää anteeksi. Mitä enemmän pystyt välttämään omaa huonoa käytöstä, niin sitä varmempi voit olla siitä ettei toisen huono käytös johdu sinusta. Toisen huonoa käytöstä ei tarvitse sietää ikuisesti. Mielestäni jonkin aikaa voi yrittää asiantilaa korjata omalla objektiivisella käytöksellä, ja jos se ei auta pitkänkään ajan kuluessa ja toinen ei osaa muuttua niin silloin on parempi viheltää peli poikki.
Narsistilla on paha olo sisällään. Narsistin ongelmat tulevat jostain syvältä, ja näkyväksi jää toisia vähättelevä ja manipuloiva asenne. Narsistilla voi olla äärettömän heikko itsetunto, joka pysyy pinnalla vain jos se saa painaa muita alaspäin. Narsistin elämä ei pysy kasassa jos se ei koe pystyvänsä kontrolloimaan kaikkea, siispä narsistin pitää kontrolloida kaikkea uhrinsa ja läheistensä elämää.
Älä koskaan hyväksy itsesi vertailua muihin. Jos kumppanisi vertailee sinua, työtäsi, ystäviäsi tai muuta vastaavaa joihinkin toisiin, joilla menee paremmin niin henkisesti vahva ja tasapainoinen ihminen sanoo kumppanilleen että on hyvä ja menee sinne mistä löytää parempaa. Suhde ei voi koskaan toimia jos toista vertaillaan koko ajan muihin. Se on manipuloinnin keino, jota ei tule hyväksyä.
Parisuhde ei ole omistussuhde. Parisuhteen pitäisi olla kumppanuus ja ystävyys. Jos tämä ei sovi niin olet vaikeuksissa ennemmin tai myöhemmin. Vältä ihmisiä, jotka osoittavat omistushalua. Vahva ihminen antaa tilaa koska ei pelkää toisen omia tekemisiä.
Jos kumppanillasi on suuria epävarmuuksia itsestään niin se voi olla iso ongelma ennemmin tai myöhemmin. Hyvän kumppanin tulisi tukea ja auttaa kasvamaan, mutta jos se ei onnistu ja epävarmuudet kasvavat ja kasvavat ja räjähtävät niin silloin on parempi etsiä tasapainoisempaa kumppania. Kaikella on rajansa.
Parasta mitä voit tehdä itsellesi on oppia tuntemaan oman pääsi sisältö niin hyvin kuin mahdollista. Jos sinulla on epävarmuuksia niin miettiä mistä ne johtuvat. Tätä kautta voi myös oppia tuntemaan toisen pään sisäisiä tapahtumia.
Ja muista että kaikki miehet eivät ole samasta muotista, eivätkä naiset ole samasta muotista. Ihmisen ymmärrys kehittyy yleensä iän myötä, joten nuorempana koetut ongelmat parisuhteessa eivät välttämättä toistu uudestaan, joten olkaa avoimin mielin ja luottakaa itseenne.
Tyttö, joka ei ole saanut isänsä huomiota ja rakkautta voi hakea hyväksyntää epätoivoisesti miehiltä ja voi ajautua helposti epätyydyttäviin suhteisiin. Poika, jonka äidin malli on ollut hyvin negatiivinen ei tule helposti helposti ja avoimesti lähestymään naisia. Mitä enemmän lapsi on tuntenut olevansa rakastettu ja hyväksytty, niin sitä helpommin siitä tulee ulospäin suuntautunut. Helpompi lähestyä ihmisiä, koska ei koe niin herkästi torjumista negatiivisena (sisäinen tieto siitä että minuahan rakastetaan joka tapauksessa).
Parisuhteissa ongelmaksi muodostuu usein se ettei tunneta oman pään sisällä olevia tunteita ja mistä negatiiviset fiilikset ovat peräisin ja miten niitä voisi ymmärtää ja käsitellä. Vielä vaikeampaa on se että osaisi nähdä ja ymmärtää toisen ihmisen pään sisällä liikkuu, mitä se on kokenut ja miksi se reagoi tiettyihin asioihin tietyllä tavalla.
Ihmisten huono käytös parisuhteessa tulee jostain pahasta olosta sisällä. Syy-seuraus reaktio. Jos joku yrittää vain ymmärtää tuota käytöstä reaktioiden pohjalta, muuttaa omaa käytöstä että reaktiot vähenesivät ei se auta mitään pitkällä tähtäimellä. Paha olo jatkuu ja pahasta käytöksestä kärsivä masentuu, alistuu, kokee epävarmuutta ja ajattelee että se on jotenkin minusta kiinni ja yrittää vain korjata omaa käytöstään.
Jos olet oikeasti sitä mieltä ettet ole tehnyt pahaa suhteessa niin ole vahva ja pidä puolesi. Jos olet käyttäytynyt jossain määrin huonosti on vahvuutta osata myöntää se pyytää anteeksi. Mitä enemmän pystyt välttämään omaa huonoa käytöstä, niin sitä varmempi voit olla siitä ettei toisen huono käytös johdu sinusta. Toisen huonoa käytöstä ei tarvitse sietää ikuisesti. Mielestäni jonkin aikaa voi yrittää asiantilaa korjata omalla objektiivisella käytöksellä, ja jos se ei auta pitkänkään ajan kuluessa ja toinen ei osaa muuttua niin silloin on parempi viheltää peli poikki.
Narsistilla on paha olo sisällään. Narsistin ongelmat tulevat jostain syvältä, ja näkyväksi jää toisia vähättelevä ja manipuloiva asenne. Narsistilla voi olla äärettömän heikko itsetunto, joka pysyy pinnalla vain jos se saa painaa muita alaspäin. Narsistin elämä ei pysy kasassa jos se ei koe pystyvänsä kontrolloimaan kaikkea, siispä narsistin pitää kontrolloida kaikkea uhrinsa ja läheistensä elämää.
Älä koskaan hyväksy itsesi vertailua muihin. Jos kumppanisi vertailee sinua, työtäsi, ystäviäsi tai muuta vastaavaa joihinkin toisiin, joilla menee paremmin niin henkisesti vahva ja tasapainoinen ihminen sanoo kumppanilleen että on hyvä ja menee sinne mistä löytää parempaa. Suhde ei voi koskaan toimia jos toista vertaillaan koko ajan muihin. Se on manipuloinnin keino, jota ei tule hyväksyä.
Parisuhde ei ole omistussuhde. Parisuhteen pitäisi olla kumppanuus ja ystävyys. Jos tämä ei sovi niin olet vaikeuksissa ennemmin tai myöhemmin. Vältä ihmisiä, jotka osoittavat omistushalua. Vahva ihminen antaa tilaa koska ei pelkää toisen omia tekemisiä.
Jos kumppanillasi on suuria epävarmuuksia itsestään niin se voi olla iso ongelma ennemmin tai myöhemmin. Hyvän kumppanin tulisi tukea ja auttaa kasvamaan, mutta jos se ei onnistu ja epävarmuudet kasvavat ja kasvavat ja räjähtävät niin silloin on parempi etsiä tasapainoisempaa kumppania. Kaikella on rajansa.
Parasta mitä voit tehdä itsellesi on oppia tuntemaan oman pääsi sisältö niin hyvin kuin mahdollista. Jos sinulla on epävarmuuksia niin miettiä mistä ne johtuvat. Tätä kautta voi myös oppia tuntemaan toisen pään sisäisiä tapahtumia.
Ja muista että kaikki miehet eivät ole samasta muotista, eivätkä naiset ole samasta muotista. Ihmisen ymmärrys kehittyy yleensä iän myötä, joten nuorempana koetut ongelmat parisuhteessa eivät välttämättä toistu uudestaan, joten olkaa avoimin mielin ja luottakaa itseenne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mielestäni hyvä olisi olla mainita, että jos oma äiti on ollut liian periksiantava pojalleensa, ei poika kasva koskaan mieheksi ja tällöin ettii uutta äitiä, joka hoitaa kaiken hänen puolestaan. On muuten hyvin yleinen ongelma suomessa.
Hyvä kommentti. Jos lapsi ei opi että on rajoja ja toiset pitää ottaa huomioon niin se kyllä aiheuttaa ongelmia vanhempana.
Totta koko kirjoitus, ja järkevää tekstiä, itsellä kolahti eniten "vältä omistushaluisia ihmisiä" ja epävarmuus juttua, koska itse olen sellainen ja suhteessani tämä näkyy hyvin selvästi.. pelkään että suhde loppuu juuri tuohon "räjähtämiseen" tai liialliseen omistushaluun ja mustasukkaisuuteen.. en vain tiedä miten voisin lieventää noita tunteita, en kai mitenkään?
Rakkaus ei ole omistussuhde.
Muista että pohjimmiltaan kaikki haluavat omaa tilaa. Sinä ja kumppanisi. Ja sitä pitää myös osata antaa. Mitä enemmän toista rajoittaa niin sitä pahemmin hän voi.
Miksi olet epävarma? Oletko miettinyt minkälaisen kohtelun sait lapsena? Miten isäsi ja äitisi sinua arvostivat ja rakastivat? Miten he huomioivat toisensa? Saatko omanarvontuntosi toisen antaman rakkauden kautta ja pelkäät menettäväsi sen? Etkö luota kumppaniisi?
Mitä tapahtuisi jos et kontrolloisi kumppaniasi? Hän saisi mennä vapaammin? Mikä on huonointa mitä voisi käydä? Jos hän pettäisi sinua saisit selville sen asian mikä on tärkeintä... eli onko hän luottamuksesi arvoinen vai ei? Antamalla vapautta saat selville juuri sen minkä haluaisitkin saada selville. Jos hän pettäisi niin hän ei olisi luottamuksen arvoinen ja kannattaisi laittaa vaihtoon (et tuhlaa enempää aikaan huonoon suhteeseen), jos hän ei pettäisikään niin hän on luottamuksen arvoinen eikä tarvitse rajoittavaa kontrollisia ja kaikki olisivat onnellisempia.
Onhan tuossa vinha perä, kun ajattelen omaa elämän kaartani... Nyt jo iäkäs isäni on aina ollut jollain tavalla "taustahahmo" eli ei ole koskaan ottanut suoraan kantaa minun tai veljeni asioihin - ei edes lapsuudessa, vaan kaikki "suodatettiin" äidin kautta. No niinpä minusta tuli se, mikä tuli... Äiti kasvatti itsenäiseksi ja omillaan toimeen tulevaksi - silti pohjalla minussa asuu se pikkutyttö, joka olisi kaivannut huomiota ja tukea isältä... Kaksi pidempää parisuhdetta olen elänyt, nyt eronnut yh. Ensimmäinen mies oli selvästi vanhempi - joku voisi sanoa, että isähahmo kenties... Mutta ei, turvaa ja tukea häneltä ei irronnut edes elämän vaikeilla hetkillä, vaan koko ajan "potki perseeseen": toisaalta piti osata kaikki ja jaksaa kaikki, mutta toisaalta hän oli se, joka määräsi. Toinen kumppani, lapseni isä, oli/on aivan erilainen ; korosti sitä, miten haluaa itsenäisen ja omatoimisen naisen itselleen - ja sitäpä se oli, elämämme kulkivat kyllä samaan suuntaan, mutta "eri latuja" kuitenkin. Silloin huomasin, miten yksin sitä voi olla parisuhteessakin henkisesti...
No nyt on kuvioissa "numero kolmonen" - joka kyllä tuntuu olevan Suvereeni Ykkönen :-) Aikuinen mies, joka luottaa ja uskoo arvostelukykyyni ja minuun. Auttaa ja tukee tarvittaessa, mutta ei tuputa itseään ja mielipiteitään tai pyri päättämään asioita puolestani kuten mies nro 1. Ehkä sitten ne kuuluisat kemiat vihdoin kohtaavat, koska vaikkemme vielä kovin pitkään ole yhdessä olleetkaan, mies tuntuu "luonnostaan" ymmärtävän omituista luonnettani ja osaa sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan... On sanonut, että "aika ei käy pitkäksi", kun ihmettelee hirveää hinkuani analysoida kaikkea ja julmettua epäluuloisuuttani, mutta kuulemma se tekee minusta minut... Kauniisti sanottu ja tehnyt mannaa meikäläisen itsetunnolle :-)
Olen ehdottomasti sitä mieltä että lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen sekä isältä että äidiltä.
Tytöille on ehdottoman tärkeää hyvä miehen malli, koska ilman sitä ajaudutaan huonoihin miessuhteisiin. Äidin malli vaikuttaa paljon omakuvaan ja käytösmalleihin.
Sama toisinpäin pojilla.
Minulla oli varsin hankala äiti ja sain huonon naisen roolimallin. Miehenä minun on ollut vaikea lähestyä naisia torjumisen pelossa ja että on sellainen selittämätön tunne takaraivossa että naiset ovat hankalia. Vasta myöhemmin on nähnyt että on myös ei-hankalia naisia :) Vastakkaisen sukupuolen roolimallit ovat todella tärkeitä.
Jos lapselle pitäisi tarjota jotain kotona niin turvallinen, rakastava ja positiivinen kasvuympäristö. Parinvalinnassani on tärkein seikka se että näen kumppanini olevan emotionaalisesti tasapainoinen nainen ja kykenevä normaaliin tasapainoiseen parisuhteeseen.
Zeroten; tiedän, ja pelkään juuri että tukahdutan kumppanini, ja haluan että hänellä jää kavereidenkin kanssa sellaista aikaa, etten ole läsnä aina tai puhelimen päässä hysteerisenä soittelemassa.
epävarmuus juontaa ala-aste ajoilta kun olin koulu-kiusattu, ja mut siirrettiin heti erityisluokkaan kun ei uskottu pärjäävän normaaliluokassa, minulle jäi tunne etten pärjää missään tai ole mihinkään paikkaan sopiva, kun vielä kiusattiinkin kaiken lisäksi.
Lisäksi on pettänyt kaveritkin, silloin kun jotkut ovat puhuneet paskaa heille,joten en luota ihmisiin helposti, ja tämän takia poikaystäväni on aina suurennuslasin alla, vaikka on luotettava (varmaan?)
Lisäksi, ylipaino mikä on tullut (10kg) ja päähänhakattu "fakta" rumuudesta, saa minut pelkäämään päästää poikaystäväni baariin, tai muuallekkaan kavereiden kanssa, ettei ihastuisi johonkin parempaan ja kauniimpaan naiseen.
isä ja äitini olivat suhteessa vain, koska ei halunneet että minulla olisi huono olla, jatkuvaa riitelyä, molemmat masentuneita, äidillä ryyppyputkia, ja sen jälkeen sairaalaan yleensä oli meno.. en tiedä vaikuttaako nuo myös käytökseeni..
ja äidin kanssa olen läheinen, mutta isä ei oikein välitä enään.
Niinkuin sanon, haluan antaa tilaa hänelle, ja omaa-aikaa..
En halua riidellä turhasta ja olemattomasta, ja haluan lopettaa ne puhelut "en oo tarpeeksi hyvä sulle" soittelen niitä usein, ja että saisit paremman ja kauniimman.. kuten näet olen todella ristiriitanen :D ja tästä viestistä on tullut tosi sekava kai? pyrin suhteeseen jossa luottamus on kunnossa, ainoa suhteemme tiellä oleva asia on epävarmuuteni, Koska epäilen AINA..
Ongelmasi ei ole parisuhde, tai mies tai se mitä mies tekee. Ongelmasi on oman pään sisällä ja omanarvontunnon puute. Se on se mikä sinun pitäisi saada korjattua. Moni tekee tuota terapiassa mutta se voi onnistua myös itse ja oikeiden kavereiden ja tuen kanssa, jos pääset käsiksi oikeisiin kysymyksiin.
Jos jatkat samaa rataa parisuhteesi tulee kärsimään ja tuhoutumaan negatiivisessa spiraalissa. Kukaan ei jaksa kuunnella ikuista valittajaa että minä en ole mitään ja minusta ei pidetä. Varsinkin kun asia ei toisen näkökulmasta ole alunperin ollut näin. Negatiivinen valittaja on suuri turn-off ja se on myös haitallista lapsien henkiselle kehitykselle, joten älykäs yksilö jättää valittajan koska se olisi haitallista lapsille. Se olisi siis looginen toimenpide.
Ajattelet koko ajan mitä sinusta on sanottu ja miten sinua on poljettu maahan. Tuo on kaikki hyvin ikävää ja asia joka vaikuttaa omaan päähän. Olen kokenut samaa jossain määrin mutta olen päässyt siitä yli 95% ainakin mutten ehkä koskaan 100%... aika näyttää.
Yhtä lailla kun ihminen voi uskoa negatiiviseen kommentointiin itsestään niin voisi uskoa positiiviseen kommentointiin. On siis olemassa toivoa ja valoa :)
Jos lähtisit jostain liikkeelle niin ehdottaisin että ala keräämään listaa asioista MIKSI OLET HYVÄ.
Muista että kumppanisi valitsi sinut alunperin. Jotain hyvää sinussa on.
Olen kiltti.
Olen huomaavainen.
Osaan tehdä ruokaa.
Olen melkein normaalipainoinen, +10kg on tietty ylipainoa jossain määrin mutta oikeasti lihavat on +25, +40, jne... kysy kumppaniltasi mitä hän pitää tällä hetkellä.
Pyydä kumppaniltasi kaikki positiiviset asiat sinusta ja kirjoita ne ylös.
Pyydä kavereiltasi, ystäviltäsi tuomaan esille kaikki positiiviset puolesi ja kirjoita ne ylös.
Pistä nuo kaikki jääkaapin oveen, ja lue se joka päivä (vaikka monta kertaa, aina kun tulee huono olo) kunnes uskot siihen :) Kirjoita se lista myös tänne ja kysy moniko haluaisi tällaisen naisen :)
Jos tulee paha olo ja vähättelet itseäsi, kirjoita nuo ylös ja ammu ne alas. Opettele miksi asia ei ole näin ja usko siihen.
Useimmilla suomalaisilla on ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa kotona (minulla myös aika paljon). Jos noita asioita ei käsittele niin ne jäävät vaivaamaan lopun elämää. Joskus pitää oppia että voi antaa anteeksi vanhemmilleen ja tajuaa että he tekivät huonoja ratkaisuja eivätkä tukeneet ehkä omaa osaamattomuuttaan ja omien ongelmiensa takia. Anna anteeksi, ja usko että saavutat korkeamman henkisen tietämyksen tason ja pääset yli niistä vääristä emotionaalisista ohjelmoinneista mitä sinuun on kohdistettu.
Tärkeintä olisi elää päivä kerrallaan ja päästä positiivisten fiilisten kierteeseen.
Jos haluat lukea jotain tuohon liittyvää niin tässä voisi olla pari kirjaa:
Wayne W. Dyer: Hyväksy itsesi - uskalla elää. 272 sivua. Suom. Mirja Rutanen. Pingviinikirjat, Otava 1981
Charpentier Pehr: Tilanvaihdossa vapaus. Suhdeterapia Oy, 1988
Zeroten; näin luulin myös itse, mietin myös onko parisuhteessa vikaa mutta nähtävästi se on minussa itsessäni oikeesti vain.
Juuri niin en halua olla valittaja! tai hermostuttava nalkuttaja, sama asia mutta silti! haluan muuttua positiiviseksi ja itsevarmaksi, että voin jatkaa tämän miehen kanssa vielä..
Haluaisin päästä ikävistä muistoista, ja päähänjäämistä myös noin hyvin eroon kuin sinä! mutta nopeasti.
olen ollut ystävieni kanssa jotka ovat kehuneet, miehet ovat kehuneet (ennen parisuhdetta) ja tämän hetken mies kehuu jatkuvasti, ja vakuuttelee jatkuvasti mikä on hyvää minussa jne..se varmana myös on kuluttavaa, koska en usko aina, ja vaikka joskus uskoisinkin pian taas negatiiviset ajatukset palaavat mieleeni, ja taas pitää vakuutella kaikkea.
Kiloista.. mies sanoo että tykkää muodokkaista naisista, ja että olen juuri sopiva. Mutta minulle itselleni ei riitä tämä kroppa, ja haluan laihduttaa sellaisen kropan itselleni, missä tunnen hyväksi oloni, ja siitäkin saisi varmaan myös itsevarmuutta? mutta uskon että mun pitäs alottaa ennemmin sisäpuolelta korjaamaan itseäni.. en vain oikein osaa itse tehdä asialle mitään, ja en osaa ottaa kehuja vastaan hyvin. Mietin että olisiko terapia hyväksi, mutta ei minulla ole varsinaisesti ongelmia, ja tuhlaan jonkun toisen ajan jolla olisi ongelmia oikeasti.
Kiitos neuvoista, ja kai voisin etsiä jommankumman kirjan käsiini :)
Jos haluat muuttaa kroppaasi että tuntisit olosi mukavammaksi niin hienoa! aloita siitä, jo vaikka tänään. Mitään estettä ei ole. Kun teet jotain ja saavutat jotain edes pientä niin se on yksi askel positiivisessa kierteessä. Tee, koe ja onnistu.
Kokeile sitä itsesuggestioa että keräät sinusta sanotut hyvät asiat, kerää ne paperille ja pidä se näkyvillä koko ajan ja usko siihen!
Aloitan heti! En huomenna :) totta! jos 10kg laihtuisin voisin hyvin uskoa, että olisin jo iloinen, kun kehtaisin viimein aloittaa tanssin uudestaan, ja piristyisin yms, muita "pieniä" asioita jotka vaikuttavat elämään.
Ja kokeilen!