Jokaisen nettideittailevan miehen ongelma ovat naiset, joiden kanssa viestittely vaikuttaa ensin sujuvan, mutta jotka kuitenkin häviävät tykkänään, kun pitäisi oikeasti harkita tapaamista, jo ennen kuin sinne asti jutuissa päästään, tai joskus jopa kun treffit on jo sovittu. Yli puolen vuoden nettideittailun kokemuksella olen alkanut hahmottaa tiettyjä käyttäytymismalleja, joiden perusteella voi arvioida, pääseekö nettinaisen kanssa ikinä treffeille, vai ei.
Helpoin tapa, jolla mies voi testata uuden viestikumppanin motiiveja, on antaa tälle jotain pientä mutta konkreettista tietoa itsestään. Jos nainen antaa erikseen pyytämättä vastaavan tiedon takaisin, tämä on todennäköisesti oikealla asialla liikenteessä, eikä vain leikkimässä. Jos nainen kuitenkaan ei tietoa itsestään halua antaa, tällä ei todennäköisesti ole puhtaita jauhoja pussissaan ja tositarkoituksella etsivän miehen on syytä suhtautua tällaiseen tapaukseen varauksella. Rehellisellä ihmisellä ei tunnetusti ole mitään salattavaa, joten jotain on todella pielessä, jos pienintäkään henkilökohtaista tietoa ei uskalleta itsestä kertoa. Siihen, miksi tällaiset naiset kirjoittelevat netissä, lienee yhtä monta vastausta, kuin tapaustakin. Mitään ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Yksinkertaisin esimerkki tällaisesta tiedon vaihtamisella naisen testaamisesta on allekirjoittaa aloitusviesti omalla etunimellä. Jos nainen kertoo paluuviestissä oman nimensä, tilanne vaikuttaa lähtökohtaisesti hyvältä. Kokemukseni mukaan yksikään nainen, joka ei ole edes etunimeään voinut kertoa, ei ole myöskään myöhemmin ollut valmis lähtemään oikeille treffeille!
Samoin, jos mies sopii treffit ja antaa naiselle puhelinnumeronsa, mutta nainen ei anna omaansa, on huomattavasti todennäköisempää löytää piin viimeinen desimaali, kuin nähdä tätä nettinaista ikinä livenä. Sitä en kuitenkaan ole ikinä ymmärtänyt, mitä naiset siitä saavat, kun sopivat treffejä aikaa ja paikkaa myöten, vain kadotakseen, kuin maan nielemänä.
Ihmisten on hyvistä syistä syytä olla varovaisia netissä, joten nettideitille numeron (sekä sen myötä oikean nimen ja osoitteen) antaminen osoittaa todellista kiinnostusta. JOKAINEN nainen, joka on oikean puhelinnumeronsa antanut, onkin myös tullut paikalle ja ollut juuri sitä, mitä on kertonutkin olevansa! Mikäli nainen antaa prepaid-numeron (siis sellaisen, jonka perusteella ei voi selvittää osoitetta) tilanne on jonkin verran huonompi (Tämä ei ole oikeasti antanut mitään! Vain näennäisesti.), mutta jos tämä kuitenkin vastaa tekstiviesteihin kohtuullisessa ajassa, on todennäköisyys treffien toteutumiselle melko hyvä. Kyseessä on luultavasti vain hieman normaalia varovaisempi ihminen.
Nämä ajatukset perustuvat kymmenien naisten kanssa käytyihin deittiviestittelyihin ja kymmenkuntaan toteutuneisiin treffeihin. Ajatukset ovat suuria linjoja, jotka olen tästä touhusta oppinut, mutta eivät luonnollisesti kerro kaikkea, mutta nykyään alan jo aika hyvä arvioimaan jo aikaisessa viestittelyvaiheessa, tulenko ikinä tapaamaan kiinnostavaa nettinaista livenä, vai en. Todennäköisesti ajatukset ovat myös sovellettavissa naisten miesten kanssa viestittelyyn.
Pääasiallinen ajatus siis on, että oikeasti kiinnostunut ihminen antaa itsestään mielellään tietoa sitä mukaa, kun luottamus viestikumppaniin kasvaa. Jokainen mies varmasti tietää sen, kuinka helppoa on ihastua nettinaiseen pelkkien viestien perusteella ja unohtaa objektiivinen arviointi. Tällöin suureksi avuksi tulevat kysymykset, "Mitä oikeasti tiedän tästä naisesta?" ja "Osoittaako nainen oikeita kiinnostuksen merkkejä?". Jos vastaukset ovat, etten tiedä naisesta yhtään mitään konkreettista, eikä tämä ikinä kysy mitään tai vastaa mihinkään oikeasti, niin tilanne vaikuttaa todella huonolta, vaikka naiseen olisi kuinka ihastunut.
Tällainen illan pohdinta.
Helpoin tapa, jolla mies voi testata uuden viestikumppanin motiiveja, on antaa tälle jotain pientä mutta konkreettista tietoa itsestään. Jos nainen antaa erikseen pyytämättä vastaavan tiedon takaisin, tämä on todennäköisesti oikealla asialla liikenteessä, eikä vain leikkimässä. Jos nainen kuitenkaan ei tietoa itsestään halua antaa, tällä ei todennäköisesti ole puhtaita jauhoja pussissaan ja tositarkoituksella etsivän miehen on syytä suhtautua tällaiseen tapaukseen varauksella. Rehellisellä ihmisellä ei tunnetusti ole mitään salattavaa, joten jotain on todella pielessä, jos pienintäkään henkilökohtaista tietoa ei uskalleta itsestä kertoa. Siihen, miksi tällaiset naiset kirjoittelevat netissä, lienee yhtä monta vastausta, kuin tapaustakin. Mitään ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Yksinkertaisin esimerkki tällaisesta tiedon vaihtamisella naisen testaamisesta on allekirjoittaa aloitusviesti omalla etunimellä. Jos nainen kertoo paluuviestissä oman nimensä, tilanne vaikuttaa lähtökohtaisesti hyvältä. Kokemukseni mukaan yksikään nainen, joka ei ole edes etunimeään voinut kertoa, ei ole myöskään myöhemmin ollut valmis lähtemään oikeille treffeille!
Samoin, jos mies sopii treffit ja antaa naiselle puhelinnumeronsa, mutta nainen ei anna omaansa, on huomattavasti todennäköisempää löytää piin viimeinen desimaali, kuin nähdä tätä nettinaista ikinä livenä. Sitä en kuitenkaan ole ikinä ymmärtänyt, mitä naiset siitä saavat, kun sopivat treffejä aikaa ja paikkaa myöten, vain kadotakseen, kuin maan nielemänä.
Ihmisten on hyvistä syistä syytä olla varovaisia netissä, joten nettideitille numeron (sekä sen myötä oikean nimen ja osoitteen) antaminen osoittaa todellista kiinnostusta. JOKAINEN nainen, joka on oikean puhelinnumeronsa antanut, onkin myös tullut paikalle ja ollut juuri sitä, mitä on kertonutkin olevansa! Mikäli nainen antaa prepaid-numeron (siis sellaisen, jonka perusteella ei voi selvittää osoitetta) tilanne on jonkin verran huonompi (Tämä ei ole oikeasti antanut mitään! Vain näennäisesti.), mutta jos tämä kuitenkin vastaa tekstiviesteihin kohtuullisessa ajassa, on todennäköisyys treffien toteutumiselle melko hyvä. Kyseessä on luultavasti vain hieman normaalia varovaisempi ihminen.
Nämä ajatukset perustuvat kymmenien naisten kanssa käytyihin deittiviestittelyihin ja kymmenkuntaan toteutuneisiin treffeihin. Ajatukset ovat suuria linjoja, jotka olen tästä touhusta oppinut, mutta eivät luonnollisesti kerro kaikkea, mutta nykyään alan jo aika hyvä arvioimaan jo aikaisessa viestittelyvaiheessa, tulenko ikinä tapaamaan kiinnostavaa nettinaista livenä, vai en. Todennäköisesti ajatukset ovat myös sovellettavissa naisten miesten kanssa viestittelyyn.
Pääasiallinen ajatus siis on, että oikeasti kiinnostunut ihminen antaa itsestään mielellään tietoa sitä mukaa, kun luottamus viestikumppaniin kasvaa. Jokainen mies varmasti tietää sen, kuinka helppoa on ihastua nettinaiseen pelkkien viestien perusteella ja unohtaa objektiivinen arviointi. Tällöin suureksi avuksi tulevat kysymykset, "Mitä oikeasti tiedän tästä naisesta?" ja "Osoittaako nainen oikeita kiinnostuksen merkkejä?". Jos vastaukset ovat, etten tiedä naisesta yhtään mitään konkreettista, eikä tämä ikinä kysy mitään tai vastaa mihinkään oikeasti, niin tilanne vaikuttaa todella huonolta, vaikka naiseen olisi kuinka ihastunut.
Tällainen illan pohdinta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sama pätee miehiin.
Mutta tuon prepaid-numeron kohdalla olen eri mieltä. Annan miehelle kyllä oikean numeroni, mutta sen perusteella ei voi selvittää minusta mitään, olen laittanut siihen estot.
Johtuen siitä, että minulle kävi parissakin tapauksessa työn yhteydessä niin, että joku asiakas pyysi puhelinnumeroani ja selvitti sen perusteella osoitteeni. Ja siitä alkoikin varsinainen häirintä, postikorttien ja kirjeiden lähettely, toiselta jopa käynti oveni takana. Ei kiva.
No.. Ajatukseni on, että verifioitavissa olevan tiedon antaminen on voimakas viesti siitä, että nainen on ihan oikeasti kiinnostunut tapaamaan, eikä vain yksi niistä monista, jotka vain lämpimikseen sopivat treffejä, joita heillä ei ole aikomustakaan pitää. Uskon, että se on myös luottamuslause siitä, että nainen luottaa viestikumppaninsa olevan tolkun ihminen.
Varovaisuus on ok juttu ja tuo numero on kuitenkin vain yksi kriteeri. Mihinkään sääntöihin ei kuitenkaan kannata liikaa luottaa. Viestinnän kokonaisvaikutelma ratkaisee ja päädyin seurustelemaankin hetken nettinaisen kanssa, joka antoi salaisen numeron. Menin silti ensimmäisille treffeille valmiiksi varautuneena siihen, ettei hän ilmaannu paikalle.
Voi olla, että olet osittain oikeassa. Mutta minä en esim. koskaan anna kenellekään puhelinnumeroani saati sitten kerro koko nimeäni. Jos vastaan tulisi kivalta vaikuttava mies, joka osoittautuisi sellaiseksi myös treffeillä ja uudesta tapaamisesta sovittaisiin, silloin toki antaisin. Mutta muuten en kyllä anna numeroani, vaikka miehet omansa kovin nopeasti antavatkin.
Jos toinen henkilö on sinua kohtaan avoimempi, kuin mitä sinä olet häntä kohtaan, kannattaa varautua siihen, että myös hän suhtautuu varauksella sinuun. Jos nainen sopii treffit, eikä suostu vaihtamaan puhelinnumeroita (minkäänlaisia) mahdollisesta myöhästymisestä ilmoittamista tai viimehetken peruuntumisesta ilmoittamista varten, niin miehen ei todellakaan kannata luottaa tämän paikalle ilmaantumiseen.
Minunkin kohdalleni on osunut useampia naisia, jotka ovat sopineet treffit, kellonaikaa ja paikkaa myöten, ja sitten lopettaneet viestimisen kokonaan. Yleensä näiden naisten ainoa yhteystieto on ollut deittiprofiili. Ilmeisesti tällaiset naiset ajattelevat, ettei netin kautta sovittua tapaamista tarvitse pitää tai edes peruuntumisesta ilmoittaa.
Ihan höpöhöpöjuttuja sulla on. Ihmeellistä säätöä. Takuulla en anna tuntemattomalle puhelinnumeroa enkä heti ekassa viestissä nimeäni.
Nämä prepaid-heput ovat juuri niitä ajanvietedeittailijoita, jotka eivät aio oikeasti tavata. Samoin kirjekaverimiehet kertovat etunimensä ja kalastelevat naisesta tietoa, koska tahtovat virtuaalityttöystävän. Nämä on nähty niin monesti. No, jossain Lapissa on varmaan ihan järkevää tutustua ensin puhelimessa tai pitkällä kirjeenvaihdolla, ennen kuin lähtee ajamaan jonnekin satojen kilometrien päähän. Jos taas asutaan samassa kaupungissa, niin mitään tuollaista höttöä ei tarvita, siis jos ollaan oikeasti hakemassa elävää seuraa.
Muutamia viestejä, ja jos näyttää hyvältä niin sitten kahville. Jos miehelle ei käy tapaaminen, niin kuin yleensä ei tunnu käyvän, niin ei kun kiertoon vaan.
Keskimäärin olen naisen tavannut noin viikon tai kahden kuluttua viestittelyn aloittamisesta ja asun kyllä isommassa kaupungissa Jyväskylän eteläpuolella, enkä missään lapissa. Käytäntö on vain opettanut, että mitä enemmän nainen on kertonut itsestään sellaista tietoa, mistä henkilön voi tunnistaakin, sitä todennäköisemmin tämä on ihan oikeasti tulossa paikalle.
Hyvin suuri osa nettinaisista on kovia jänistämään ja häviämään viestittelystä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, joten jonkinlaisia keinoja on hyvä kehittää, joiden perusteella päätellä, kehen kannattaa panostaa ja kehen ei. Pelkkä etunimi on täysin triviaali tieto, jonka perusteella ihmistä on täysin mahdoton löytää vähänkään isommasta kaupungista, joten jos edes sitä ei voi naiselta saada, tästä on täysin turha odottaa mitään. Tilanne saattaa kuitenkin olla toisin jossakin peräkylässä, jossa kenelläkään ei ole samaa etunimeä, kuin jollakin toisella.
Tähän liittyen tulee mieleen eräs tapaus, kun kiinnostava nainen paljastuikin äkkiä täydeksi sekopääksi. Myöhemmin ajateltuna kaikki vaaran merkit olivat olemassa, mutta olin niin innostunut hänen profiilistaan, etten kiinnittänyt niihin aluksi mitään huomiota. Tämä vastaili kysymyksiin harvakseltaan, eikä ikinä kysynyt mitään. Kun viimein kyllästyin ja kirjoitin hänelle, että hän vaikuttaa hieman passiiviselta minun makuuni, tämä nainen laittoi hirveän haukku-viestin takaisin, jossa jopa kysyi ensimmäisen kysymyksensä, joka kuului niin, että olinko niin idiootti, että kuvittelin hänen antaneen tuntemattomalle edes oikeaa etunimeään.
Kyllä. Olen niin idiootti, että uskon rehellisyyden ja vastavuoroisuuden olevan kaiken oikean kommunikaation perusta. Varsinkin ihmisen kanssa, jota lähestyy sillä mielellä, että tässä saattaa olla se tuleva elämänkumppani.
Harmi vain, että olet väärässä. Mulle on kyllä tehneet ohareita ihan sellaiset miehet, jotka ovat kertoneet itsestään ummet lammet (paljon enemmän kuin netissä kannattaisi). Kai ne etsii vain jotain virtuaaliystäviä. Samoin livenä ei ole koskaan tullut nähtyä myöskään monia sun kaltaisia epäluuloisia, jotka ensin utelevat yhtä sun toista ja sitten peruvat tapaamisen. Mikä voi olla ihan hyvä, koska urkkijat ovat ärsyttäviä, ja jos ihmisellä on niin hirveä säätö siinä, kenen kanssa voi mennä kahville, niin miten säätämistä sen kanssa eläminen sitten olisikaan?
Viimeksi just olin treffeillä sellaisen miehen kanssa, joka viesteissä panttasi itsestään tietoa (ei kuitenkaan etunimeä, vaan sellaisia tietoja, joilla on oikeasti merkitystä). Oli aivan normaali ihminen ja saapui paikalle ja niin pois päin, mutta ei ehkä maailman sosiaalisin tapaus.
Sen, jos joku aikoo hävitä kesken kaiken, huomaa siitä, että se häviää kesken kaiken. Näin tekee noin 9 miestä kymmenestä.
Ja varoituksena vielä kaikille, varsinkin naisille: älkää IKINÄ kertoko tuntemattomalle ihmiselle jossain netissä koko nimeänne, puhelinnumeroa (paitsi pre paid) eikä missään tapauksessa osoitetta. Ei myöskään kannata käyttää samaa sähköpostiosoitetta kuin muuten käyttää. Vaikka suurin osa täällä on ihan normaaleja ihmisiä, joukossa voi olla myös stalkkereita ja vielä pahempiakin. Siinä on vitsit vähissä, jos sellainen tietää osoitteenne.
Tutustumisessa on olennaista luonteen yhteensopivuus, kiinnostuksen kohteet, elämäntyyli, arvot ja toki myös ulkonäkö. Jos joku utelee täällä teiltä henkilötietoja, joista ei ole mitään hyötyä tutustumisen kannalta, niin kannattaa miettiä, mitä tämä ihminen niillä tiedoilla oikein aikoo tehdä.
Juuri näin!
Itselläni vaisto varoitti yhdestä tyypistä. Ensin hän kinusi loputtomiin puhelinnumeroani. En antanut. Lopulta mies antoi omansa, että soittaisin. Soitin, mutta numeronesto päällä - ja hyvä niin. Tyyppi oli pipipää. Avasi keskustelun haukkumalla suomalaiset naiset huoraksi ja kärtti osoitettani. Asenne oli aggressiivinen ja kostonhimoinen (kelle, en tiedä). Mutuna siitä tyypistä olisi tullut todellinen ongelma ja terveys olisi ollut vaarassa.
Kokemukseni mukaan ja viitaten mm. nimim. "3 20":lle kertomaani tapaukseen, riski, että nainen, joka ei anna mitään tietoa itsestään, paljastuu pipipääksi, on hyvin suuri, joten jokaisen miehen kannattaa olla hyivn varovainen tällaisten naisten kanssa.
Muutenkin haluan korostaa, että alkuperäisessä viestissäni en punut mitään yhteystietojen tai nimien kinuamisesta. Itse en ole kertaakaan pyytänyt naiselta puhelinnumeroa tai koko nimeä netissä. Koko homma perustuu nähdäkseni keskinäisen luottamuksen rakentamiseen, joka tapahtuu siten, että molemmat antavat itsestään henkilökohtaisia tietoja sitä tahtia, kuin tuntevat itselleen mukavaksi.
Jos tämä tietojen antaminen on kuitenkin hyvin yksipuolista, jotain on todella vialla, eikä salailijalle kannata antaa itsestään yhtään enempää, kuin on jo antanut. Nämä ovat muuten hyvin äkkiä käyttämässä jo saamiaan tietoja loukatakseen ja satuttaakseen toista. Nimim. "Näppinsä Polttanut"
Viimeisin tapaus kun olisin saattanut olla miehestä kiinnostunut oli juuri tällainen että mies sukunimensäkin minulle töräytettyään vaati saada tietää minun sukunimeni (etunimen yleensä mainitsen kaikille joiden kanssa olen kirjoittanut jo muutaman viestin), ja FB-profiilinkin hän halusi nähdä. Tyyppi ei kuitenkaan kysynyt minua FB:ssa ystäväkseen, mikä tuntui vähän oudolta, mutta enpä itsekään kysele sellaisia joista en tiedä tuleeko pitkäkin tuttavuus.
Päästin 2 kk(!!!) kirjoittelun jälkeen jopa tapaamaan asti ja mies vaikutti kaikinpuolin normaalilta ja puhetta toisestakin tapaamisesta oli - ainakin minun puoleltani. Mutta sitten postittelu hänen taholtaan alkoi tahmata. Kun kyselin tapaamista hän laittoi unelmoivan viestin jossa hehkutteli kuinka tavataan silloin ja silloin, ja katosi sitten taas. Lopulta kyselin perään koska asia oli jäänyt kesken ja kellonaikakin oli suunnittelematta, ja hän sitten kirjoitti ettei voikaan tutustua kun on niin sekava elämäntilanne. Olin että ok, mutta olisin tietysti halunnut kuulla että mikähän siellä se vaikea juttu nyt mahtaa olla. Olin itse avoimesti lörpötellyt itsestäni ummet ja lammet, ja oletin että kun tässä tutustutaan, niin kai hän voi sitten olla vastaavasti avoin minulle.
En sitten kuullut hänestä mitään ja luulin että se siitä, mutta jonkin ajan päästä hän lähetti taas unelmoivaa postia jossa höpisi tapaamisesta. Ja taas kyselin lopulta perään että miten on, ja tällä kertaa ei enää ole kuulunut mitään. Koko tämän ajan hän jankutti miten hyvännäköinen olen.
Mitä oikeasti tiesin siitä miehestä? Enpä ilmeisesti paljon paskaakaan. Otti päähän että olin koko sen 2 kk ajan itse unelmoinut siitä että voisin vihdon viimein lopettaa kumppanin etsimisen. Olin lisäksi ottanut kaikki deitti-ilmoni pois netistä. Mutta ei näemmä kannata.
Ainoa oikea tapa hakea miestä on ilmeisesti pitää montaa miestä yhtäaikaa roikotuksessa ja valkata näistä parasta. Tämä ei ole koskaan minulta onnistunut koska en osaa keskittyä useaan mieheen, eikä näitä toisaalta olekaan yleensä useampaa yhtäaikaa tyrkyllä.
Jokatapauksessa: ulkonäön ylistäminen ei ole minkään tason merkki kiinnostuksesta!!!
Minä en laita omaa nimeäni miehelle muutaman viestin jälkeen...Palstalla seikkailee paljon sekopäitä, ja yhden jouduin estämään,,ja löysi mut vielä live elämässä ja ahdisteli sielläkin.Varovainen saa olla..en haluaa enää kokea mitään vastaavaa
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että jos tapaatte jonkun vaikka siellä kaupan vihanneshyllyllä, niin mitä tietoja silloin annatte itsestänne? Nimimerkin ja sähköpostiosoitteen? Ei tietenkään tarvitse jaella niitä tietoja kaikille kyselijöille, mutta siinä vaiheessa kun suostuu tapaamaan, niin luulisi olevan rohkeutta kertoa edes nimensä.
tyypillisimpiä hälytysmerkkejä miehissä mitä olen oppinu tässä 1,5 vuoden aikana tunnistaan on mm.
- ei hae juuri nyt mitään seurustelua tms. vakavampaa..(koska sellanen on jo!)
- ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, siis vaikka niitä ois vaan pari kolme lyhyessä viestissä. Antaa kuvan että joko on jotain salattavaa tai sitten ei vaan kiinnosta panostaa niin paljon koko tutustumiseen ku pitäs. Tai sitten vastaukset on turhan ympäripyöreitä..
- ei lähetä kuvaa, (en tosin nykysin lähetä itsekään ennenkun mulle on lähetetty) tai sitten joku missä ei näy päätä tai naama/silmät peitetty! Jotakin salattavaa siis löytyy taas kerran jollei naamaansa pysty kokonaan näyttään..
- alkaa jauhaa seksijuttuja posteissa mutta näkemisehdotuksia ei vaan ala kuulua.. nämä on just tyypillisiä virtuaalisuhteilijoita (eli todellisuus aivan muuta mitä on kertoneet) joihin ei kauaa kannata aikaa haaskata.
- etenkin kauempaa olevat, lykkää näkemistä useiden päivien, jopa viikokin päähän ja kun se alustavasti puhuttu aika lähenee, katoaa kun pieru saharaan (syyn tietysti arvaakin..kun löytyy jotain kiinnostavampaa!). Usein tätä ennen on oltu niin innostuneita ja kiinnostuneita, on puhuttu ummet ja lammet yhteenmuuttoja ja naimisiin menoja myöten mutta kun asiassa pitäs edetä niin edes ensimmäistä kertaa ei jakseta nähdä! Muutenkin tälläset näkemisen jahkaajat pyörittää ilmeisesti samalla montaa muutakin ja minä en vain ole se kiinnostavin.. mutta kuitenki halutaan pitää vielä hätävarana, jos ne muut ei kiinnostu joiden katsomiseen halutaan ensin aikaa..
- tietynlainen "lipevyys" ja ylitunteikas miellyttäminen, tyyliin "näin susta unta viime yönä", "odotan aina niin innolla postejasi" ym. Ikäänkun yritetään saada toinen kiintymään vaan jotta voidaan sitten vaan yhtäkkiä kadota kylmästi. Aiemmin menin tähän ansaan, mutta nykyään vaistoan jo nämäkin tunteilla pelaajat.
Itse en anna mielellään numeroani ennen näkemistä, jos jotain oikeesti kiinnostaa, voi sen näkemisen varmasti sopia postillakin. Kun ei kuitenkaan koskaan voi tietää kuka siellä ruudun toisella puolen todella on ja numeroni ei ole salainen.
Nimeni (suht harvinaisen) oon laittanu myös postin alle jos toinenkin on laittanu omansa. Tosin näistäkin on paljastunu myöhemmin kun ovat vastailleet eri ilmotuksiini, että ovat millon Mika, millon Petri, ja seuraavassa Ville jne.
Koskaan en ole jättänyt menemättä treffeille jos ne on sovittu. Ihmeen vähän ohareita mullekaan tehty, kun miettii kokonaismäärää tämmösessä ajassa. Treffejä ehkä 150-200 ja ohareita alle 10.
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1329103572300.jpeg
Kannattaa olla TARKKANA.