Olen kaksikymppinen nuori vihreä silmäinen nainen ja opiskelemassa arkkitehdin alaa.Poikaystäviä ollut kaksi (vakavaa suhdetta) ja jollaista nykyään haenkin.
Harrastan lumilautailua ja lenkkeilyä. Rakastan eläimiä ja minulla onkin yksi koira.
Tykkään musiikista ja elokuvista, ja ravaankin elokuvateatterissa aina kun
mahdollista. Olen aika huumorintajuinen ,mutta kuitenkin olen harvemmin
se "pelle" kahvipöydässä , usein kuitenkin vedän sellaista roolia ,joka
laukoo hauskoja kommentteja pokerinaamana smalltallkissa.:)
"Puhkun" elämän iloa, tykkään matkustelusta ja tuntuu ,että rakastan asiota enemmän kuin vihaan. :)
Kuitenkin muutama vuosi taaksepäin vanhempien alkoholi ongelmat kävivät todella pahoiksi. Vanhempien alkoholi ongelmat olivat alkaneet jo ennen syntymääni,
mutta nyt he joivat entistä enemmän. Tietysti suht. herkkänä ihmisenä ahdistuin ja ahdistuskohtauksia pahensi vielä enemmän se ,että minun piti huolehtia ja olla esimerkkinä nuoremmille siskoilleni. (Johon vanhemmistani ei ollut)
Pelkäsin että jonain aamuna löytäisin jommankumman vanhemmistani
kylmänä sängystä.
No ainut tapa purkaa ahdistustani oli viiltely ,jota en tehnyt laajalle alueelle
"ainoastaan" oikeaan ranteeseen. Ymmärrän ,että joidenkin ihmisten
on vaikea käsittää ,miksi "Näin kaunis nainen tekee sellaista".
Juurikin siinä on se asian ydin: en ole ikinä vihannut itseäni, enkä viillellyt vihasta,
vaan puhtaasta surusta ja viiltely oli tuolloin ainot tapa ,joka edes
"auttoi" hieman.
Auttamisella en tarkoita sitä ,että se olisi millään tavalla auttanut tilannetta
eteenpäin ,vaan se oli ainut tapa päästää sisäistä tuskaa pois kehosta.
En halunnut alkaa juomaan sillä olin nähnyt mitä se voi ihmiselle tehdä.
Arpeni ovat jo vaaleita , enkä häpeä että viiltelin ,ehkä siksi ,että
vanhat arpeni ovat siis oikean surun ja tuskan aiheuttamia Eikä vahvasti tunnetun teini-angstin "poikaystävä jätti" tai huomion keräämisen takia iholle
ilmestyneitä arpia.
En ole ikinä ollut masentunut tai yrittänyt , edes miettinyt itsemurhaa,
sillä eihän minulla ole siihen syytä. Vanhempani ovat nykyään kuivilla.
Mielestäni kaikkia viiltely-tapauksia jotka on tapahtunut alle 18 veen
pintaa ,Ei voi laskea teini-iän törppöilyihin.
Itse olin vasta 13- vuotias kun tuota "harrastin" ,mutta henkinen ikäni
oli huomattavasti korkeampi, juuri silloin , kuin nytkin.
Kuitenkin mitä miehet ajattelee naisesta joka- on viillellyt?
Onko tämä jo liian groteskia "keskiverto" miehelle?
Ja onko tämä liian suuri "ulkonäköhaitta"?
Itse peitän arpeni kätsysti käsikoruilla ja käytän hiukan meikkivoidetta.
Ja en, en löytänyt synonyymia sanalle viiltely. :D
Harrastan lumilautailua ja lenkkeilyä. Rakastan eläimiä ja minulla onkin yksi koira.
Tykkään musiikista ja elokuvista, ja ravaankin elokuvateatterissa aina kun
mahdollista. Olen aika huumorintajuinen ,mutta kuitenkin olen harvemmin
se "pelle" kahvipöydässä , usein kuitenkin vedän sellaista roolia ,joka
laukoo hauskoja kommentteja pokerinaamana smalltallkissa.:)
"Puhkun" elämän iloa, tykkään matkustelusta ja tuntuu ,että rakastan asiota enemmän kuin vihaan. :)
Kuitenkin muutama vuosi taaksepäin vanhempien alkoholi ongelmat kävivät todella pahoiksi. Vanhempien alkoholi ongelmat olivat alkaneet jo ennen syntymääni,
mutta nyt he joivat entistä enemmän. Tietysti suht. herkkänä ihmisenä ahdistuin ja ahdistuskohtauksia pahensi vielä enemmän se ,että minun piti huolehtia ja olla esimerkkinä nuoremmille siskoilleni. (Johon vanhemmistani ei ollut)
Pelkäsin että jonain aamuna löytäisin jommankumman vanhemmistani
kylmänä sängystä.
No ainut tapa purkaa ahdistustani oli viiltely ,jota en tehnyt laajalle alueelle
"ainoastaan" oikeaan ranteeseen. Ymmärrän ,että joidenkin ihmisten
on vaikea käsittää ,miksi "Näin kaunis nainen tekee sellaista".
Juurikin siinä on se asian ydin: en ole ikinä vihannut itseäni, enkä viillellyt vihasta,
vaan puhtaasta surusta ja viiltely oli tuolloin ainot tapa ,joka edes
"auttoi" hieman.
Auttamisella en tarkoita sitä ,että se olisi millään tavalla auttanut tilannetta
eteenpäin ,vaan se oli ainut tapa päästää sisäistä tuskaa pois kehosta.
En halunnut alkaa juomaan sillä olin nähnyt mitä se voi ihmiselle tehdä.
Arpeni ovat jo vaaleita , enkä häpeä että viiltelin ,ehkä siksi ,että
vanhat arpeni ovat siis oikean surun ja tuskan aiheuttamia Eikä vahvasti tunnetun teini-angstin "poikaystävä jätti" tai huomion keräämisen takia iholle
ilmestyneitä arpia.
En ole ikinä ollut masentunut tai yrittänyt , edes miettinyt itsemurhaa,
sillä eihän minulla ole siihen syytä. Vanhempani ovat nykyään kuivilla.
Mielestäni kaikkia viiltely-tapauksia jotka on tapahtunut alle 18 veen
pintaa ,Ei voi laskea teini-iän törppöilyihin.
Itse olin vasta 13- vuotias kun tuota "harrastin" ,mutta henkinen ikäni
oli huomattavasti korkeampi, juuri silloin , kuin nytkin.
Kuitenkin mitä miehet ajattelee naisesta joka- on viillellyt?
Onko tämä jo liian groteskia "keskiverto" miehelle?
Ja onko tämä liian suuri "ulkonäköhaitta"?
Itse peitän arpeni kätsysti käsikoruilla ja käytän hiukan meikkivoidetta.
Ja en, en löytänyt synonyymia sanalle viiltely. :D
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.