Mikä ihme siinä on, että naisen mielestä pitää jatkuvasti olla siistiä? Miksei vaateläjä voi lojua lattialla aikaansa? Naiset valittavat kärsivänsä sotkusta, mutta se on silkkaa roskaa. Ei tavaroiden hujanhajanolo mitään pahaa tee, kunhan kämpässä säilyy hygieenisyys. Samoin nurkkiin voi antaa kerääntyä pienet pölypallot, jotka voi sitten imuroida kerralla pois. Eivät ne ketään sairastuta.
Kotitöiden teko on naisille jokin geneettinen tarve, jota ei voi perustella työn tuloksella, vaan siihen käytetyn vaivan perheyhteisöä yhdentävällä vaikutuksella. Nainen siis kokee siivoomisen itsessään tärkeäksi lähentäväksi tapahtumaksi. Tästä pääsee eroon myöntämällä, että puolet harvemmin siivoamalla saa enemmän aikaa ja säästyneen ajan voi käyttää mielekkäämpään yhteiseen tekemiseen.
Kotitöiden teko on naisille jokin geneettinen tarve, jota ei voi perustella työn tuloksella, vaan siihen käytetyn vaivan perheyhteisöä yhdentävällä vaikutuksella. Nainen siis kokee siivoomisen itsessään tärkeäksi lähentäväksi tapahtumaksi. Tästä pääsee eroon myöntämällä, että puolet harvemmin siivoamalla saa enemmän aikaa ja säästyneen ajan voi käyttää mielekkäämpään yhteiseen tekemiseen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Periaatteessa, mutta vain periaatteessa. En tahdo ottaa sitä riskiä, että kompastun lattialla lojuviin tavaroihin ja vaatteisiin. Vaatteiden paikka ei ole lattialla.
Siivoaminen on kodista ja yhteisestä tilasta huolehtimista. Jos sinä et pidä siivoamisesta, niin älä pidä siivottomuuttasi normina ja naisten siivoamista vääränä. Sun näkemys on vain yksi näkemys.
Sopikaa pelisääntönne keskenänne. Ja mene myös vastaan.
Itse olen nainen, enkä ole koskaan kokenut suurta tarvetta siivota viikottain tai edes kahden viikon välein. Silloin kun ei lattiaa enää näy on aika siivota.
Pointsit siis yleistämisestä.
sama täällä.
joskus ehkä kerran kuussa saatan siivota asunnon kunnolla ihan vaan että miehelleni tulisi hyvä mieli :)
Parhaat naurut sain tätä lukiessa :D Vai että on meillä naisilla oikein pakkomielle siivoamiseen. Hmm, miksihän minä sitten en välitä niistä pölypalloista tai mytyssä olevista vaatteista? Ei mua haittaa tiskipöydällä olevat likaiset astiatkaan. Ruokapöydällä lojuu jotain lehtiä/papereita tai muuta pikkusälää (harvoin käytetään pöytää ruokailuun). Mun suhteessa avokkini on se, joka siivoaa meistä kahdesta eniten. Toki itekin osallistun, mutta avokki kyllä selkeesti tekee enimmät isommat siivoilut.
Aikaa ei todellakaan säästy jos pitää tavaroita hujanhajan ja siivoaa harvemmin. Silloin joutuu ensiksi tuntikausia järjestelemään niitä tavaroita ennenkuin pääsee edes siihen varsinaiseen siivoamiseen. Sinulta menee sekunti kun laitat vaatteen joko kaappiin tai pyykkikoriin. Jos laitat ne lattialle niin menee taatusti kauemmin kun jälkikäteen selvittelet ovatko ne puhtaita, likaisia tai jotain siltä väliltä. Tosin jos ne ovat lattialla etkä ole muutamaan viikkoon imuroinut ja eritoten jos sinulla on lemmikkejä niin saat sitten puhtaatkin vaatteet pestä toistamiseen tai nyppiä jotenkin muuten pölyjä ja karvoja irti. Että selitä nyt miten siinä säästyy aikaa jos siistii samoja vaatteita useampaan kertaan ilman että on edes käyttänyt niitä välillä? Ja miten se hygieenisyys ylipäänsä sitten säilyy ja vielä oikein vaivattomasti ja vähällä ajalla jos mitään pyyhkiäkseen pitää ensin etsiä rojujen seasta vaikkapa pöytä? Ja jos vaan heität kaiken irtaimiston siivouksen tieltä kaappiin järjestämättä niin mitä tahansa tarvitessasi sinun pitää taas räjäyttää koko kaapin sisältö pitkin poikin että mitään löytäisit.
Anteeksi mutta noi sinun vinkkisi ovat vähän sitä luokkaa että et taida tosiaan olla se joka teillä siivoaa? Kyllä saat olla siivoamatta ja tavoiltasikin siivoton minun puolestani, ei tähän mitään lakia ole vaan vakka toivon mukaan etsii kantensa, mutta vähän turhalta tuntuisi vinkkailla asioista joista ei taida olla oikein kokemusta?
Meillä ukko nalkuttaa kun en siivoa, enkä tiskaa, siivoo sitten itse. Ruokaa teen.
kyllä nyt vaatteet kaappiin laitan, enkä tiputa lattialle ja odota että ukko laittaa.
Muutettiin uuteen asuntoon, jossa on tiskikone ja sitä käytin, mutta koneen ääni vissiin häiritsi ukkoa, tai mitä lie, mutta nyt on tiskit tiskattu aina eikä koneella ole käyttöä.
No ensinnäkään ei voi yleistää, tein joskus yhdellä aktiivisella keskustelupalstalla "gallupia" aiheesta (eli kumpi on siistimpi ja pitää siivoamista tärkeämpänä) ja ihan yllätyin siitä, että kokemukset meni aikalailla 50-50. Eli monella naisella oli mies, joka nalkutti sotkuisuudesta ja siivosi enemmän jne. Miehiin tosin kuului sitten myös sellainen mielenkiintoinen joukko, joka kyllä nalkutti sotkuisuudesta mutta ei kuitenkaan itse siivonnut koska se oli naisten homma :D Voisi sanoa, että tuo on kyllä pahin porukka.
Asiahan on niin, että jokaisella on mieltymyksensä siisteyden suhteen. Ei ole olemassa mitään absoluuttista oikeaa siisteyden/sotkuisuuden tasoa, vaikka sinä ehkä mielelläsi määrittelisitkin sen oman tasosi oikeaksi.
Meidän taloudessamme minä olen se siistimpi. En mikään neuroottisen siisti ole itsekään, minultakin kyllä saattaa joskus jäädä vaatteita roikkumaan tuolin selkänojille ihan turhan runsaasti, lautanen saattaa unohtua pöytään jne. Fakta kuitenkin on, että VIIHDYN ehdottomasti paremmin siistissä kodissa. Minusta on esim ihan turhaa ostaa jotain hienoja huonekaluja tai muutenkaan sisustaa millään tavalla, jos se sisustus on piilossa kaikenlaisen roinan alla.
Mies on minua vielä sotkuisempi. Esim. jos ruokaa putoaa hellalle tai pöydälle, ei koe tarpeelliseksi pyyhkäistä sitä siitä pois, vaan se jää sitten siihen kuivumaan. Roskat jättää usein pöydälle, vaikka roskis olisi puolen metrin päässä pöydän alapuolella. Vaikka kaikki tiskit olisivat likaisena vuorena tiskipöydällä, meillä ei tiskata ellen minä sano, että pitää tiskata.
Minusta jossain kohtaa siirrytään jo sen "makuasia"-akselin ulkopuolelle, esimerkiksi juuri noiden tiskien suhteen. Jos ei ole enää puhtaita astioita joista syödä tai joissa tehdä ruokaa, niin minusta ei ole enää makuasia pitäisikö tiskata vai ei. Mulle myös se, että ruokalänttejä jätetään kuivumaan pöydänpintaan ylittää jonkin kynnyksen. Se ei ole enää vain epäjärjestystä vaan ihan epähygieenisyyttä.
Se mitä aikaisempi kirjoittaja sanoi roinan jättämisestä lojumaan joka puolelle on aivan totta. Siivotessa siinä on hirveä työ sitten, saa varata pari tuntia siihen että keräilee ja järjestää tavarat paikoilleen, että ylipäänsä voi aloittaa sen varsinaisen siivoamisen. Lisäksi jos siivotaan hirveän harvoin, niin pölyä ehtii kertyä paljon. Se taas aiheuttaa pölyjenpyyhkimisen hidastumisen: jos on tosi pölyistä, niin voi olla ettei edes yhtä pöytää saa pyyhittyä ilman, että täytyy käydä huuhtelemassa pölyrätti välillä. Touhu siis hidastuu ihan valtavasti. Tietenkin plussaa on myös se, että asunto on viihtyisämpi kun se ei ole niin sotkussa. Eli jos siivotaan useammin, niin se on paljon nopeampaa ja vaivattomampaa jos vertaa siihen, että sotketaan asuntoa kuukauden verran ja sitten siivotaan. Huomaa, että olet kodinhoidosta aika ulalla, jos et ole havainnut näitä juttuja. Siinä mielessä en ihmettele sitäkään, jos sinusta tuntuu että ne naiset on niin kummallisia kun niiden vaan pitää siivota koko ajan.
Toki tiedän, että on olemassa myös oikeasti tosi neuroottisia siivoajia, ihan lähipiiristänikin löytyy tällainen. He ovat sitten jo oma lukunsa, kun jossakin kohtaa se mieltymys siisteyteen menee jo pakkoneuroosin puolelle.
Jotkut vaan ei halua asua pölyjen ja pas..kan keskellä joten siivota tarvii. itse miehenä imuroin pari kertaa viikossa eikä mun vaatteet loju lattialla.
http://www.youtube.com/watch?v=RwwBmbTkzNQ&list=UUh-Qzpt3hasEdjTFBvKo-Tw&index=6&feature=plcp
Katso tuo video kokonaan. Mitä mieltä olet tuosta?
Sinua varmaan oksettaa tuo näky. Inhottaa, et voisi tuollaisessa asua.
Miten sinä olet oikeutettu sanomaan että tuo on liian likaista, jos nainenkaan ei saa sanoa milloin hänen mielestään on liian likaista?
Se että sinä pidät tuota liian likaisena paikkana on sama, kun nainen näkee sinun sotkusi liian likaisena.
Se riippuu ihmisestä.
Tarkoitukseni oli kritisoida otsikonkin mukaan kritisoida pakkomielteistä siisteyttä. Näen likaisuuden ja sotkuisuuden erona sen, että likainen asunto on epähygieeninen, kun sotkuisessa on tavarat vain vähän epäsiististi ja pölyt usein pyyhkimättä.
Linkittämäsi videon karvakuono on sitten aivan toinen äärilaita. Videosta saamani käsityksen mukaan hän ei kuulu edes laveasti aloituksessani mainitseman hygieenisyyden rajoihin.
Vertauksesi puolestaan on erittäin huono ja vähän sama, kuin että minä en saisi kritisoida mitään eläinrääkkäystä, jos joku näkee minun kastemadon pujottamisen ongenkoukkuun elävän eliön kiduttamisena. Tai sitten, että minä en olisi oikeutettu arvostelemaan Talvivaaran nikkelikaivoksen ympäristöpäästöjä, jos jonkun mielestä yksityisautoiluni työmatkalla on saastutusta.
HALOO!!! Kohtuus kaikessa ja tervetuloa todellisuuteen!
Sehän onkin kdutusta.
Et tajunnut pointtiani.
Jokaisella on oma näkemyksensä mikä on oikeasti puhdasta ja mikä taas epähygieenisen alapuolella. Joku voi nähdä, että kun pölyt eivät ole pyyhitty, asunto on epähygieeninen.
Tuo henkilö voi hyvinkin tuossa videossa pitää omaa asuntoaansa ihan hygieenisena, mutta me muut taas emme. Se että on vaatteita lattialla ja pölyt imuroimatta voi olla toiselle stressin ja ahdistuksen aihe.
Se että sinä et niistä stressaa ei tee sinun tavastasi nähdä siisteyttä sen oikeampaa kuin jonkun toisen, joka on siistimpi tai vähemmän siistimpi.
Tottakai siivoushulluus, jonka oikeaa luokiteltua termiä en muista on sitten toinen asia, jossa ihminen pakkomielteisesti siivoaa joka päivä. Silloin siivous ei johdu ihan vaan halusta pitää asuntoa puhtaana, vaan usein syyt johtuvat esim. bakteerikammosta ynnämuista...
Tuohon kuitenkin prosenttiaalisuus on aika mahdoton, joten mielestäni ei täällä voida sanoa suurinta osaa naisia siivoushulluiksi. Ja muutenkin pitää muistaa, että se siisteys opetetaan jo lapsille, varsinkin naisille kodissa.Useimmiten ne naiset jotka ovat tarkkota siisteydestä tulevat kodista jossa on ollut todella siistiä myöskin, tai sitten vastaavasti kodista jossa on ollut todella epäsiistiä ja he ovat sitä hävenneet, eivätkä enää halua sellaisessa asua.
Et taida oikein itse tajuta olennaisen ja kohtuullisuuden rajoja. On totta, että jokaisella on oma käsitys laadullisten adjektiivien merkityksistä. Samoin on myös totta, että ihmisten pitää osata suhteuttaa oma käsityksensä muiden ihmisten käyttämään tasoon, jotta voidaan puhua samaa kieltä.
Epähygieenisyyden taso siis liikkuu naisilla asteikolla huumeluolasta asuntoon, jossa on yksi tiskaamaton kahvikuppi tiskipöydällä. Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, että nämä likaisista kalsareista nalkuttavat naiset tuskin ovat eläneet lapsien kanssa. Monestihan nainen on sinkkuaikansa siivousneurootikko, mutta lapsen syntymä tuo suhteellisuuden tajua, kun nainen äitinä ymmärtää, että lapsi tuo mukanaan eritteitä, vahingossa kaatuvia ruoka-astioita, kodin ulkopuolelta tuotuja likaisia tavaroita ja jopa lapsessa eläviä elukoita, jotka tarttuvat kaikkiin perheenjäseniin.
Lasta ei voi estää elämästä. Pieni lapsi on varmasti ihmeissään, jos äiti on vihainen hänen iloitessaan mudassa tai tuotuaan riemuissaan keppejä ja kiviä kotiin. Jatkuva toruminen voi jopa olla haitaksi lapsen henkiselle kasvulle.
Luulen, että tämän ketjun naiset ovat vain nuoruuttaan naiveja ja ymmärtävät sen viimeistään saadessaan oman lapsen. Näinhän on, että elämä on ikuinen retki, josta oppii aina uutta. Kaikki on vain kiinni siitä, suostuuko luopumaan omista jämähtäneistä käsityksistä ja antautua uusille oivalluksille.
No niitä lapsia odotellessa sitten... :-D En tiedä miten se siinä vaiheessa muuttuu kätevämmäksi ja aikaa säästäväksi hinkata tuntikausia kuivettuneita roiskeita kerran kuukaudessa kuin pyyhkäistä ne pois tuoreeltaan. Jotenkin hirvittää myös ajatus vauvan konttaamisesta kainaloita myöten koiran karvoissa ja pölypalloissa joten itse kuvittelen että silloin ainakin imuroisin jos se tällä hetkellä tuppaakin joskus jäämään... Lisäksi sitä luulisi että niiden lapsien kanssa on jo muutenkin kädet täynnä, eikö se toinen aikuinen edes voisi silloin huolehtia itse itsestään? Koska et edelleenkään ole kertonut miten (ja kenen?) aikaa ja vaivaa se säästää että tiputat ne kalsarit siihen mihin ne sattuu tippumaan sen sijaan että samantien laittaisit ne sinne koriin eikä sitä tarvitsisi enää sen jälkeen kenenkään miettiä...
Enkä kyllä tiedä enää mitä sanoa tuosta lapsen henkisen kasvun haittaamisesta....???? Joskus ennen, kauan kauan aikaa sitten, lapsia on saanut ohjeistaa eivätkä ne ole asian johdosta hullujenhuoneelle joutuneet. Järkikin on riittänyt useinmiten siihen, että kun sovitaan vaikka että ne kivet ja kepit jätetään ulos, niin ei niitä tarvitse sen lapsenkaan tarjota sinne ruokapöytään monta kertaa päivässä viikkokausia ja kerta toisensa jälkeen pettyä kun ei onnistu. Ihan vaan joskus tulee mieleen joitain lapsia ja nuoria katsellessa ja joitain juttuja kuullessa että olisikohan noitakin voinut kokeilla joskus jotenkin ohjeistaa silläkin uhalla että tulee traumoja....
Mutta mitäs minä tiedän, kun ei ole niitä lapsia. Ehkä niillä on tuon siivouksenkin suhteen tosiaan jokin taikavaikutus että vaikea tapa muuttuu helpoksi tavaksi kun vaan on lapsia... :-D
Kysymys on käytännöllisyydestä, harvemmin neuroottisuudesta. Ja joo, minun äitini on siivousneurootikko (vaikka onkin lapsia), tiedän kyllä mitä sekin on. Itse olin kotoa muuttaessa jonkin aikaa ihan toisessa ääripäässä, kun viimein pääsi siitä painostavasta tunteesta että jossain on sotkua ja oonkohan nyt jättänyt lehtipinon vinoon pöydälle niin että siellä on äidin mielestä "kauhea kaaos". Kun siitä pääsin, niin elin tosiaan niin että jo viikossa sain asunnon ihan kaameaan kuntoon. Oli ihan likaa, sotkua ja lisäksi tavaroita lattioilla ja muualla niin että siivoamiseen todella meni aikaa.
Aikuistuttuani olen oppinut kohtuullisuuden ja käytännöllisyyden. Jos säännönmukaisesti pudottelee likaiset ja puhtaat vaatteet suloisesti sekaisin lattialle, jättää roskat mieluummin pöydälle kuin laittaa ne pöydän alapuolella olevaan roskikseen, antaa tiskejä kertyä niin paljon etteivät ne mahdu edes likoamaan enää ja jättää pöydälle tippuneet ruokatahrat kuivumaan siihen sen sijaan että käyttäisi sen viisi sekuntia ja pyyhkäisisi ne pois, voi olla varma että se seuraava siivoamiskerta on moninkertaisesti työläämpi ja ärsyttävämpi.
Nuo kaikki ovat asioita, joiden tekeminen saman tien on HUOMATTAVASTI vaivattomampaa ja nopeampaa kuin jälkien korjailu myöhemmin (likainen vaate pyykkikoriin, roskien laittaminen roskiin sen sijaan että niitä kylväisi pitkin asuntoa, tiskien tiskaaminen ennen kuin ne ovat kuivuneena tiskipöydällä ja pöydälle tippuneiden tahrojen pyyhkäisy saman tien ilman että annetaan sen ensin kuivua ja sitten raaputetaan ja hinkataan vartti sitä irti joskus myöhemmin eikä välttämättä edes auta kun tahrasta on jo imeytynyt väriä pöytään).
Miksi minulla tulee tunne, että et ole joutunut koskaan olemaan vastuussa siivoamisesta? Ehkä nainen on aina se "äiti" joka ärsyttävästi kommentoi ja huomauttelee ja nalkuttaa ihan ihmeellisistä asioista, sinulle kun on ihan sama onko kymmenen vaatekappaletta lattialla vai pyykkikorissa. Ja kun (?) et ole oikeasti ollut itse se siivoamisen vastuuhenkilö, niin energiasi on mennyt ärsyyntymiseen siitä miksi mikäkin asia pitäisi tehdä, sen sijaan että olisit hoksannut että hyvin pienillä asioilla siitä siivoamisesta voi tehdä paljon helpomman ja nopeamman.
Tuo lapsijuttu mielestäni sopii kyllä paremmin niihin neurootikkoihin. Heillä saattaa ajatusmaailma mennä uusiksi, kun kaikkea ei voikaan pitää täydellisesti kontrollissa. Sen sijaan normaali, käytännöllinen ihminen todennäköisesti entistä enemmän toivoisi, että esim. se mies osaisi edes omat sotkunsa siivota. Ehkä elät sellaisessa illuusiossa, että siivota ei koskaan tarvitse, tai jotenkin ajatusmaailmasi hangoittelee sitä vastaan. Jos miettisit pidemmälle ja tiedostaisit, että joskus tämä asunto kuitenkin pitää siivota, niin varmaan myös miettisit miten voi helpottaa sitä urakkaa.
Ja kun se helpottaminen tapahtuu niin kovin pienillä, helpoilla, nopeilla ja monen mielestä itsestään selvilläkin toiminnoilla, niin tuntuuhan se hassulta miksi joku sitä vastaan niin hirveästi hangoittelee. Mikä siis oikeastaan on järjellinen syy siihen, miksi niitä likaisia kalsareita EI voisi laittaa pyykkikoriin? Tai roskia roskikseen? Mikä siis olikaan peruste sille, miksi se lattialle heittäminen olisi parempi vaihtoehto kuin pyykkikoriin heittäminen?
Ja kuten joku tuossa sanoikin, niin siisti koti on sivistystä. Ei tarvitse olla neuroottisen siisti, mutta ei sekään kivaa ole, jos oma koti näyttää siltä kuin siellä asuisi jotain sosiaalitapauksia. Likaisia vaatteita pitkin lattioita, kuivunutta ruokaa lattioissa ja pöydissä kiinni, roskia pitkin poikin...
Noteerasin nyt vasta tuon viimeisenkin kappaleen:
"Luulen, että tämän ketjun naiset ovat vain nuoruuttaan naiveja ja ymmärtävät sen viimeistään saadessaan oman lapsen. Näinhän on, että elämä on ikuinen retki, josta oppii aina uutta. Kaikki on vain kiinni siitä, suostuuko luopumaan omista jämähtäneistä käsityksistä ja antautua uusille oivalluksille."
Sä olet selkeästi päättänyt, että sun mieltymys on se oikea, pohtimatta ollenkaan rationaalisesti että onko se järkevin ja käytännöllisin tai arkea helpottavin tapa. Se on varmaan helppo filosofoida jämähtäneistä käsityksistä ja uusista oivalluksista sivustaseuraajan roolissa, kun nainen on se joka siisteyden ylläpidosta kantaa vastuun (ellei peräti hoida sen siivoamisenkin yksin?).
Olet ehkä tuon siivouksen suhteen sellainen lapsimies, jonka tosiaan ei ole tarvinnut itse kokonaisuudessaan sitä vastuuta asiasta kantaa ja siksi voit vaan huolettomana heitellä likapyykkejäsi pitkin asuntoa, samalla filosofoiden miten naisten pitäisi pyrkiä pois jämähtäneistä käsityksistään ja olla avoimia uusille oivalluksille. Nainen ne sun sotkut sitten varmaan jämähtäneine käsityksineen lopulta siivoaa? Tai sinä naisen pyynnöstä, vähän niskuroiden ja manaten miten naiset on niin hankalia kun ne käskyttää ja takertuu ihan turhiin juttuihin. Ehkä se et ole vielä sisäistänyt, että asunnon pitäminen säädyllisessä kunnossa nyt vain yksinkertaisesti vaatii siivoamista. Se on realiteetti, mutta niin kauan kuin ei tätä realiteettia ymmärrä, on tietysti helppo pistää se siivoaminenkin naisen ärsyttävyyden piikkiin ja kieltäytyä ymmärtämästä, miten ne omat pienenpienet teot tai tekemättä jättämiset lisäävät työtä moninkertaisesti myöhemmin.
Miksi siis se siivoamisen työläys pitäisi moninkertaistaa jättämällä tekemättä hyvin yksinkertaiset asunnon siisteyttä ja siivoamista helpottavat asiat kuten se likapyykkien laittaminen pyykkikoriin? Oleellisin kysymys, johon sinulta ap haluaisin vastauksen on, että mikä siitä likaisten vaatteiden lattialle tiputtelusta tekee paremman vaihtoehdon kuin niiden tiputtamisesta pyykkikoriin? Mikä on se suuri oivallus, jolle tässä pitäisi antautua? Miksi juuri se nainen on se, jolla on "jämähtänyt käsitys", entäpä oma jämähtänyt käsityksesi siitä, että pyykkien tiputtelu lattialle olisi parempi vaihtoehto kuin niiden tiputtelu pyykkikoriin?
Tässä on sinulle uusi oivallus jolle antautua: Työmäärä vähenee huomattavasti, jos teet ne pienet eleet kuten esim. tiputat likapyykit koriin lattian sijaan. Aikaa lattialle tiputtamiseen ja pyykkikoriin tiputtamiseen menee suunnilleen saman verran, ei varmaan ole monen sekunnin tai kymmenen sekunnin eroa siinä. Sen sijaan myöhempää työmäärää ne lattialle tiputtelut muine "huolettomuuksineen" kyllä lisäävät. Mutta ehkä sinun ei ole tarvinnut tästä kantaa huolta, jos nainen on se vastuuhenkilö ja aikuinen tässä asiassa? Olisiko sinulla itselläsi jotakin uutta opittavaa ja oivallettavaa tässä asiassa? Oletko tullut ajatelleeksi, että jämähtäneempi käsitys saattaakin olla sinulla itselläsi?
Ja tosiaan, neuroottisuus on eri asia ja siitä ei voida yleistää mitään "naiset on tällaisia" -päätelmiä. Siivousneurootikkoja myös on miehissä ja naisissa molemmissa. Mäkin satun tuntemaan enemmän miespuoleisia siivousneurootikkoja. Jos neurooseista puhutaan, niin on turha sukupuolittaa tätä asiaa. Ja on vielä mainittava, että toivomus siitä, että likavaatteet laitettaisiin lattian sijaan pyykkikoriin, ei ole neuroottisuutta vaan käytännöllistä ajattelua ihmiseltä, joka joutuu siisteydestä kantaa vastuun.
Tuossa joku jo korosti siisteyden tason subjektiivisuutta. Tämän ketjun keskustelijoilla tuntuu olevan vallassa ehdoton käsitys siitä, että vain täysin tahraton asunto, jossa tavarat ovat spartalaisessa järjestyksessä, voi olla elämälle kelvollisen siistiksi määriteltävissä.
Siivouskertojen tai vaatteiden järjestelemisen harventamisen syitä on kyselty kovasti. Syyhän on selkeän rationaalinen. Jokainen siivouskerta vaatii tavaroiden esiinottamisen, siivouskuntoon järjestelyn, sekä jälkihuollon ja siivoustuloksen viennin roskiin. Miksi täyttää ämpärit pesuvedellä, vetää imurit siivouskaapista ja viedä yksittäisen vaatteen asunnon toiselle puolelle pyykkikoriin, kun nämä kaikki vaivat voi keskittää yhteen kertaan siivoamalla puolet tai jopa vielä harvemmin? Samoin hiljalleen saastuvassa maailmassa tarpeettoman usein siivoamisen ympäristövaikutukset eivät ole aivan mitättömät. Jokainen voi pienentää ympäristöä kuluttavaa vaikutustaan täyttämällä tiskialtaan vain kerran koko astiastolle, eikä lorotella yksittäistä kuppia varten kraanaa, täyttämällä ämpärin koko lattian, eikä yksittäisen alueen pesemistä varten, sekä antaa roskapussien täyttyä täyteen eikä lisätä muovin kulutusta viemällä vajaita pusseja roskiin. Samoin jokaisen pienen sukan kanssa asunnon toiselle puolelle pyykkikorille juokseminen täyttää ulkopuolisen silmissä neuroosin merkit, kun vaihtoehtoisesti voisi antaa sukan olla paikallaan ja lukea hyvää kirjaa aivan rauhassa siemaillen cappuccinoa tai kaakaota ja viedä seuravana päivänä sen ja vierelle ilmestyneen toisen sukan samalla kertaa.
Ei ole mikään ihme, että nykyään elämä koetaan hektiseksi ja stressaavaksi, jos jo kodin kunnossa pitämisessä on jotkut määritelmät, jotka pitää täyttää saavuttaakseen kunnollisen ihmisen statuksen. Mikäli täydellisen siisti asunto on tavoitetila, niin silloin jokainen tahra ja pölyhiukkanen sekä hujanhajan oleva tavara vie asunnon hivenen pois tästä ihanteesta, jonka täyttymättömyys varmasti luo ahdistusta ja kärsimystä pakkomielteiselle siivoajalle.
Väitän, että näistä annetuista tavoitteista ja malleista pitää pyrkiä pois, koska eihän ihminen elä millekkään toisen antamalle tarkoitukselle, vaan ainoastaan itseään varten. Samoin elämästä voi tehdä myös toiselle mieluisampaa, kun ei pakota puolisoaan täyttämään omia tarpeettomasti asetettuja täydellisyyden tavoitteita, vaan antaa asioiden olla kuten ne ovat luonnostaan.
Elämää pitää elää sellaisenaan, eikä yrittää luoda siitä jotain, mitä ennalta annetut mallit sanovat olevan tavoiteltavaa. Vain niin me voimme täyttää elämän tarkoituksen - siitä nauttimisen itsessään.
Kasa kakkaraitaisia kalsareita ei varmaan ole terveysuhka, mutta ällöttävää se on. Ei suihkussakaan ihmisen tarvi käydä varmaan koskaan, mutta suuri osa käy ja ihan syystä. Se on varmaa että pissatipat vessassa, kakkaraidat, hikiset vaatteet tai haisevat roskat eivät mitenkään toimisi esileikkinä.
no tuskin sitä kakkaraidalla esileikkiä kukaan aloittaisikaan. Pissatipoista ja roskista puhumattakaan. Hikiset vaatteet silti menee, kato kun hiki siinä kuitenkin tulee :) Ja sitäpaitsi, kyllä jos on muijalla niin ahdas ajatusmaailma että tollaset pikkujutut muodostuu ongelmaksi, ni ei sellaista naista kannata koskea sillä pitkällä tikullakaan.
Nii ja muuten. Ne pissatipat on naisten aiheuttamia.
Joo hihiset urealle haisevat miehet ovat kylläs sellainen pikkujuttu, että ei kiinnosta. Ajatusmaailmassa saattaa olla joku hikifetissi jos tuollaiset asiat eivät haittaa :)
"Puhtaus on puoli ruokaa." Siivoan ennemmin ja mieluummin kuin olen vähän väliä vatsataudissa, niin kuin niissä huusholleissa, joissa hygienia-asiat eivät ole selvillä. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi kaiken aikaa desinfioida, normaali siisteys riittää.
Enkä todellakaan halua nurkkiini asumaan loisia, saivareita, luteita, täitä ... Kaikki ne tykkäävät asua p-ssa ja liassa. Meikätypy taas ei.
No, täille ei ole niin tarkkaa onko likaista vai ei. Se tykkä kyllä ihan tasapuolisesti puhtaudesta kuin liastakin. Sama homma muuten luteissakin, ei se taida olla kiinnostunut onko pölyt pyyhitty. Se on kiinnostunut onko aterioita tarjolla, eli asuuko (=nukkuuko) asunnossa ketään. Siivoamalla saat ehkä pidettyä määrän pienempänä jos saat, mutta jos ne on vaikka matkoilta tai naapurista teille tulleet niin ei ne teiltä poistu mihinkään vaikka kuinka siivoat, muutenkin taitavat lymyillä jossain seinien raoissa että tuskinpa sinä eristeitä siivoilet ja lattialistoja irrottelet...
"Enkä todellakaan halua nurkkiini asumaan loisia, saivareita, luteita, täitä ... Kaikki ne tykkäävät asua p-ssa ja liassa. Meikätypy taas ei."
Minulla on kerran vuodessa flunssa, vatsatautia tai oksennusta ei juuri koskaan. Mitään luteita, täitä tai loisia ei ole näkynyt ja en edes tiedä mikä on saivari. Onko vastustuskyvyssäsi jotain vikaa? Se voi johtua neuroottisesta siivoamisesta.
Sinun ymmärtämiskyvyssäsi on ilmeisesti jotain vikaa. Minun vastustuskyvyssäni taasen ei mitään.
Eniten mua ärsyttää eräs tuntemani nainen, joka ei oikeasti siivoa sen hygieenian tarpeen tai minkään logiikan mukaan vaan sen vuoksi, ettei hänellä ole elämässää mitään muuta tapaa tuntea itseään tärkeäksi kuin jatkuva mattojen paukuttelu, imurointi ja pölyjen pyyhkiminen.
Ottaa oikein päähän tuollaiset aivottomat puunaajat.
Eihän se "puunaaja" ainakaan pahaa kenellekään siivotessaan tee. Sitäpaitsi, se on tunnevamma, sellainen ei ole saanut koskaan mistään tarvitsemaansa määrää syliä ja hellyyttä, siis ei lapsenakaan. Sellaisista tulee liian kanssa kontrolloijia, sekä itsensä että ympäristönsä. Olen joskus jostan lukenut / kuullut.
Mua taas ottaa oikein olan takaa päähän tuollaiset aivottomat apinat, jotka eivät näe kuin jonkun asian, eivät sen taustoja ja muita vaikuttavia tekijöitä. Joten aivotoimintaa on sangen vähän eikä ainakaan kehuttavaksi asti.
Siisti koti on sivistystä.
Sinä et ainakaan siivoa...............24/7 netissä.
Tässä on jokin ristiriita. Toisaalta puhut siivoamisesta puolet harvemmin, toisaalta siitä että pitää saada kylvää likavaatteensa lattioille. Nämä ei nyt oikein täsmää. Mitä enemmän sä kylvät sitä sotkua asuntoon, sitä useammin joutuu siivota. Jos taas sä teet sen hyvin hyvin vähän aikaa vievän edistysaskeleen että laitat tavarat paikoilleen, niin aikaa menee siivoamiseenkin sitten paljon vähemmän. Et ole vissiin itse hirveästi joutunut siivoamaan...? Vaikuttaa ettei sulla hirveästi ole siitä käytännöstä käsitystä.
Jotkut selittävät naisen suurempaa siivoustarvetta evoluutiopsykologialla ja genetiikalla. Siistimpien naisten lapsilla oli historian epähygieenisissa ja vaarallisissa oloissa paremmat mahdollisuudet selviytyä hengissä, kun luolasta ja majasta oli puhdistettu mm. tartuntavaaralliset ulosteet, roskat ja mahdolliset niissä viihtyvät vaaralliset eläimet - käärmeet, hämähäkit, tartuntoja levittävät jyrsijät jne...
Liikaa siivoava mies ei ehkä ollut evolutiivisesti niin järkevä. Aika kannatti käyttää metsästykseen ym. siivoamisen sijasta, lisäksi saattoi kokonaispopulaation kannalta olla edullistakin, että huonovastustuskykyinen uros kuoli pois ja paremman vastustuskyvyn omaavat hoitivat lisääntymisen, sillä tällöin jälkeläisistä tuli vastustuskykyisempiä siltä osin, kun se liitty perimään...
Siivotaan joo
Ihan kummallista yleistää, jonkun on siivottava sillä en usko että monikaan jaksaa asua kekaisessa huushollissa. Ja sitten kun on oikein sekaista niin eiköhän tule juuri silloin vieraita ja arvaappas kuka saa syyt kun on sekaista--- niin miehen syyksi sitä ei laiteta vaan naisen, ja sanotaan kylällä että "herran tähden kun niillä on sekaista, kun ei sen akka osaa edes siivota" siis naisia syytetään juorukerhoissa sekaisuudesta vaikka mies olisi päivät pitkät kotona ja nainen ansiotyössä, niin naisen on aina vastuu, kysyn miksi?
Ja mikä on sen ihanampaa kun istahtaa illalla sohvaan ja nauttia hyvästä kirjasta tai TV ohjelmasta , silloin kun on siistiä taloudessa. Minä en ainakaan pidä sekaisuudesta silti en ole mikään siivous hulle van yritän pitää jonkinlaisen järjestyksen. Joten me naiset ehkä viihdymme paremmin siivotussa kodissa.
Olet oikeilla jäljillä. Nämä juorukerhot pitää lakkauttaa ja vanhoilliset sukupuoliroolit purkaa, jotta ihmiset voivat olla tyytyväisiä siitä, joka riittää heille itselleen. Kenenkään ei tule moittia toisen asunnon siisteyttä, mikäli se riittää asunnossa asuvalle, eikä varsinkaan syyllistää naista jostain keksitystä historian jäänteenä elävästä velvollisuudesta.
Kirjasta tai tv-viihteestä nauttiminen voi olla hankalaa, mikäli pitää täyttää riittävyytensä jonkun ulkopuolisen silmissä siivoamalla ja puunaamalla kuin hullu. Sitäkin voi miettiä naama punaisena tahraa hinkatessaan, voisiko samalla istua rentoutuneena sohvatuolilla ihan vain sellaisenaan ilman mitään huolia tai suorituspaineita.
"Tämän ketjun keskustelijoilla tuntuu olevan vallassa ehdoton käsitys siitä, että vain täysin tahraton asunto, jossa tavarat ovat spartalaisessa järjestyksessä, voi olla elämälle kelvollisen siistiksi määriteltävissä."
Mikä tällaisen vaikutelman saa aikaan? Vaikuttaa siltä, että sulla on vain mielessäsi joku tuttu neurootikko, jonka ominaisuudet kuvittelet kaikille, jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä. En mä ainakaan ole missään sanonut, että asunnon pitäisi olla täysin tahraton tai tavaroiden spartalaisessa järjestyksessä.
Sitä tahraahan ei tarvitse naama punaisena hinkata, jos sen pyyhkäisee pöydästä pois saman tien. Jättää huomattavasti enemmän aikaa sille kaakaon juomiselle. On harhaanjohtavaa väittää, että tällaiset asiat kielisivät neuroosista tai siitä, että jatkuvasti stressaisi että onko täällä nyt joidenkin yleisten kriteerien mukaan siistiä. Sen vaan on oppinut kun on ollut siivoamisesta vastuussa, että helpoimmalla pääsee ja vähiten aikaa vie kun tekee nuo pikkujutut kun ne on siinä käsillä. Sä et varmaankaan ole sitä oppinut, jos filosofiasi on tuo mikä on.
Mä en tiedä miten isossa kartanossa sä asut, mutta ainakaan meidän asunnossa neuroosin merkit eivät täyty sillä, että joutuisi vaeltaa vaaaaltavan asunnon halki kylpyhuoneeseen kauas erämaiden taa. Se pyykkikori on ihan siinä vessassa normaalin kulkureitin varrella. Vaikka sulla on pointtejakin tuossa tekstissäsi, niin tuo "jokaisen pienen sukan kanssa asunnon toiselle puolelle pyykkikorille juokseminen täyttää ulkopuolisen silmissä neuroosin merkit" kyllä vähän pisti hymyilyttämään.
Tekstistäsi paistaa se, että sinulla on edelleen mielessäsi kuva neurootikosta, ja sitä edelleen yrität soveltaa myös vain käytännöllisesti siisteyteen suhtautuviin. Nämä "täydellisen siisti asunto on tavoitetila" -ihmiset on niitä neurootikkoja. Edelleenkään ei kyllä voida sanoa, että mitenkään iso osa ihmisistä tai naisista olisi neurootikkoja. Käytännöllisesti suhtautuva ei saa kohtausta siitä, jos ne sukat vaikka lojuu siinä sohvan vieressä illan ja ne heitetään aamulla pyykkikoriin. Puhut koko ajan neurootikoista. Ehkä sulla on oma kokemus sellaisesta henkilöstä etkä hoksaa, että kaikki eivät ole sellaisia.
"Jokainen siivouskerta vaatii tavaroiden esiinottamisen"
Heh. Se on kyllä huomattavasti pienempi vaiva ja nopeampi toimitus kuin pinttyneiden ruokalänttien raaputtaminen pöydästä, pitkin asuntoa heiteltyjen roskien kuskaaminen roskikseen, vaatteiden keräileminen lattioilta ja niiden tamppaaminen jos ovat pyörineet lattialla muutaman viikon... Se vaatteen heittäminen pyykkikoriin ei vaadi mitään ihmeempää, ellette säilytä pyykkikoria jossakin maakellarissa puolen kilometrin päässä. Samaten sen pöydälle tippuneen ruokatahran voi pyyhkiä sillä rätillä, joka useimmilla on keittiössään siihen tarkoitukseen.
Mulla on mennyt ihan ohi sekin, että kuka täällä on suosinut vajaiden roskapussien viemistä roskiin. Ja kuka ihme täyttää ämpärin yhden kohdan pesemiseen? Tai valuttaako joku yhden kahvikupin takia koko altaan täyteen vettä ja pesuainetta, tai valuttaako ylipäänsä vettä ylenmäärin? Nää sun esimerkit ei tunnu olevan ihan elävästä elämästä, kunhan filosofoit. Oletko sä ollut koskaan se "vastuuhenkilö" siivoamisen suhteen? Kun vaikuttaa että just huutelet sieltä sohvalta oivalluksiasi kokeilematta miten ne käytännössä vaikuttavat.
Täällä yksi akateeminen nainen, joka on samaa mieltä ketjun aloittajan kanssa siinä, että useat naiset (ja miehetkin!) voisivat vähän relata siivoamisen suhteen. Ei maailma siihen kaadu, jos aina ei ole ihan tiptop -siistiä. Miksi ottaa imuri esille kaksi kertaa viikossa, kun sen voisi tehdä vaikka kaksi kertaa kuukaudessa. Eikä yhtään enempää kulu aikaa, päinvastoin.
Eri asia sitten on nämä käytännöllisyyden jutut, kuten tahran pyyhkiminen saman tien ja pyykkien pudottaminen pyykkikoriin lattian sijaan. Mutta, jos ei aina jaksa sitäkään, niin ei siitä tarvitse paineita ottaa. Jos harrastaa vaikkapa villiä seksiä, saattaapi muutama sukka lennellä semmoisiin koloihin, mistä niitä ei heti huomaa ;D
Vakavasti ottaen työ ja opiskelu on niin kiireistä ja voimia vievää, ettei kotiin tullessa todellakaan ensimmäisenä ole mielessä siivoaminen. Ei sitä aina tarvitse olla niin tehokas. Eikä se tee ihmisestä huonompaa tai sivistymättömämpää, jos kotona on hieman sotkuista. Kultainen keskitie on paras... tai harmaa tai vaikkapa ruskea... ;)
Ja kuulostaapa vanhanaikaiselta, jos jotkut juoruilevat sen takia, että jollain ei ole yllärivieraiden tullessa ollut koti siistinä. Mielestäni sellaisessa tilanteessa pieni epäsiisteys on vain inhimillistä. Suurempikin sotku voi vain olla merkki siitä, että on ollut niin kiireistä tms. ettei ole ollut sillä hetkellä voimia siivoamiseen. Maailmassa on niin monta kiireellisempää ja tärkeämpääkin asiaa kuin siivous.
Pitänee vielä paljastaa, että entinen mieheni oli meillä se, joka nalkutti sotkusta. Ja hän oli Länsi-Afrikasta kotoisin ;) Joten ei kannata yleistää. Minä kyllästyin nalkuttamiseen ja otin eron (no en nyt ihan pelkästään siitä syystä, mutta se onkin sitten toinen tarina). Nyt toivon löytäväni vierelle miehen, joka suhtautuisi asioihin yhtä filosofisen fiksusti ja rennosti kuin tämä ketjun aloittaja ;D
No jos Länsi-Afrikkailainenkin mies valittaa siisteydestä niin se kertoo jo jotain. Eron ottaminen mieluummin kuin siivoaminen kertoo myös samaa tarinaa.
Mitä filosofisen fiksua siinä on, kun ihminen ei pysty ymmärtämään että ihmisillä on eri tarpeet? Jotkut pitää siistimmästä, toiset vähemmän siistimmästä.
Minun miehelläni oli tänä iltana kokous meillä kotona, siinä oli niin miehiä kun naisiakin mukana, arvaa jos olen siivonnut koko päivän, sillä jos on sotkuista niin ihmiset juoruaa kylällä ettei vaimo viitsi edes siivota, mieheltä kun ei vaadita samaa vaikka kumpikin koko päivätöissä ja minä naisena tienaan paljon enemmän joten siivoaminen on mielestäni tärkeää varsinkin kun tulee ihmisiä niin kai sitä nyt niinpaljon vieraitaan kunnioittaa että näkee vaivaa että on siistiin kotiin tullut kutsutuksi. Ja ne vaate läjät sitten, miksi ihmeessä niiden pitäisi olla kasassa lattialla kun samalla vaivalla voi laittaa ne omille paikoilleen. Ja sitten ne pöly rotat ihmiset voivt kärsiä allergiastakin eivätkä voi olla pölyisessä kodissa, meillä yksi lapsi sellainen. Joten kyllä se aina mukavaa on asua siistissä kodissa.
Tulipahan mieleeni että olen tässä oikeastaan odotellut sitä todellista neronleimausta mikä puolittaisi siivoukseen käytetyn ajan ja vaivan, sillä en todellakaan sitä touhua rakasta, ja aika harva muukaan, vaikka suurinpiirtein näinhän aloituksessa väitetään. Turhaanpa taidan odotella, kun meillä ei ole sitä vaihtoehtoa että kyllä joku muu tekee jos itse en viitsi.
Tässä on havainnollinen vinkki. Kun tiputat yhden kahviläikän pöydälle ja pyyhkäiset sen esiinkaivetulla rätillä, niin vaivaa menee vetäsyä kohden saman verran, kuin kaivamalla rätti esiin kerran ja pyyhkäisemällä kaksi läikkää.
Sama toimii pyykeissä. Kun keskeytät mielihyvää tuovan vapaa-ajantoimintasi ja viet sukan pyykkikoriin, niin samalla vaivalla veisit puolet harvemmin kaksi sukkaa ja mielihyvää tuova vapaa-ajantoimintasi ei keskeytyisi kuin yhden kerran. Kun lasket mukaan yhä useampia yksittäisten pienten siivouskertojen keskittämisiä yhteen kertaan, niin turha siivoaminen vähenee näistä siivouskerroista vain yhteen. Simppeliä matematiikkaa.
Koko yhteiskunnan toimintahan perustuu juuri näihin skaalaetuihin. Kännykät tulevat yhdestä tehtaasta, eikä jokainen tee niitä itse, ketsuppi ostetaan kilon purkissa, eikä pienissä pusseissa, ihmiset hoitavat ostoksensa ja asiat yhdellä kertaa kaupungilla käydessä, eivätkä jokaisen asian välissä käy kotona. Maailma toimii siis hyvin rationaalisesti ilman mitään suunittelua tai määritelmiä, koska useimmissa asioissa ihmiset huomaavat käytännössä järkevimmän tavan. Toisissa taas jämähtäneiden käsityksien vuoksi saattaa olla vaikea nähdä vaihtoehtoisia tapoja, mutta nekin kyllä havaitsee, kunhan vapauttaa ajatuksensa kahleista ja antaa niiden kuin leikin avulla nähdä maailma uusin silmin.
No koita nyt hyvä mies viimeinkin ymmärtää että kahviläikkä lähtee pyyhkäisemällä ainoastaan tuoreena. Kun sen antaa kuivua, se ei enää lähdekään niin helposti. Kahvi ei toki ole mitenkään vaikeimmasta päästä, mutta roiskauta toki vaikka ketsuppia kahteen kaapinoveen, pyyhi toinen heti, ja toinen kahden viikon päästä. Huomaatko mitään eroa? Sinun ihan oikeasti pitäisi joskus kokeilla sitä itse siivoamista, kun kerran itsekin toteat että useinmiten ihmiset huomaavat käytännössä sen järkevimmän tavan. Ja ulkovarastossako sinä sitä tiskirättiä pidät kun se pitää erikseen kaivella esille?
Pyykeistä on puhuttu jo aikaisemminkin, etkä tainnut ottaa kantaa. Vertauksesi hieman ontuu. Sinullako on useinkin tarve ottaa jalastasi pois ainoastaan toinen sukka? Totuudenmukaisempi kuvaus tilanteestasi olisi tietenkin se, että kyllä ihan molemmat sukkasi jäävät tasan siihen mihin ne on riisuttu, eikö totta?
Ja siis jos haluaa katsella roiskeita pitkin seiniä ja vaatekasoja ja kahvitaidetta viikkotolkulla.... Mikäs siinä. Kysynkin nyt miksi sitä asiaa pitää vääntää joksikin muuksi? Muurahaisenkin mielestä kasa havunneulasia on mahtava mesta. Elämää on viemäreissäkin. Jos se jonkun ihmisen tai muun eläinlajin mielestä on vain kasa havunneulasia tai kasa paskaa niin ei se nyt tähän mennessä ole sitä tarkoittanut että se joku muu on neuroottinen ja muurahainen ja viemärirotta hirveän syvällinen?
Olisi tyydyttävämpää keskustella, jos reagoisit noihin vasta-argumentteihin joita sinulle on esitetty etkä vain jankuttaisi samaa asiaa uudelleen ja uudelleen.
Etkö ihan oikeasti ole koskaan koskenutkaan rättiin, kun väität, että kuivuneen tahran pyyhkäisyyn menee sama aika kuin tuoreen tahran pyyhkäisyyn? Mua oikeastaan vähän naurattaa noi sun "vinkit" kun huomaa että annat vinkkejä asiasta jota et ilmeisesti ole itse edes kokeillut ja runoilet jostain ajatusten kahleista :D Ja toiseksi jos talossa ei ole jotain ihan outoa järjestelyä, niin se rätti löytyy yleensä keittiöstä ihan käden ulottuvilta. Harvemmin se montaa sekuntia vaatii napata se rätti käteen, ja ehkä sekunnin vie se tuoreen tahran pyyhkäisy. Sen sijaan tahrasta riippuen saatat joutua hinkuttamaan puoli minuuttia jotain kuivunutta kökköä, ehkä vielä etsimään pesuainetta tai hankaamaan sienellä tai ruokasoodalla. Tosiaan se on sitten sitä naama punaisena hinkkaamista, jos haluat ensin kerätä pöydän täyteen tahroja ja sitten vasta "pyyhkäistä" ne. Riippuen tahroista siinä pöydässä saattaa olla jo pysyvät jäljet, jos ne tahrat ovat siinä pari viikkoa olleet imeytymässä.
Ja onko se tosiaan sun mielestä "siivoamista", että heittää sukat lattian sijasta pyykkikoriin? Ja ei sun tarvitse keskeyttää mielihyvää tuottavaa vapaa-ajan toimintoasi, sä voit heittää ne sukat pyykkikoriin ohikulkumatkalla. Vai onko pelkästään se sukkiin tarttuminen niin rankkaa, että lasket sen siivoamiseksi ja että se pilaa sun mielihyvän? Ellet sä vietä aikaasi ympäri vuorokauden siinä sohvalla kaakaota juoden ja ajatusten kahleista vapautuen, niin sä varmaan joskus esim. käyt suihkussa (useimmilla pyykkikori on kylppärin yhteydessä) ja voit siinä samalla tipauttaa ne likavaatteet pyykkikoriin.
Vaikuttaa melkein siltä, että oot kroonisen laiska ja siivoton, ja yrität nyt itsesi sijaan patologisoida käytännöllisesti ajattelevat. Ja edelleenkin sun on hyvä muistaa, että kaikki sua siistimmät ihmiset eivät ole samanlaisia kuin se sun tuntema neurootikko, johon ajatustesi kahleet aina jämähtävät kun mietit itseäsi siistimpiä ihmisiä. Yhdistät sen nyt kaikkiin sun näkökantaa vastustaviin ihan selkeästi.
Jos mä nyt esim. tässä sohvalla riisuisin sukkani, niin en mä niitä lähtisi saman tien kiikuttamaan mihinkään, vaan heittäisin ne sitten sohvalta noustuani ohikulkumatkalla pyykkikoriin. Vai keskeytyisikö sun mielihyvää tuottava ohikulkumatka dramaattisesti, jos joutuisit siinä samalla heittää sukat pyykkiin? Vai liikutko sä edes siitä sohvalta koskaan mihinkään? Kannattaa yrittää irtautua niistä ajatusten kahleista ja ymmärtää, että kaikki ei ole mustavalkoista. Kannattaa myös oman agendan ajamisen lisäksi rekisteröidä mitä muut argumentoivat.
No, keskustelu on tosi turhauttavaa jos toinen ei edes reagoi aiheellisiin pointteihin vaan jatkaa jankuttamista, joten mä en ehkä jaksa enää vääntää tästä asiasta. Jos sä oikeasti luulet, että jämähtäneen tahran pyyhkimiseen menee sama aika kuin tuoreen tahran kanssa, niin mä en voi auttaa... Kannattaisi joskus kokeilla teoriaansa ihan käytännössäkin, siinä voi yllättyä. Mä olen ainakin kokeillut sitä siivoamattomuutta, ja se kyllä vain lisää työtä. Sitten kun viimein siivoaa niin siihen menee ihan tajuton aika.