Onko teille musiikin kuuntelijoille tuttu tilanne, että suosikkiyhtyeenne, joka on alunperin tehnyt erittäin mielenkiintoista ja omintakeista musiikkia, on ajan myötä muuttunut mielenkiinnottomaksi ja kuulostaa läpeensä kaupalliselta?
Tällaisiahan yhtyeitä on monta; esimerkkinä länsinaapuristamme kotoisin oleva punkyhtye Millencolin, joka teki alunperin melko itsenäistä ja hyvän kuuloista pop/ska/skatepunkkia, mutta neljä albumia tehtyään yhtyeestä tuli läpeensä kaupallinen rockyhtye, jonka musiikista tuntui katoavan kaikki omintakeinen, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Myös toinen länsinaapurista lähtöisin oleva punkyhtye kaupallistui enemmän kuin olisi uskaltanut ajatellakkaan. The Hives niminen yhtye, joka teki melko epäkaupallista punkrockkia kolmella ensimmäisellä albumillaan (kolmannella albumilla tosin pieniä kaupallisuuden piirteitä) teki myöhemmin läpeensä kaupallisen neljännen albuminsa, nimeltään The Black and White Album, jolta irtosi vain muutama hyvä kappale ja loput olivat täyttä poplässyä.
Mitä vastaavia tapauksia itse tunnet, arvon lukija?
morzovets
Tällaisiahan yhtyeitä on monta; esimerkkinä länsinaapuristamme kotoisin oleva punkyhtye Millencolin, joka teki alunperin melko itsenäistä ja hyvän kuuloista pop/ska/skatepunkkia, mutta neljä albumia tehtyään yhtyeestä tuli läpeensä kaupallinen rockyhtye, jonka musiikista tuntui katoavan kaikki omintakeinen, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Myös toinen länsinaapurista lähtöisin oleva punkyhtye kaupallistui enemmän kuin olisi uskaltanut ajatellakkaan. The Hives niminen yhtye, joka teki melko epäkaupallista punkrockkia kolmella ensimmäisellä albumillaan (kolmannella albumilla tosin pieniä kaupallisuuden piirteitä) teki myöhemmin läpeensä kaupallisen neljännen albuminsa, nimeltään The Black and White Album, jolta irtosi vain muutama hyvä kappale ja loput olivat täyttä poplässyä.
Mitä vastaavia tapauksia itse tunnet, arvon lukija?
morzovets
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kumpikaan seuraavista ei ole koskaan ollut suosikkiyhtyeitäni, paremminkin inhokkeja, jälkimmäinen jopa siellä ääripäässä juuri räpin siedettävämmällä puolella
U2
Red Hot Chili Peppers
Yö on erittäin hyvä esimerkki tästä. Kun eka levy Yhden illan varietee ilmestyi kasikytluvun alkupuolella, se oli jotain aivan uutta ja tuoretta. Mielenkiintoiset, älylliset sanoitukset. Varsinaisia helmiä oli Vain varjot häntä seuraa, Joutsenlaulu sekä Niin paljon me teihin luotettiin. Nyt Yö on ihan-kivaa-radio-nova musaa vauvasta vaariin. Tiedä sitten onko se kaupallisuus niin huono asia jos musa säilyy hyvänä.