Toiselta vaatiminen

Minulla on aina ollut sellaiset omat säännöt, että jos ihminen josta kiinnostunut polttaa, en lähde hänen kanssa suhteeseen. En vaadi häntä lopettamaan, mutta hän ei voi vaatia minua elämään tupakansavun keskellä, tällöin näen täysin turhaksi edes aloittaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa.

Voiko kumppani kuitenkin vaatia laihtumaan. Jos toinen osapuoli on sairaalloisen lihava, ei pysty liikkumaan ja kumppani muuttuu omahoitajaksi, niin mielestäni kyllä. Jos kyse on vain siitä että kumppani on pyöristynyt, niin silloin ei.

mielestäni ennen yhteenmuuttoa tulisi jo päättää miten siivotaan ja ymmärtää miten siistinä kumpikin tahtoo kotinsa pitää. jos yhteisymmärrystä ei tule, ei kannata muuttaa yhteen, koska silloinhan se on ainaista riitelemistä, jos se sotkuisempi tapaus ei suostu potkaisemaan itseään takamukseen ja olemaan aktiivisempi kodin siisteyden suhteen.

täytyy kuitenkin muistaa, että esim. tupakanpoltossa ei vaaranneta vaan omaa henkeä, vaan kyllä se kumppanikin joutuu sen tupakansavun uhriksi.

voi toki pyytää siivoamaan enemmän jos toinen ei tarpeeksi tee. muihin vastaus on EI

Toinen on mitä on. Muutosten täytyy lähteä omasta halusta. Toista ei voi muuttaa. Jos joku ei alussa miellytä, ei kannata jatkaa pidemmälle.

Parisuhteessa eläminen on antamista, ei vaatimista!
Kumppanin hyvinvoinnin huomioon ottaminen omissa toimissa riittänee?
Ainakin meillä on riittänyt.

Jos epäiteskkyys ei saa vastakaikua niin loppuhan siitä tulee.

Oikeestaan ei voi kun pyytää, ja päättää tietty itse millaisen ihmisen kanssa oikeasti haluaa asua. Eli jos vaikka toinen haisee, on sairaanloisen lihava, polttaa, ei siivoa ja ei korjaa tavaroitaan, voi pyytää toki asioihin muutosta, mutta ei vaatia. Toisella on oikeus olla kaikkia näitä asioita. Mutta, tokikaan hän ei voi vaatia sinua asumaan kanssaan tuolloin. Sitten täytyy todeta, että meillä on tosi eri meininki, sinä et suostu muutoksiin, minä en suostu tähän. Sitten pitää erota.

Mutta jos toinen vaikka muuten on ok ja ihana, ja vähän lihava, niin ei voi mitään: jostain pitää tinkiä. Tai jos hän muuten osallistuu, muttei laita ruokaa, niin ei sitten. Ei voi vaatia. Voi pyytää että voitko lopettaa tupakan polton, mutta jos se on kynnyskysymys, ei ehkä pitäisi alkaa edes seurustelmaan kun tietää ettei hyväksy?
Seksissä etenkään ei voi vaatia mitään, ei määrää, ei temppuja eikä tiettyä seksiä. Täytyy hyväksyä toinen sellaisena kun hän on. Koska ei se johda mihinkään. Voi ehdottaa tai jutella ja keskustella, voi yhdessä sopia mitä kokeillaan, mutta se mikä toiselle on ehdotonta, on ehdotonta. Jos sitten se ei ole jotain minkä kanssa voi elää, niin täytyy erota.

Näin se vaan on. Sellainen suhde, missä toista yrittää muokata ja muuttaa, ei vaan toimi, ei sitten millään. Vaikka se tuntuisikin perustellulta. Mutta muutos lähtee itsestä ja jos ei lähde, se ei kestä, ole aito eikä pysyvä. Toinen voi muuttua mielistelläkseen, mutta se ei johda rakkauteen vaan halveksuntaan. Molempien siis. Lopultakin muuttuja alkaa pitää toista ylihallitsevana, määräilevänä, rakkaudettomana ("minä en kelpaa") ja se joka muka luuli, että rakastaa enemmän kun toinen vaan muuttuu, löytää uusia asioita ja vikoja koko ajan, ja alkaa lopulta halveksumaan sitä mielistelyäkin. Alkaa halveksumaan toisen alistuvaa asennetta eikä suinkaan arvostamaan sitä. Ei hän tule näkemään mitä kaikkea hänen eteensä tehdään, vaan vaan ettei toinen tee koskaan riittävästi.

Oikeasti pitäisi yhteenmuuttaessa kyllä miettiä kompromisseja ja sopimuksia. Mitä molempien mielestä yhteiseen kotiin ja sen hoitoon kuuluu, mitä parisuhteeseen kuuluu. Missä voidaan joustaa. Jos nyt ei tykkääkään siivouksesta ja se toiselle on tärkeää, niin ei ole iso asia oikeasti ottaa itseään niskasta ja siivota hieman useammin. Mutta jos toinen on aina ollut 15 kg ylipainoinen, niin se on iso juttu, jos yht'äkkiä pitäisikin muuttua. Se pitää lähteä itsestä.

Ja jos toinen polttaa, kompromissi voisi olla reilu vähentäminen: että polttaa vain iltaisin, vaikka maksimissaan 3 tupakkaa, ja käy ulkona. Tupakkkatakki on hyvä, koska sitten kaikki vaatteet ei haise.

Alkuesimerkki olisi aika paha. Jos toinen ei tajuaisi vaikka pestä jalkojaan, itseään tai hampaitaan... Yök... Mutta toisaalta, jos on epähygieninen, likainen ja hampaat mätänee, ei voi pyytää suudelmia, läheisyyttä eikä seksiä: kenenkään ei ole pakko olla intiimissä tekemisissä likaläjän ja mörrimöykyn kanssa. Joten tavallaan, olisi aika helppo varmaan perustella miksi pesulla käymisen on onnistuttava!

Olen mies ja mielestäni voi vaatia jotain asioita.

Tai voisi sanoa näin että voi toivoa. On vastapuolen asia haluaako muuttaa tai muuttua tai näkeekö sen tarpeelliseksi. Osa toiveista voi olla järkeviä hygienian, terveyden ja oman edun mukaista.

Vaatijan pitää sitten itse miettiä haluaako elää suhteessa missä kaikki ei ole niinkuin itse haluaa.

Pahinta on se jos asioista nalkutetaan ja riidellään. Kumpikin osapuoli voi objektiivisesti ja neutraalisti päättää mitä haluaa. Jos toiveet eivät kohtaa niin pitää miettiä onko se ok vai haluaako toisen suhteen. Riitely ja nalkutus ei auta.

Ei voi vaatia muuttamaan itseään, ei itse asiassa edes huolehtimaan siitä hygieniastaan. Ulkonäköön puuttuminen on kuitenkin vielä ihan eri asia kuin huomauttaminen sukkien vaihtamisesta; ei toista voi esimerkiksi vaatia bodaamaan sen paremmin kuin laihduttamaankaan.

Yhteisen kodin hoitaminen on ihan eri asia, ei siinä pyydetä kumppania muuttumaan vaan keskustellaan töiden jakamisesta. Uskoisin, että aika hyvän käsityksen kodinhoitohalukkuudesta saa seuraamalla miten kumppaniehdokas hoitaa oman asuntonsa ennen kuin muutetaan yhteen.