mitä mieltä olette siitä jos 17 vuotias tyttö
seurustelee 22 vuotiaan miehen kanssa??????
voiko teidän mielestä vanhemmat puuttua tähän
asiaan???aluksi eivät hyväksyneet,mutta nyt pikku
hiljaa ovat "ehkä"ymmärtämässä.
mielestäni vanhemmilla ei ole oikeutta puuttua
kenenkä kanssa oma lapsi seurustelee.minä päätän
omasta elämästä!!ja kenelläkään ei ole oikeutta
sanoa siihen mitään.vanhemmilla ei ole oikeutta
myöskään puuttua kaveripiiriin,kenenkä kanssa
saan olla kaveri.
mitenkä saan vanhemmat tajuamaan etteivät enää
puuttuisi asioihini??
olen sanonut vanhemmilleni monesti,mutta tuntuu
ettei puhuminenkaan auta.
seurustelee 22 vuotiaan miehen kanssa??????
voiko teidän mielestä vanhemmat puuttua tähän
asiaan???aluksi eivät hyväksyneet,mutta nyt pikku
hiljaa ovat "ehkä"ymmärtämässä.
mielestäni vanhemmilla ei ole oikeutta puuttua
kenenkä kanssa oma lapsi seurustelee.minä päätän
omasta elämästä!!ja kenelläkään ei ole oikeutta
sanoa siihen mitään.vanhemmilla ei ole oikeutta
myöskään puuttua kaveripiiriin,kenenkä kanssa
saan olla kaveri.
mitenkä saan vanhemmat tajuamaan etteivät enää
puuttuisi asioihini??
olen sanonut vanhemmilleni monesti,mutta tuntuu
ettei puhuminenkaan auta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin kauan kuin olet alaikäinen on vanhemmillasi
oikeus ja velvollisuus huolehtia sinusta ja
siihen liittyy myös nämä mainitsemiesi asioiden
valvonta.
Kun olet omassa kodissasi ja vastaat todella
elämästäsi voit sanoa ettei asiasi kuulu heille.
Siltikin muista tosiasia, että vanhempasi ovat
juuri ne ihmiset, jotka auttavat sinua hädän
hetkellä vaikket nyt sitä osaa ajatella.
Poikaystäväsi ikä ei ole ratkaiseva vaan miten
hän huolehtii sinusta ja omista asioistaan,
minkälaiset ovat hänen elämäntapansa?
Lotta, mielestäni olet liian nuori vakavasti
seurustelemaan on se ystäväsi sitten samanikäinen
tai 22. Mutta antamasi ikäero on liian iso
pelkästään sen takia, että olet itse vielä teini-
iässä. Sitten kun olet jo itse aikuinen, ei
ikäeron pitäisi niin haitata, ellei se sitten ole
50 vuotta... Vanhemmistasi voin sanoa sen, että
tahdot sitä tai et, he ovat jo ikäsi eläneet. He
ovat olleet siellä missä sinä olet nyt.
Yhteiskunta ja elämäntavat ovat toki muuttuneet,
mutta ihmisluonne ei. Yritä olla kuuntelematta
hormonejasi ja kuuntele enemmän vanhempiasi. Sitä
paitsi niin kauan kun asut kotona, olet heidän
sääntöjensä alainen. Jos ahdistaa, muuta pois.
Tulet kyllä katumaan myöhemmin aikuistuttuasi jos
sen teet.
Ikäeronne ei minusta kuulosta kovinkaan suurelta.
Onko tämä miehen ikä varmasti se, mikä äidissä
närää herättää vai eikö hän pidä kundista jostain
muusta syystä?
Lain mukaan äidilläsi on oikeus puuttua alaikäisen
asioihin. Käytännössä kuitenkaan ei minusta lähes
täysi-ikäisen elämässä joka asiaa pidä enää äidin
pyrkiä kontrolloimaan. Pois voit toki muuttaa jos
todella haluat, mutta älä muuta suoraan miehen luo
vaan hetkeksi opettelemaan itsenäistä elämää.
Sinuna kuitenkin yrittäisin ensin avata
keskusteluyhteyttä, sano äidillesi, ettet halua
häntä menettää etkä tämän takia välejä rikkoa.
Kutsu vaikka poikaystävä "anoppiehdokkaan" kanssa
samaan kahvipöytään juttelemaan siitä, mikä
välejänne närästää. Aikuisten ihmisten tulisi tulla
toimeen keskenään.
Itse tapasin nykyisen mieheni 10 vuotta sitten 17-
vuotiaana. minun äitini hyväksyi hänet, hänen
äitinsä ei alkuun minua... no puheväleissä ollaan
jo sentään taistelujen jälkeen ja etenkin sen
jälkeen on mieli muuttunut minuakin kohtaan kun
"synnytin hänelle" ensimmäisen lapsenlapsensa..:-).
Tsemppiä ja parempaa syksyä.
Myöskään minä en usko että kyse on poikaystäväsi
iästä. Oletko esitellyt kyseisen miehen kotonasi?
Itse olin 17 kun tapasin mieheni (hän oli 19) ja
nyt meillä on yhteistä taivalta takana reilut 11
vuotta. Meillä ainakin vanhemmat olivat
tyytyväisiä siihen että toin "pojan" reilusti
kotiin "näytille". Silloin he tiesivät
minkälaisen tyypin kanssa olin ja olivat itse
paljon rauhallisempia.
et todellakaan ole liian nuori seurustelemaan 22-
vuotiaan miehen kanssa.
Itse olin kuudentoista kun rupesin seurustelemaan
mieheni kanssa ja jo parin kuukauden aikana
muutimme saman katon alle asumaan ja kihlauduimme.
Nyt olemme olleet yhdessä 9v ja meillä on kolme
lasta.tsemppiä sulle!
Itse olen 17 vuotias ja seurustelin 22 vuotiaan
kanssa, joten tiedän asiasta aika paljon..
Omat vanhempani hyväksyvät asian
hyvin..onnekseni. Vähän se hirvitti kertoa
seurustelevansa 22 vuotiaan kanssa, onhan ikäero
aika suuri.
Ehkä he vain tarvitsevat aikaa asian
hyväksymiseen..en suosittele riitelyä ja huutoa
asiasta. Keskustelkaa aivan rauhassa.. Tai ehkä
he ajattelevat että hän särkee sydämmesi eikä ole
kanssasi tosissaan...kun on vanhempi..en tiedä.
Asiaa voisi auttaa, jos viettäisitte joskus iltaa
vanhempiesi kanssa ja he näkisivät kuinka kiva
kumppanisi on... =) Onnea jatkollesi..
Älä lannistu..
mun äiti on nähny mun poikakaverin,mut kyll se on
alkanu hyväksyyn sen.mutt mä en saa mennä sen
tykö yöx,olen kuulemma liian nuori.
siskotkin on sitä mieltä et tällänen on
naurettavaa.
oon ihan repeemis pisteessä.tää mun poikakaveri
asuu vielä vanhempiensa kanssa.
mä en tykkää siittä et mun asioihin
puututaan.äiti on nykyään ruvennu valittaan mulle
joka asiasta.mä en tee mitään oikein ja sit se
viä vertaa mun sisariin.mä oon vaan pelkkä
nolla!!!
mä toivon et mulla olis oma kämppä.en vaan tuu
toimeen kotona.
mulle voi mailailla jos haluu:[email protected]
Elikkäs ei minun mielestä sun ja poikakaverisi
välillä ole liian suurta ikäeroa. Olen itsekkin
seurustellut itseäni viis vuotta vanhemmat pojan
kanssa ja mun ihanat vanhemmat hyväksyivät pojan
tosi hyvin.Oltaisiin varmaan vieläki yhdessä jos
minun mielenkiinto olisi säilynyt, mutta poika
vaan ei ollut se oikea. Tsemppiä vaan!