Olen nätti 28v yhden lapsen sinkku äiti, jätin mun exän 1.3.2010, siitä ajasta olen ollut sinkku ja keskityin lapsen, lapseni on 3 vuotias nyt!
Käyn aamuisin töissä, töiten jälkeen juoksen päiväkotiin hakemaan lasta ja illat menee lapsen kanssa, ja jos lapsen isä päättää hakea lasta itsellesi, minä saan vapaata ja meen yleensä kuntosalille ja/tai soppailemaan! Olen ajatellut aloittaa sen oikean etsintä, ja huomasin että ottaija riittää, mutta huomasin että pelkään jotain, aina kun mies näyttää kiinnostusta niin vaikka itsekkin tykkään hänestä niin silti yritän niin ku paeta ettei hän kutsuis mua treffeille! Kerran kuitenkin pääsi käymään niin että mies pyysi mua kahville ja suostuin oli kyl mukava juttuseura ja mukava mies, mutta en suostunut mennä toiselle treffeille koska huomasin että hän toivoisi parisuhdetta kanssani. Minua on satutettu edellisessä liitossa ja ehkä en ole toipunut siitä vielä?, en tie, haluaisin miestä vierelleni mutta en ymmärrää miksi pelkään enkä anna miehille mahdollisuutta? Sillä tavalla voi jäädä yksinkin! Perkele, mikä mua vaivaa?
Käyn aamuisin töissä, töiten jälkeen juoksen päiväkotiin hakemaan lasta ja illat menee lapsen kanssa, ja jos lapsen isä päättää hakea lasta itsellesi, minä saan vapaata ja meen yleensä kuntosalille ja/tai soppailemaan! Olen ajatellut aloittaa sen oikean etsintä, ja huomasin että ottaija riittää, mutta huomasin että pelkään jotain, aina kun mies näyttää kiinnostusta niin vaikka itsekkin tykkään hänestä niin silti yritän niin ku paeta ettei hän kutsuis mua treffeille! Kerran kuitenkin pääsi käymään niin että mies pyysi mua kahville ja suostuin oli kyl mukava juttuseura ja mukava mies, mutta en suostunut mennä toiselle treffeille koska huomasin että hän toivoisi parisuhdetta kanssani. Minua on satutettu edellisessä liitossa ja ehkä en ole toipunut siitä vielä?, en tie, haluaisin miestä vierelleni mutta en ymmärrää miksi pelkään enkä anna miehille mahdollisuutta? Sillä tavalla voi jäädä yksinkin! Perkele, mikä mua vaivaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sun aivot sanoo kyllä mut mieli sanoo ei kun pelkäät että mies pettää tai satutta jotenkin. Vaiston varassahan noita päätöksiä tehdään. Voit vain itse selvittää ajatuksesi.
Olen hiemani sua nuorempi nainen, mutta kamppailen saman ongelman kanssa. Aina, kun mies näyttää kiinnostustaan mua kohtaan tahdon vaan paeta.
Tälläkin hetkellä tapailen mua vanhempaa miestä, joka on selvästi kiinnostunu musta ja kyllähän minäkin hänen seurastaan pidän. Mutta joku vaan pidättelee mua ja pintaan nousee ajatuksia, että ei toi mies ole mun tyyppinen ja palapala. Oon ihan hämilläni ja podenkin varmaan jotain sitoutumiskammoa?
Yritänkin nyt edetä askel kerrallaan, kun tuntuu että ahdistun ihan mieletömästi kun asiat etenee vauhdilla.
Jos oikea tyyppi ilmantuu kuvioihin, niin ei sitä pakene. Nuo teidän ukkelit ovat vain olleet sellaisia, jotka eivät sytytä millään tavalla. Mikä pakko teidän on yrittää väkisin, kun se sopiva tulee, niin se vie kyllä jalat alta.
Mulla kävi niin, että lapsen isän lähdettyä meni muutama vuosi ennen kuin aloin tapailemaan muita miehiä. Silloin pakenin kuitenkin paikalta, aivan kuten moni muukin näyttää tekevän. Vasta viiden vuoden jälkeen olin valmis ihmissuhteeseen - tai ainakin luulin niin. Todellisuudessa en silloinkaan ollut vielä toipunut niistä haavoista, joita olin saanut.
Nyt, kun lapsi on jo teini, huomaan, että näin kauan kesti ennen kuin pystyn olemaan suhteessa ilman, että tuon siihen menneisyyden painolastia. Paljon olen kuitenkin oppinut vaikeiden kokemuksien kautta ja nyt seurustelu on todellista vuorovaikutusta ja toisen huomioon ottamista.
Keskittyisit nyt vaan hoitamaan lastasi etkä huoraamaan pitkin kyliä.