Syömishäiriöstä..

Olen 32. vuotias tyttö ja elän avoliitossa ihanan
miehen kanssa.. Mulla on ollu syömishäiriö joskus
nuorempana ja nyt se on ilmeisesti tullut
takaisin.. Kerroin miehelleni tästä, mutta hän
vain nauroi ja sanoi, että kuvittelen vaan..
Millä voin kuvitella sen pahan olon sisälläni ja
sen, että en uskalla syödä, kun pelkään lihovani
muodottomaksi??Laihduin puolessa vuodessa
18kg...Ja laihtuminen jatkuuvieläkin.. Välillä
saan kamalia ahmimiskohtauksia ja mieheni luulee
minun parantuneen ja syövän kunnola ja
terveellisesti.. Miten selitän hänelle, että
kaikki ei todellakaan ole kunnossa??
5380
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

nauraa noinkin vakavalle asialle? Ei hyvä. Sano
hänelle ihan suoraan että asiasi ovat nyt huonosti
ja tarvitset apua. Hanki sitä myös. Kyse on
hengenvaarallisesta sairaudesta ja tiedät sen
itsekin.

Äänestä
  • Syömishäiriö on todella vakaka sairaus! hoidan
    työkseni anorektikkonuoria psykiatrisessa
    sairaalassa ja näky on kauhea! sinä tarvitset nyt
    apua, koska yksin ei sairauden kanssa saa/
    kannata jäädä. Puhu miehesi kanssa asiasta
    uudestaan, älä salaa sitä. hanki kirjallisuutta
    ja pistä miehesi lukemaan. 18 kg on todella
    paljon, eikä sinulla varmaan ole varaa laihtua
    yhtään enempää. Hanki aika
    mielenterveystoimistoon ja hoida itsesi kuntoon.
    Tsemppiä! Terveisin: Saman sairauden kokenut ja
    nyt muita auttava ystävä.

    Äänestä

  • ystävä kirjoitti:

    Syömishäiriö on todella vakaka sairaus! hoidan
    työkseni anorektikkonuoria psykiatrisessa
    sairaalassa ja näky on kauhea! sinä tarvitset nyt
    apua, koska yksin ei sairauden kanssa saa/
    kannata jäädä. Puhu miehesi kanssa asiasta
    uudestaan, älä salaa sitä. hanki kirjallisuutta
    ja pistä miehesi lukemaan. 18 kg on todella
    paljon, eikä sinulla varmaan ole varaa laihtua
    yhtään enempää. Hanki aika
    mielenterveystoimistoon ja hoida itsesi kuntoon.
    Tsemppiä! Terveisin: Saman sairauden kokenut ja
    nyt muita auttava ystävä.

    Mieheni ei suostunut lukemaan niitä kirjoja, knu
    kannoin niitä kassi väärällä kirjastosta..
    kallonkutistajalle en kyllä mene! En mä hullu ole!
    kyllä tämä tästä vielä..

    Äänestä

  • häiriö kirjoitti:

    Mieheni ei suostunut lukemaan niitä kirjoja, knu
    kannoin niitä kassi väärällä kirjastosta..
    kallonkutistajalle en kyllä mene! En mä hullu ole!
    kyllä tämä tästä vielä..

    Hullu-sana on erittäin vanhanaikainen ja vääristynyt sana! On kysymys psyykkisestä sairaudesta, jotka ovat aivan yhtä yleisiä tänä päivänä kuin fyysiset. Jos olet yhtään järkevä, hanki apua itsellesi ilman miestäsi tai hänen kanssaan. Noinko sanoisit ystävällesikin: olet hullu? Ei, ei, ei...Hullu olet silloin jos et hanki apua

    Äänestä

Kärsit ihan selvästi bulimiasta, joka on tunnettu ahmimishäiriö-nimellä. Sairaus on kuitenkin psyykkinen. Monien on vaikea myöntää sitä, koska jostain syystä mielenterv.häiriöt on hävettävä asia, vaikkei niin kuuluisi olla. Hankkiudu hoitoon: vaihtoehtoja on monia. Esim. oman paikkakuntasi terveyskeskus osaa neuvoa sinua eteenpäin, terv.kesk. on myös hoitomuotoja psyykkisistä sairauksista kärsiville. Ota myös selvää elämänkaari terapiasta, se on vaihtoehtohoitomuoto, erittäin hyviä tuloksia antanut terapia muoto. Hommaa apua itsellesi, ennenkuin tilanne pahenee. Kun jaksat hoitaa itseäsi ja annat muiden auttaa, selviää sekin asia mikä sinulle tämän aiheuttaa ja voit taas elää normaalisti, entistä ehompana. Voimia!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sairas(ko?) kirjoitti:

Olen 32. vuotias tyttö ja elän avoliitossa ihanan
miehen kanssa.. Mulla on ollu syömishäiriö joskus
nuorempana ja nyt se on ilmeisesti tullut
takaisin.. Kerroin miehelleni tästä, mutta hän
vain nauroi ja sanoi, että kuvittelen vaan..
Millä voin kuvitella sen pahan olon sisälläni ja
sen, että en uskalla syödä, kun pelkään lihovani
muodottomaksi??Laihduin puolessa vuodessa
18kg...Ja laihtuminen jatkuuvieläkin.. Välillä
saan kamalia ahmimiskohtauksia ja mieheni luulee
minun parantuneen ja syövän kunnola ja
terveellisesti.. Miten selitän hänelle, että
kaikki ei todellakaan ole kunnossa??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu