Kirjoitinpa tänne palstalle aivan kokeilu
mielessä. Lueskelin noita kaikkia ja tuntuu että
täällä on kaikkein kypsimmät keskustelut.
Joten vuoroni avautua. Olemme avopari ja saimme
ihmeen ihanan tyttö-lapsen jonkin aikaa sitten.
Olemme onnellisia ja rakastamme toisiamme. Kaikki
siis ok!
Voisiko ongelmaani sanoa "epäilyn tunteeksi". Kun
puolisoni käy tyttöporukalla toisinaan
viihteellä, miksi kuvittelen kaikenlaista. Vaikka
tiedän hänen rakastavan minua. Johtuneeko siitä,
että tiedän hänellä olleen miehiä noin 20 ennen
minua aikoinaan.
Vai johtuuko siitä, että seurustelin joskus aikaa
sitten. Hän petti minua naapurini kanssa ja sain
tietää siitä n 4kk tapahtuneen jälkeen ja se
loppui siihen. Petyin, loukkaannuin, itkin,
surin, olin katkera, vihainen ja kaikkea
mahdollista.
Tapasin kuitenkin nykyisin ihanan puolisoni ja
rakastan häntä todella paljon. Minua vain hieman
häiritsee tämä "epäilyn tunne". Siis kertokaana
viisaat aikuiset kokemuksia omaavat naiset.
mielessä. Lueskelin noita kaikkia ja tuntuu että
täällä on kaikkein kypsimmät keskustelut.
Joten vuoroni avautua. Olemme avopari ja saimme
ihmeen ihanan tyttö-lapsen jonkin aikaa sitten.
Olemme onnellisia ja rakastamme toisiamme. Kaikki
siis ok!
Voisiko ongelmaani sanoa "epäilyn tunteeksi". Kun
puolisoni käy tyttöporukalla toisinaan
viihteellä, miksi kuvittelen kaikenlaista. Vaikka
tiedän hänen rakastavan minua. Johtuneeko siitä,
että tiedän hänellä olleen miehiä noin 20 ennen
minua aikoinaan.
Vai johtuuko siitä, että seurustelin joskus aikaa
sitten. Hän petti minua naapurini kanssa ja sain
tietää siitä n 4kk tapahtuneen jälkeen ja se
loppui siihen. Petyin, loukkaannuin, itkin,
surin, olin katkera, vihainen ja kaikkea
mahdollista.
Tapasin kuitenkin nykyisin ihanan puolisoni ja
rakastan häntä todella paljon. Minua vain hieman
häiritsee tämä "epäilyn tunne". Siis kertokaana
viisaat aikuiset kokemuksia omaavat naiset.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta sinun on vain yritettävä "niellä" epäilysi,
jos vaimosi ei anna niihin mitään aihetta.
Se ainakin on varmaa, että jos
mustasukkaisuuksissasi kiellät häntä menemästä
ystäviensä kanssa ulos tai syyttelet häntä
asiasta, jota hän ei ole tehnyt, saat vain pahaa
aikaan. Hyvä parisuhde edellyttää nimittäin
molemminpuolista luottamusta.
Toisaalta pienet, ohimenevät epäilykset ovat kai
melko yleisiä ja kuuluvat asiaan; uskon, että
niitä juolahtaa kaikkien mieleen silloin tällöin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa pitää
mölyt mahassaan, jos niille ei ole mitään syytä
tai todisteita. Ajattele, miltä sinusta tuntuisi,
jos puolisosi syyttäisi sinua pettäjäksi, vaikket
olisi mitään tehnyt... tuskinpa kovin mukavalta.
Olen naimisissa ja tällähetkellä mieheni on
pikkujoulussa. Kyllä minulle tulee mieleen että
onkohan hän siellä kunnolla. Silti tiedän että
on. Pelko on minun sillä rakastan häntä. En
koskaan silti sano että epäilen, sillä tiedän
hänenkin epäilevän joskus. Se on rakkautta.
Pelkää jos menettää toisen. Hänkään ei koskaan
sano epäiljään eikä syyttele. Näin kuuluu luottaa
toiseen. Jos alkaa syytellä on luottamus mennyt.
Jos syyttää toista on silloin 100 % tiedettävä
että toinen pettää. Muuten se on omaa
mielikuvitusta.
nyt murheet mäkeen! Oon itse 26-v tyttö
avoliitossa ja vaikka käyn mielelläni miehenikin
kanssa ulkona, on joskus tosi hauskaa lähteä
tyttöporukalla viihteelle! Käyn itse vanhojen
työkavereitteni kanssa sillointällöin ulkona, ja
vaikka kysynkin joskus, haluaako mieheni lähteä
mukaan, ei hän ikinä halua, enkä oikeastaan
haluakaan hänen tulevan.
Juttelemme yhteisistä tutuista ja muistelemme
menneitä kommelluksia. Olemme kaikki
pitkäaikaisissa suhteissa ja joskus on hauska
päästä rentoutumaan hiukan "ulkopuolisessa"
porukassa. Ainakaan meidän porukassa ei vatvota
poikaystävän potennssiongelmia tai vertailla
kikkeleiden kokoja, arvostan miestäni ja haluan
pitää meidän väliset asiat meidän välisinä
asioina.
Baarissa usein tyttöporukassa liikkuessa tulee
jos jonkunmoista yrittäjää ja täytyy myöntää,
että kyllä se itsetuntoa joskus hellii, mutta
ikimaailmassa ei mieleen edes tule antaa sellaita
käsitystä toiselle, että olisin kiinnostunut, tai
edes vapaa. Hauskan illan jälkeen on ihana tulla
kotiin kullan luo ja olla onnellinen siitä, että
on oman rakkaansa tuolta kaupungin vilskeestä
löytänyt!
Joten jos suhteessanne ei ole mitään vikaa, anna
tyttösi mennä, sillä hän varmasti arvostaa
luottamustasi ja on tyytyväinen, ettet yritä
tukahduttaa hänen välejään ystäviinsä.
Luottako vaimosi sinuun ja antaako hän sinun
mennä myös omiesi kavereiden kanssa viihtelle on
aina muistettava, että jokaisella on "oma elämä"
ja jos luottaa toiseen niin molempien on saatava
mennä ja tulla, kunhan kertoo omalle rakkalleen
mihin menee ja milloin aikoo tulla kotiin...se on
rakkauta ja huolenpitoa.