Erosin pari vuotta sitten pitkäaikaisesta avomiehestäni, sairastuin vakavaan masennukseen ja noin viime syksynä alkoi tuntua siltä, että elämä voittaa. No, tapasin sitten mukavan miehen ja alettiin tapailla, kuitenkin aika matalalla profiililla, koska molemmilla oli taustalla pettymyksiä. Tutustuttiin ja rakastuttiin, mutta poikaystäväni mielestä minä en kuitenkaan niin syvästi kuin hän olisi toivonut. Omasta mielestäni kuitenkin rakastan häntä enkä kuitenkaan enää kolmekymppisenä pysty aivan päättömästi syöksymään suhteeseen, joten varsinaista alkuhuumaa ei ollut. Elomme on ollut myrskyisää johtuen äkkipikaisuudestani, joka on masennuksen jälkeen korostunut. Aina olen kuitenkin anteeksi pyytänyt. Juhlapyhät olen joutunut viettämään yksin, koska hän on halunnut ne viettää kavereiden kanssa juopotellen. Itse en pysty alkoa juuri käyttämään, koska muutun aivan täysin. Nyt hän jätti minut viime viikolla, koska ei enää kestä riitoja ja pinnani palamista. Minulla on ollut kevään aikana fyysisiä vaivoja ja työpaikalla määräyskirja katkolla, joten pinna on ollut kieltämättä kireällä. Hänen mielestään olen koko suhteen ajan valmistautunut eroon, koska aikasempi eroni oli niin raskas. Miten saada tuon miehen päähän menemään, että haluaisin olla hänen kanssaan ja tilanne tulee varmasti luottamuksen kasvaessa muuttumaan? Hänen mielestään aikaa on jo tarpeeksi annettu. Mies on minua jonkin verran nuorempi ja nyt on kesälomasuunnitelmat menneet täysin puihin. Yritä nyt sitten tässä lomalla rentoutua.
Aina vaan särkynyt sydän
Suvi
6988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tai vastaavaa.Kuinka nuori tämä mies on??
kyllä niitä uusia löytyy
Ei kyllä kuulosta hyvälle..joe ette asu yhdessä niin kuulostaa vielä pahemmalta..
Ei asuta yhdessä ja hän on mua viitisen vuotta nuorempi. Alussa hän oli sitä mieltä, ettei baarielämä enää kiinnosta eikä ole tähän asti kiinnostanutkaan, mutta nyt hän on kotipaikkakunnallaan ottamassa aikalisää ja bailaa poikien kanssa oksat pois-meiningillä, mutta kun syksy tulee ja arkeen on palattava, niin olen aivan varma, että hän joutuu pohtimaan asioita. Harmittaa vaan, kun ei halua nyt niitä kanssani selvittää. Sen tiedän, että hän rakastaa ja välittää kyllä.
25v eikä baarielämä kiinnosta.Kuitenkin oksat pois meininkiä?? oletko varma ettet ole lelu.
Oletko käynyt hänen luonaan ja tunnetko hänen vanhempansa tai kavereitaan.Jos et niin sanoppa että haluat tutustua.Silleen saat ainakin tietää ettet ole lelu ainakaan
En ole tavannut hänen perhettään enkä lähimpiä ystäviään, koska he asuvat toisella puolella Suomea. Itse olen tosin halunnut pitää matalaa profiilia sen takia, että tiedän, onko hänessä tai minussa ainesta lapsuudenkotiin vietäväksi. Hän on tavannut minun siskoni ja kavereitani, koska he asuvat näillä seuduilla. Meillä oli tarkoitus lähteä visiteeraamaan molempien porukoiden luona nyt kesälomalla, mutta nyt suunnitelmat muuttuivat. Voihan se olla, että leluksi olen joutunut, mutta jotenkin hirveän sydämettömältä tuntuu, kun olen kuitenkin ollut omasta elämästäni ja vaikeuksistani hänelle rehellinen ja hän on sanonut, ettei missään tapauksessa halua loukata minua, koska rakastaa ja välittää. Ollaan nyt puhelimessa molemmat itketty ja puhuttu paljon ja ehkäpä tässä lähiviikkoina nähdään, kun tilanne rauhoittuu, jos rauhoittuu.