Kyllä osaa koskea kun jäin yksin. Rakastin
todella. Näytin rakkauteni. Kerroin rakkauteni.
Tein kaikkeni jotta tiesit rakkauteni. Mutta
minun rakkauteni ei riittänyt kukistamaan sinun
lapsipelkoasi. Sanot rakastaneesi minua ja sanoit
miten hyvä sun oli mun luona mutta sanoit myös
että on parempi erota. Uskon sun sanoihin ja
tiedän että kaikki puheesi olivat totta. Ymmärrän
ettet voinut hyväksyä mun lastani. Ymmärrän ettei
rakkaus kyennyt voittamaan sun luottamusta
tulevaisuuteen minun ja lapseni kanssa. Ymmärrän
sen ja uskon sinun sanaasi. Mutta nyt olen rikki.
Ja taas yksin.
Kunpa elämä voisi päättyä nyt...
todella. Näytin rakkauteni. Kerroin rakkauteni.
Tein kaikkeni jotta tiesit rakkauteni. Mutta
minun rakkauteni ei riittänyt kukistamaan sinun
lapsipelkoasi. Sanot rakastaneesi minua ja sanoit
miten hyvä sun oli mun luona mutta sanoit myös
että on parempi erota. Uskon sun sanoihin ja
tiedän että kaikki puheesi olivat totta. Ymmärrän
ettet voinut hyväksyä mun lastani. Ymmärrän ettei
rakkaus kyennyt voittamaan sun luottamusta
tulevaisuuteen minun ja lapseni kanssa. Ymmärrän
sen ja uskon sinun sanaasi. Mutta nyt olen rikki.
Ja taas yksin.
Kunpa elämä voisi päättyä nyt...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa! Ehkä se
nainen ei ollut sinulle sitten "se
oikea"...tuleehan puolisosi hyväksyä sekä sinut,
että lapsesi! Löydät varmasti vielä jonkun, joka
siihen rinnalle jää, sinun ja lapsesi
rinnalle...:)
...ei lapsea voi hyväksyä. Siinä olet oikeassa.
Mutta tässäkin on sinällään se hauska sivuseikka
ettei lapseni edes asu luonani vaan äidillään
joten hyvin vähäistä olisi ollut hänen tapaamiset
lapseni kanssa, mutta minkäs enää voi.
Toivon todella itsekin löytäväni sen jonkun joka
jaksaisi katsoa ja seistä rinnallani ja vielä
osaisi hyväksyä lapsenikin. Vaan taas se vanha
kysymykseni jotta mistä mahdottoman Ujo ukko
emännän löytää, siinä pulma???
mullakin voisi olla vaikeuksia alkaa suhde
mieheen jolla on jo lapsi/lapsia. Johtuu varmaan
siitä ettei itsellä ole(tällähetkellä olen
avoliitossa eikä meillä siis ole lapsia, mutta
jos joutuisin alkamaan uuden suhteen, tosin
toivon tämän suhteen kestävän ikuisesti)ja
jotenkin se häiritsisi varmasti. Kerran kun
suhteemme oli kriisissä ni kyllä mä ajattelin
että mistä mä enää löydän miestä joka ei oo ollu
naimisissa ja jolla ei oo lapsia...
...että kumppanilla olisi jo lapsi? Ja lapsi
asuisi vielä äitinsä luona. Toki minäkin lapseani
nään ja pidän itselläni aina vapaalla mutta
sittenkin. Toki ihmisiä on niin erilaisia mutta
tuntuu omasta näkökulmasta ja omana ajatuksena
aika kaukaiselta etten toista ihmistä voisi
rakastaa hänen lastensa tähden.
minä ainakin haluaisin että lapsi/lapset on meidän
(ei sinun ja sitten ehkä yhteiset) mutta niinkuin
sanoin johtunee siitä ettei itselläkään ole niin
ei halua toisenkaan. Mä haluisin että se on
meidän eka yhteinen mullistava ja suuri kokemus,
se lapsen syntymä, naimisiin meno jne. siis ettei
se ole kokenut niitä jo jonkun toisen kanssa kun
en itsekään ole. Mutta kuten jo eka viestissä
sanoin olen avoliitossa ja jos hyvin käy, saamme
kokea nämä asiat toistemme kanssa. Annoin vai
yhden selityksen kun ihmettelit miksi nainen
lähti, ei kai tämä nyt kaikkiin päde ja eihän
sinun minua tarvitse ymmärtääkkään...eikä minun
sinun maailmankuvaasi :)
Kiitos selityksistäsi jotka kuulostaa aivan
ymmärrettäviltä.
Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin ja se
mullistus on terve kun se on tullakseen.
Hyviä jatkoja.
kiitos - sitä minäkin toivon, hyvät jatkot myös
sinulle, löydät varmasti kumppanin joka myös
hyväksyy lapsesi, ehkä yh-äiti voisi olla
ymmärtäväisempi :)
...mutta ei niitä Yh-äitejä ole niin helppo
löytää. Kokeiltu on.
Ei kuullosta kyllä kivalta!
Minä olen yh-äiti ja suhteessa mieheen jolla ei
ole lapsia.Mies pitää lapsestani ja tulee tämän
kanssa hyvin toimeen .Meidän ongelmaksi on
muodostunut se että hän haluaisi omankin lapsen
kun minä taas en enää lasta haluaisi.Todella paha
tilanne...Taitaapa tulla ero asian vuoksi...
Ennen kuin tapasin tämän miehen ihmettelin että
missä olisi minulle mies jolla olisi jo omasta
takaa lapsia,ettei" tarvitsisi "itse enää
tehdä.Mistään en sellaista miestä löytänyt.Ja nyt
olenkin sitten selkä seinää vasten...Tuntuu
pahalta...
Mutta olen pahoillani siitä mitä olet joutunut
kokemaan...naiset ovat monesti tuollaisia.Et ole
ensimmäinen mies jonka naisystävä ei pidä
lapsista.
...sinunkaan tilanteesi jos miehesi sinulta lasta
haluaa vaikkei sinua enää innostaisikaan toista
tehdä. Kuullostaa myös pahalta jos ero vielä
tulee moisen asian takia. Itse olen elänyt niin
että minulla jo yksi lapsi on ja enempää en
tarvitse jos kumppanini ei halua lapsia tehdä,
mutta taas mikäli halua ja innostusta löytyy niin
vielä ajattelin toisen lapsen tähän maailmaan
saattaa. Mutta pakkomielle ei ole enää saada
uutta lasta.
Toivon sinulle mukavaa jatkoa ja kiitoksia että
vastasit minulle... :)
niin sinussahan ei tietenkään ollut mitäään
vikaa,hei kamooon.....
Tällä kertaa ei ollut ei. Tai jos oli niin ei
ollut kumppanilla kanttia sitä kertoa, vetosi
siinä tapauksessa lapseeni.
Kun sydän särkyy se todella sattuu!!Sattuu jopa
ihan fyysisesti !! Mutta se mikä ei tapa, se
vahvistaa.
Olet nyt pohjalla. Tunnelin päässä ei näy valoa.
Tilanne on kamala, tiedän !
Mikä avuksi ??
Sure mies, itke mies, huuda mies, mutta älä patoa
!!!
Katso elämääsi eteenpäin. Yritä nähdä 5-10 vuoden
päähän. Tämänhetkinen helvettisi on silloin
poissa ja mahdollisesti olet onnellinen jonkun
ihanan naisen kanssa. Lapsesi on jo iso ja tuo
rikkautta elämääsi ja voihan olla, että lapsia on
silloin sinullakin enemmän ja elämä on mahtavaa
ja onnellista. Näin on käynyt monelle, joten
eipäs nyt luovuteta vielä.
Yh-äitejä ja muitakin mukavia sopeutuvaisia
leidejä löytyy netistä ihan hirveesti,
SINULLEKKIN, mutta sure ensin surusi, että et
tuhoa mahdollista uutta suhdettasi vanhan suhteen
puimisella.
PUSUJA JA HALEJA JA PALJON VOIMIA SINULLE !
...sinulle niin paljon!
Ei voi tuohon enää paljoa lisätä.
Ei ollut ystäväsi valmis"lapselliseen "suhteeseen.
Kaikista ei siihen ole.Olen itse kolmen pienen
pojan yh-äiti ja joskus mietin itsekkin että
huoliikohan minua enää kukaan kun saatavilla
olisi näinkin iso"paketti".Semmoista miestä ei
kyllä eteeni tule,että lapseni hylkäisin!Joko
meidät kaikki tai ei mitään.Hyvää jatkoa,ellet jo
ole löytänyt uutta ystävää rinnallesi,niin
eiköhän meitä kumpaakin vielä onnista!Iloista
joulua ja hauskoja hetkiä lapsesi kanssa!
Ex-miesystävälläni oli lapsi, jota hän tapasi joka toinen viikonloppu. Minulla ei ole omia lapsia. Jos lapsi olisi ollut hänen luonaan aina, tilanne olisi ollut minusta helpompi, mutta leikkiä joka toinen viikonloppu äitipuolta tai mitä lie, jolla ei oikeastaan ole mitään arvoa tai väliä, oli h...n vaikeaa. Lapseen suhde ei kuitenkaan kaatunut.