Olen hoitanut, ruokkinut, pessyt, lääkinnyt ja
vaikka mitä mieheni ja hänen ex-vaimonsa lapsia.
Kaikkeni olen tehnyt niin hyvin kuin vain osaan.
Olen yrittänyt tehdä vain hyvää ja lapsille
parasta jo kuusi vuotta. Nyt en vain enää jaksa
enkä halua enää. Mieheni ex on haukkunut minua
huoraksi, rutoksi , oikeudelta yrittänyt etten
voisi olla lasten kanssa kahdestaan(oikeus ei
käsitellyt asiaa). Puhuu pahaa missä vain voi ja
kuunnellaan. Ja uskomattoman paljon omistan
haukkumanimiä.Nyt vain tuntuu että miksi enää
hoitaisin näitä lapsia , kun tämä ei lopu.
Onko jollain samanlainen tilanne??? Tunteeko
kukaan itsensä toimivan noin, miksi???
vaikka mitä mieheni ja hänen ex-vaimonsa lapsia.
Kaikkeni olen tehnyt niin hyvin kuin vain osaan.
Olen yrittänyt tehdä vain hyvää ja lapsille
parasta jo kuusi vuotta. Nyt en vain enää jaksa
enkä halua enää. Mieheni ex on haukkunut minua
huoraksi, rutoksi , oikeudelta yrittänyt etten
voisi olla lasten kanssa kahdestaan(oikeus ei
käsitellyt asiaa). Puhuu pahaa missä vain voi ja
kuunnellaan. Ja uskomattoman paljon omistan
haukkumanimiä.Nyt vain tuntuu että miksi enää
hoitaisin näitä lapsia , kun tämä ei lopu.
Onko jollain samanlainen tilanne??? Tunteeko
kukaan itsensä toimivan noin, miksi???
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos sinun omatuntosi sanoo, että olet hoitanut
lapsia hyvin ja muutenkin käyttäytynyt "oikein",
nosta pääsi ylpeästi vain pystyyn ja anna
juttujen lentää toisesta k:sta sisään ja toisesta
ulos.
Mulla ainaskin on sellainen luonto, että saa
haukkua miten vain, tai syyttää mistä vaan, mutta
kun tunnen olevani puhdas kuin pulmunen, niin ei
mikään haavoita.
Sananlasku: -Se koira älähtää, mihin kalikka
kalahtaa.....
minäkin olen hoitanut, ruokkinut, pyykännyt ja
mieheni lapsia ja lähteäkin olen meinannut jo
muutaman kerran. Nytkin osa tavaroista on
pakattuna oven pielessä. Kuulostaa siltä että
miehesi kuitenkin on puolellasi. Älä välitä
muista!!! Minun avomiehenipä on minun lapsiani
vastaan. Minulla on kaksi omaa lasta, joiden
tekemisiä, sanomisia kytätään kokoajan,jotta
pääsee sanomaan ja nalkuttamaan mitä pienimmistä
asioista. Mutta kuitenkaan omien lasten samoista
virheistä ei sanota eikä nähdä mitään. Avomieheni
ei ole puhunut sanaakaan lapsilleni viimmeisen
vuoden aikana. Minusta tuntuu myös hyvin usein
tänä päivänä, miksi minun täytyy olla toisen
lasten piikana? Minäkin olen tehnyt parhaani
toisten lasten eteen. Mutta uskon vakaasti että
hyvyys palkitaan ja pahat saa palkkansa.
Lapsesi kärsivät puhumattomasta ukostasi.
Saattavatpa nyt pystyä elämään näennäisen
normaalisti omituisessa tilanteessa.
Pahinta on se, että he tottuvat siihen ja saavat
siten sellaisen mallin omaan elämäänsä. Teidän
perhe-elämänne on mallina sille, mitä he
hyväksyvät omissa suhteissaan. Eli on olemassa
perhe, jossa ihmiset kulkevat ja katsovat
toistensa ohi. Perheen luonteeseen kuuluu se,
että ihmiset välittävät toisistaan ja ovat
läheisiä toisilleen.
Mä en nyt tajua,miten sä kestät tollasta äijää,joka ei oo puhunutvuoteen sun lapsille...jätä se,ehdotan... mä olen myös elänyt "mieheni lasten ja mieheni piikana" kaksi vuotta,mutta kun ei mitään muuta saanut kun haukkumista,niin päätin lähteä ja se oli hyvä päätös!
Muista kuitenkin, että lapset on syyttömiä. Älä
anna sellaisen "akan" masentaa itseäsi, joka on
haukkunut sinua! Sillähän on jotain vikaa
ajattelumaailmassaan, sehän selvästi näkee, että
hoidat paremmin lapsia, kuin hän itse!! Siksi se
nyt lykkää sulle pahaa oloaan. Hiiteen tuollaiset
ajatukset!
Jatka vaan samaan malliin ja unohda tyhmät jutut
itsestäsi. Mutta muista aina, ettei mikään ole
lapsen syytä.
... miksihän miehesi on EX!!!
Jos sama haukkuminen on ollut hänen exänsä
ongelma. Vanhat tavat toistuvat ja ero koittaa.
Sinulla voisi olla paljon juteltavaa hänen
entisen vaimonsa kanssa miehen ongelmista. Jätä
helvettiin tuommoin joka ei arvosta naista...
- jos rikoit perheen nyt siitä saat maksaa hinnan
sinä et ole heidän äiti etkä ikinä tule
olemaankaa, lapset ei varmasti ikinä tule
hyväksymään sinua jos sinä olet perheen särkijä.
- jos tuo "miehesi" rikkoi perheen hän on vätys,
ei pystynyt edellisessäkään liitossa selvittämään
ongelmia miten nytkään, oikea vellihousu, miksi
otit perheellisen äijän.
- onhan niitä vapaitakin miehiä etsi sellainen,
tai sellainen jolla ei ole lapsia, nyt saat vain
tyytä kohtaloos.
sitä mahdollisuutta että äiti olisi rikkonut
perheen? Semmoistakin nimittäin tapahtuu, että
nainen haluaa eron. Tiesitkö sitä?
Suosittelen ajattelemista ensin myös sinulle.
Hanki itsellesi apua.
Jos puhutaan perheen rikkomisesta niin eiköhän
siinä ole aina kaksi osapuolta. Ei kukaan yksin
riko perhettä vaan parisuhteen toimivuus riippuu
molemmista. Jos lähtee siitä ajattelusta että
vain toinen osapuoli pystyy ja voi rikkoa perheen
tai saati että sen on tehnyt joku täysin
ulkopuolinen ihminen ei ole ihme että parisuhde
päättyy. Ihmettelen kuinka voi syyttää
ulkopuolisia siitä että oma suhde on päättynyt.
Itse ne on vastuut kannettava oli ne kuinka
raskaita tahansa ja itse otettava vellilusikka
käteen jos ei ole saanut parisuhdettaan
toimimaan. Voihan siitä muita syyttää vaikka koko
ikänsä jos on niin tyhmä ettei älyä itseensä
säästää.
ja mistäs sinä tiedät rikkoiko hän perheen? ja jos mies rikkoi ja rikkoi ja rikkoi...mä olen elänyt avioliiton ja eronnut,ja erosin ilman että jompikumpi saatika joku ulkopuolinen olisi rikkonut suhteen!!!! Avioeroon voi päätyä muustakin syystä ja silloin ei tarvitse eikä saa syyttää tästä uutta puolisoa,jonka kanssa löytää paremman onnen!!!!! mikä sinä olet haukkumaan,kun et varmaksi tiedä. Ja voin sanoa sulle myös sen,että olen joutunut elämään muutaman vuoden varaäitinä exex-mieheni perheessä,passannut ja saanut vain sanomista (varsinkin hänen edelliseltä muijaltaan)...tiedän kuinka helvetillisen rankkaa se on ja itse en särkenyt sitäkään perkeleen kulissi liittoa,kun astuin äidiksi äidin paikalle vuosia eron jälkeen!!!!
Ymmärrän täysin tilanteesi sillä olen ollut
samassa asemassa kohta 7 vuotta. Mieheni lasten
äiti on pyrkinyt tekemään kaikkensa (omien
sanojensa mukaan)että lasten ja isän välit ensin
hiipuu ja lopulta häviää kokonaan- onnistumatta.
Päinvastoin lapset ovat oppineet että äiti on
itse se noita-akka joksi minua haukkuu.Kaikki
oikeudet on käyty lasten tapaamisista ja KAIKKI
temput nähty mitä voi kuvitella katkeran naisen
tekevän. Vaikeaa se on ja tulee olemaan
lopunikäni-uskon ettei se lopu koskaan. Jos
pystyy olemaan ettei näe, kuule jne. niin sen voi
unohtaa eli tekstiviesteillä hoidetaan vain
välttämättömimmät tapaamis-asiat.Lapset sanoi
että voi kun meillä olisi tuollainen äiti kun
sinä olet...aika mukava palaute lapsilta.Puhu
miehesi kanssa..hänen on jaksettava kuunnella,
eihän hänenkään olisi helppo jatkaa yksin. Jos
sieltä ei tule apua hae sitä perheneuvolasta.
Sinne voi mennä myös yhdessä ja apua
löytyy..lupaan sen.
VOIMIA VARA-ÄIDIT (kun lasten äideiltä loppuu
kutit)!!!!
Meillä on käyty oikeutta kaikista
yksinkertaisemmistakin asioista. Lasten oikea
äiti tekee mitä vain keksii, ja joskus tuntuu
että taitaa kaiken tarmonsa siihen laittaakin.
Olen sitä mieltä hyvät äitipuolet: Jos oikea äiti
kaikkensa myrkyttää on hän huomannut olevansa
huonompi kuin äitipuoli. Hän ei voi ymmärtää että
hyvä huolenpito on lasten etu. Eikä tule sitä
ikänä ymmärtämään. Hän pyörii kostossa ja
huonoudessaan. Eikä ymmärrä että on aivan hyvä
äiti eikä hänellä ole kilpailijoita. Äitiä ja
isää ei voita kukaan. Muut ovat hoitajia.
Omaa äitiä ei pidä äitipuolen arvostella
lapselle. Murrosiässä tai siihen tulossa olevan
lapsen on saatava itse, aivan itse "pestä
pyykkinsä" oman äitinsä kanssa. Yhtäkään äitiä ei
ole, jollako ei olisi heikot paikkansa ja
hetkensä suhteessa lapseen, nämä kyllä löytyvät,
kun lapseen tutustuu
vähänkin.
Lapsen edun nimissä ei voi paremmuudesta tai
paremmasta huolenpidosta puhua: pikemminkin
kilpailusta, jossa ei kenenkään/mikään viisaus
riitä lopulta selvittämään liian monimutkaiseksi
painuneita ihmissuhteita lapsen/äidin eduksi.
Mitä luulet tapahtuvan, jos lapsi menettää
uskonsa äidin hyvyyteen ja
rakkauteen...
Adoptioäitikin tietää, mikä on parasta hänen
lapselleen, jonka hän on pienestä pitäen
kasvattanut. Äidin ylpeydellä jokainen äiti
yrittää johdonmukaisesti toteuttaa parasta
äitiyttään, antaa lapselleen parhaat mahdolliset
eväät elämään. Äidin ja lapsen suhde on hyvin
herkkä ja inhimillinen, eikä kaipaa ulkopuolisia
arvostelemaan
heikkouksia.
Mitä ajattelisit itse, jos yhtäkkiä olisit sen
äidin housuissa, jonka lasta hoitaa vieras
nainen... Lapsesi kommentoisi sinun
heikkouksiasi, joita se ei ennen olisi edes
huomannut sinussa olevan, reagoisi etääntymällä
ja muuttumalla epävarmaksi... Jos nämä oireet
eivät saisi sinun sisimmässäsi heräämään
luottamusta sen vieraan naisen tarkoitusperistä,
turvallisuudesta, pysyvyydestä ja varsinkaan
rakkaudesta. Käskisitkö lapsesi luottamaan ja
ottamaan kaikki vastaan ilolla... Vai
taistelisitko kuin naarastiikeri... peläten
lastesi henkisen hyvinvoinnin
puolesta.
Kaiken temppuilun takana lienee mahdollisesti
viesti: Älä sotkeennu vieraan äidin lapsi
suhteeseen. Anteeksi jos olin tyly ja
ilkeä.