Voiko Jumalan sanaan sitoutunut ja
uskollisuuslupauksen tehnyt ihminen missään
olosuhteissa erota aviopuolisostaan?
Tämä on vaikea kysymys Jeesuksen seuraajille.
Maailman ihmisille avioero myös voi olla
kivulias. Tosin lähes joka toisen liiton
purkautuminen nykyään osoittaa, että
raamatullisia avioeroperusteita suruton syntinen
tuskin vakavissaan pohtii. Entä onko himon
kiihkossa otettu puoliso Jumalan antama apu ts.
oikea elämänkumppani kun kyseessä on aikamme
kristillismielinen, muotojumalinen ja
uudestisyntymätön ihminen? Hänen ensimmäinen
huolensahan tulisi olla kuolemattoman sielunsa
pelastuminen tuonelasta ja tulikivijärvestä,ks.
Ilm. 20:11-15, Jeesuksen sisäisen tuntemisen
kautta Herramme tahdon mukaisesti.
Mutta Herralle uskollisten ja Jeesuksen tuntevien
uudestisyntyneittenkin ihmisten keskinäinen
rakkaus voi kuolla vaikka he ovat kerran
luvanneet: ”…minkä Jumala on yhdistänyt, sitä
älköön ihminen erottako.” 1Kor. 7:10,11 myös
puhuu siitä, ettei kevyitä avioeroperusteita tule
hyväksyä.
Kuitenkin Mark. 10:11-12 ovat Jeesuksen sanat:
”Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee
huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää
miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin
hän tekee huorin.”
Aviopuolison hylkääminen on siis huorintekoa.
Ymmärrän että hylkääminen tapahtuu parisuhteessa.
Avioero on vain sinetti suhteessa alkavaan ja
laajentuvaan hylkäämiseen, jonka seurauksena
rakkaus kuolee.
Jos siis mies tai nainen omalla tahallisella ja
tietoisella käyttäytymisellään jatkuvasti loukkaa
kumppaniaan, niin kyseessä on huorinteko. Onhan
tämä ihminen hävittänyt lupaamansa uskollisuuden
ja rikkonut Herran 6. käskyn ”Älä tee huorin”.
Voidaan myös kysyä rakkauden kaksoiskäskyyn
perustuen vaatiiko armon ja totuuden Jumala
ihmistä pysymään uskollisena tietoisesti ja
tahallisesti huorin tekevää puolisoaan kohtaan ja
jatkuvasti kantamaan kärsimystä ja itse tehtyä
uhria? Ei Herramme vaadi ihmisuhria, vaan
laupeutta kuten Hän sanoo: ”Laupeutta minä tahdon
enkä uhria ja Jumalan tuntemista enemmän kuin
polttouhreja.” Hoos.6:6.
Sen tähden tehköön siis Kristuksen ihminen
laupeuden itselleen ja erotkoon huorin tekevästä
puolisostaan ja jättäköön hänet Jumalan
tutkimattoman armon varaan. Ja mikäli on epävarma
päätöksestään, kysyköön rukouksessa Herramme
neuvoa. Jokainen anova saa.
Ajattelen, että esim. oman puolison lisäksi
ulkopuolinen rakastaja/rakastajatar on tietoista
ja selvää pettämistä ja siten hylkäämistä. Myös
esim. sukupuolielämästä kieltäytyminen, tai
kumppanin taloudellinen, henkinen tai hengellinen
väkivalta mm. kiristämisen tai alistamisen avulla
johtaa hylkäämiseen. Avioliitossa on kaksi
ihmistä ja uskon, että harvoin pelkästään toinen
voidaan katsoa syylliseksi hylkäämiseen.
Elämäntilannekin voi muuttua esim. huorin tekijän
parannuksen tekemisen vuoksi. Sen tähden en
kehota Jeesukseen uskovia ihmisiä vaikeassakaan
elämäntilanteessa heti eroamaan, vaan etsimään
anteeksiantamusta ja uutta Jumalan rakkauden
vaikuttamaa yhteyttä. Vaikka tarvittaessa
muuttamaan joksikin aikaa erilleen, katsomaan
parantaako aika haavat.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
uskollisuuslupauksen tehnyt ihminen missään
olosuhteissa erota aviopuolisostaan?
Tämä on vaikea kysymys Jeesuksen seuraajille.
Maailman ihmisille avioero myös voi olla
kivulias. Tosin lähes joka toisen liiton
purkautuminen nykyään osoittaa, että
raamatullisia avioeroperusteita suruton syntinen
tuskin vakavissaan pohtii. Entä onko himon
kiihkossa otettu puoliso Jumalan antama apu ts.
oikea elämänkumppani kun kyseessä on aikamme
kristillismielinen, muotojumalinen ja
uudestisyntymätön ihminen? Hänen ensimmäinen
huolensahan tulisi olla kuolemattoman sielunsa
pelastuminen tuonelasta ja tulikivijärvestä,ks.
Ilm. 20:11-15, Jeesuksen sisäisen tuntemisen
kautta Herramme tahdon mukaisesti.
Mutta Herralle uskollisten ja Jeesuksen tuntevien
uudestisyntyneittenkin ihmisten keskinäinen
rakkaus voi kuolla vaikka he ovat kerran
luvanneet: ”…minkä Jumala on yhdistänyt, sitä
älköön ihminen erottako.” 1Kor. 7:10,11 myös
puhuu siitä, ettei kevyitä avioeroperusteita tule
hyväksyä.
Kuitenkin Mark. 10:11-12 ovat Jeesuksen sanat:
”Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee
huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää
miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin
hän tekee huorin.”
Aviopuolison hylkääminen on siis huorintekoa.
Ymmärrän että hylkääminen tapahtuu parisuhteessa.
Avioero on vain sinetti suhteessa alkavaan ja
laajentuvaan hylkäämiseen, jonka seurauksena
rakkaus kuolee.
Jos siis mies tai nainen omalla tahallisella ja
tietoisella käyttäytymisellään jatkuvasti loukkaa
kumppaniaan, niin kyseessä on huorinteko. Onhan
tämä ihminen hävittänyt lupaamansa uskollisuuden
ja rikkonut Herran 6. käskyn ”Älä tee huorin”.
Voidaan myös kysyä rakkauden kaksoiskäskyyn
perustuen vaatiiko armon ja totuuden Jumala
ihmistä pysymään uskollisena tietoisesti ja
tahallisesti huorin tekevää puolisoaan kohtaan ja
jatkuvasti kantamaan kärsimystä ja itse tehtyä
uhria? Ei Herramme vaadi ihmisuhria, vaan
laupeutta kuten Hän sanoo: ”Laupeutta minä tahdon
enkä uhria ja Jumalan tuntemista enemmän kuin
polttouhreja.” Hoos.6:6.
Sen tähden tehköön siis Kristuksen ihminen
laupeuden itselleen ja erotkoon huorin tekevästä
puolisostaan ja jättäköön hänet Jumalan
tutkimattoman armon varaan. Ja mikäli on epävarma
päätöksestään, kysyköön rukouksessa Herramme
neuvoa. Jokainen anova saa.
Ajattelen, että esim. oman puolison lisäksi
ulkopuolinen rakastaja/rakastajatar on tietoista
ja selvää pettämistä ja siten hylkäämistä. Myös
esim. sukupuolielämästä kieltäytyminen, tai
kumppanin taloudellinen, henkinen tai hengellinen
väkivalta mm. kiristämisen tai alistamisen avulla
johtaa hylkäämiseen. Avioliitossa on kaksi
ihmistä ja uskon, että harvoin pelkästään toinen
voidaan katsoa syylliseksi hylkäämiseen.
Elämäntilannekin voi muuttua esim. huorin tekijän
parannuksen tekemisen vuoksi. Sen tähden en
kehota Jeesukseen uskovia ihmisiä vaikeassakaan
elämäntilanteessa heti eroamaan, vaan etsimään
anteeksiantamusta ja uutta Jumalan rakkauden
vaikuttamaa yhteyttä. Vaikka tarvittaessa
muuttamaan joksikin aikaa erilleen, katsomaan
parantaako aika haavat.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, eroamisen hyväksyn, jos toisen elämä on
turvatonta ja kärsimystä ja fyysistä väkivaltaa.
En hyväksy sitä, että erotaan kun tulee vaikeaa.
Ei osata riidellä siten, että asiat saadaan
järjestykseen.
Pettäminen on todella paka paikka, olen
mieltänyt, että syitä ovat
a) "lihan himo" (eli ne eläimelliset vaistot,
lähinnä jos puoliso ei anna tai nuori ja
nätti houkutus tulee "liian liki")
b) kosto (oletetaan toisen puolison käyneen
kanssa vieraissa)
c) välinpitämättömyys (joko puoliso ei välitä
vierassa käyvästä kumppanista tai on peräti
antanut hänelle luvan, kun seksuaalisuus ei
hänen kanssaan tule tyydytettyä)
Pettäjä voi olla nykyaikana kumpi vain, en
oikeastaan tiedä pahempaa tapaa loukata
rakkaintaan kuin pettää hänen luottamus jakamalla
ruumiillisen, lisääntymiseen tarkoitetun
nautinnon jonkun vieraan kanssa.
Ihan hyviä ajatuksia.
Mutta alkuperäinen Mikko?
Sinusta en tiedä. Itse olen kirjoittanut netissä
omalla nimelläni pian neljä vuotta ainakin
sadalle palstalle.
Tosin hyvin harvoin tänne.Joten pitäisikö sinun
panna nickiisi tunnusta sukunimestäsi ettei
työpaikalla kohta aleta puhumaan uudesta
saarnaajaihmeestä?
Jees,
kyllähän tuo käy, voin luopua mikko-nimestä,
eihän se ole edes oma nimeni. Itse liikun tässä
saitissa melko usein, eka kerran pääsiin nettiin
jo 1994, jolloin sonera jakoi niitä ihania mustia
trumpet-levykkeitä netscapella varustettuna.
Täällä olen hyörinyt oikeastaan alusta asti, jo
silloin,kun tää sivusto käytti nimeä sirkus.
Minulla on kolme eri nimimerkkiä, joita pyöritän
eri ryhmissä, tää mikko on ollut seksi- ja äidit-
ryhmälle omistettu (Ei tarvitse pelästyä, en ole
irstailija, yritän vain silloin tällöin oikoa
mielestäni vääriä käsityksiä siellä).
Saarnaaja-ihmeestä? No, ei kai sentään. Toisaalta
tekisi hyvää tälle työyhteisölle muistutella
mieliin perusasioitakin elämästä. Mutta kai mut
johonkin kaappiin teljettäis, jos sananjulistusta
yrittäisin.
Tervetuloa tänne, täällä kaivataan välillä
aktiivista mies-näkökulmaa, itse lueskelen
paljon, mutta kun pääsen koneelle n. 3 minuutiksi
kerrallaan töiden ohessa, kommentointi jää vain
todella ajatuksia herättävien viestien kohdalle.
Vakituisia mies-kommentaattoreita ei täällä juuri
näe.
Kiitos kaveri.
Onneksi olet jo aikuinen mies.Etkä esim.
Saunalahden monilla palstoilla herjojaan
kirjoittava,ks.esim. Aatami ja Eeva ,uusavuton
murkku.
Sinulla on ajatuksia ja näkemyksiä jotka purevat.
Varmasti tervettä kyseenalaistamista tarvitaan
monissa asioissa,erityisesti parisuhdeasioissa
olisi terve miesnäkökulma paikallaan ,joten anna
palaa vain.
Minulla on paljon vastustajia eri
palstoilla.Monia saatananpalvojia ja
valemikkoja ,joiden elämäntehtävänä näyttää
olevan kirjoitusteni kieroonvääntäminen.Suo siis
anteeksi jos olen esittänyt tökerösti asiani.
Joka tapauksessa hyvää syksyn jatkoa ja joulun
aikaa sinulle ja läheisillesi.
Mielestäni avioero ei ole mikään yleispätevä
ratkaisu ongelmiin, vaikka se tuntuukin nykyään
olevan "muotia". Olen nimittäin sitä mieltä,
ettei se vaihtamalla parane. Omassa puolisossa on
joitakin ärsyttäviä ominaisuuksia, mutta niin
tulisi uudessakin puolisossa olemaan,
vaikka "viat" saattaisivatkin olla hiukan
erilaisia. Kun hyväksyn puolisoni virheet, ei
minunkaan tarvitse olla täydellinen!
En siis hyväksy avioeroa, paitsi joissakin
poikkeustapauksissa. Esimerkiksi jos puoliso on
niin väkivaltainen, että perheen terveys tai jopa
henki on vaarassa, eikä muuta vaihtoehtoa
yksinkertaisesti ole näköpiirissä.
Että kyllä meitä "vanhoillisiakin" ihmisiä vielä
on olemassa, tosin minun tapauksessani syyt eivät
ole uskonnollisia.
älä muuta puhu kuin asiaa.olen kanssasi täysin
samaa mieltä. nykyään ihmiset eroaa heti kun
tulee ensimmäinen vaastoinkäyminen.keskustelkaa,
huutakaa,raivokaa,tuulettakaa keuhkojanne niin ei
jää mitään hampaankoloon ja toinen tietää mitä
mieltä olette asioista ja illan päätteeksi
sopikaa ja pyytäkää anteeksi niin siinä on pitkän
avioliiton salaisuus.itsekin aina raivokohtauksen
tullen mietin miksen nuorempana vaihtanut
kumppania vielä kerran mutta näin kun on rauha
maassa ja ihmisillä hyvä tahto niin olen loppujen
lopuksi tyytyväinen kun jos tässä nytkin
viikonloppuna pyörisi omat,toisen ja yhteiset
lapset niin oletettavasti en olisi yhtään
onnellisempi.