Suuret tunteet ovat jääneet sisälleni elämään. Eivät suostu kuolemaan, vaikka erosta on yli neljä vuotta. Rakkaus korventaa rintakehää ja tunnen että ilman häntä olen vain puolikas.
Kannattaisiko vielä kerran nähdä hänet? Katsoa onko elämä tehnyt meille tien vai loppuko se siihen? Minulla on tunne, että jos en katso tätä korttia, kadun sitä koko elämäni.
Kunpa rohkeus riittäisi. Haluan nähdä hänet vielä kerran.
Kannattaisiko vielä kerran nähdä hänet? Katsoa onko elämä tehnyt meille tien vai loppuko se siihen? Minulla on tunne, että jos en katso tätä korttia, kadun sitä koko elämäni.
Kunpa rohkeus riittäisi. Haluan nähdä hänet vielä kerran.
Vastaukset 10
Vanhimmat
aloitus ei ole minun, vaikka niin voisi luulla.
Kyllä minäkin kaipaan, joskus uppoudun muistelemaan kaikkea sitä kivaa mitä meillä oli. Kuinka kippurassa naurettiin joillkein asioille. Veneilyä kauniina kesäpäivinä, kalastelua, hiihtomatkoja (en laskettele). Kepeää elämäää. En ole koskaan tavannut toista ihmistä jolla olisi ollut niin mahtava huumori kuin hänellä.
Herään kauniista unestani ja muistan mitlä tuntui tulla petetyksi, mitlä tuntui kun ei voinut luottaa.
Miltä tuntui kun toinen halveksi kun sairastat. Miiltä tuntui tulla nöyryytetyksi.
Mietin vain, että miten voi samassa ihmisessä olla kumpikin puoli niin voimakkaana
Jos saisin valita hänet tai elämän katuojassa...... valitsisin elämän katuojassa sillä sekin olisi arvokkaampaa kuin elämä hänen kanssaan.
Hauskat ja kepeät asiat eivät herätä luottamusta. Luottamusta herättää normaali elämä. Jossa jaetaan asiat ei vain oteta sitä mikä on kivaa. Arkeen kuuluu myös vastoinkäymisiä ja niitä hän ei osannut hoitaa ollenkaan.
Mikä siinä näkemisessä nyt sitten niin pelottaa?
Toivota vaikkapa hyvää kevättä ja kysele kuulumisia.
Kai sitä pitäisi vain olla ennakkoluuloton vailla pelkoja ja uskaltaa, edes yrittää?
Varmaan riippuu paljon siitä miksi nyt ollaan tilanteessa, että ei olla enää yhdessä?
Kaikki lähti meillä yhdestä ainoasta lauseesta mitä ei olisi pitänyt sanoa, eihän sen pitänyt tarkoittaa eroa.
Kaipaan joo edelleen, saispa tilaisuuden..
Jos minä kirjoittaisin täällä toivovani, että joskus päästäisiin edes puheväleihin, niin minut haukuttas tyhmäksi valehtelijaksi joka kirjoiteelee itselleen.
Siitä tulenkin johtopäätökseen, että minun kirjoitukset tunnistetaan ja tuo tunnistaja pelkää juuri sitä, että joskus vielä voisimme jutella. Silloin ehkä paljastuis monet valheet.
Mutta sinulle Ap jos siltä tuntuu ja uskot että kaikki on mahdollista, niin anna palaa vain.
"Herään kauniista unestani ja muistan mitlä tuntui tulla petetyksi, mitlä tuntui kun ei voinut luottaa.
Miltä tuntui kun toinen halveksi kun sairastat. Miiltä tuntui tulla nöyryytetyksi.
Mietin vain, että miten voi samassa ihmisessä olla kumpikin puoli niin voimakkaana.."
Anteeksi nyt, mutta kuulostaa uskomattomalta, miten hän sinut petti ja halveksi ..en ymmärrä tuota?
Jos teillä oli kivaa ja suhde toimi, niin kuvittelisin, että ehkä suuttuneena voisi toista loukata, mutta ei halveksia, oletko nyt aivan varma?
mitäs minä sanoin. Minun kirjoitukseen hyökätään.
Pitääkö halkasta hiuksia, ihminen muuttui vuosien varrella siksi kerroin ne ihanat asiat joiden vuoksi häntä rakastin, mutta kerroin myös ne ikävät asiat joihin avioliitto loppui. Aika vain kultaa muistot jota yritin tuossa ap:lle kertoa.
Tässä loppu tuosta tekstistä
"Jos saisin valita hänet tai elämän katuojassa...... valitsisin elämän katuojassa sillä sekin olisi arvokkaampaa ;lisäys, ja rehellisempää, kuin elämä hänen kanssaan.
Hauskat ja kepeät asiat eivät herätä luottamusta. Luottamusta herättää normaali elämä. Jossa jaetaan asiat ei vain oteta sitä mikä on kivaa. Arkeen kuuluu myös vastoinkäymisiä ja niitä hän ei osannut hoitaa ollenkaan"
Höpsis, tässä kukaan oo hyökänny, ai joo olitte siis aviossa.
Joo ymmärrän itselle kävi samoin liitto päättyi ihmiset muuttuu ja joskus eri suuntiin.
En koskaan ajatellut eroavani, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se oli paras vaihtoehto, lapsetkin jo aikuisia, niin turha kiduttaa toisiaan.
En siis kaipaa sitä suhdetta, mutta yhtä sen jälkeen ollutta ihmistä kaipaan edelleen..
Kymmenisen vuotta sitten kerroin miehelle jonka tunteista olin epävarma rakastavani häntä. Tyrmäsi minut kauniisti, mutta tyrmäsi totaalisesti. Se on ainoita asioita elämässäni jota en ole yhtään katunut. Luultavasti katuisin todella paljon jos en olisi kertonut, koska olisin jäänyt epätietoisuuteen olisiko pitänyt vai ei. Siispä te, joilla "vanha suola janottaa", KERTOKAA, KYSYKÄÄ, EHDOTTAKAA, NIELKÄÄ YLPEYS, tulos voi olla positiivinen.
Ap, jos jätä nyt katsomatta niin taidat tosiaan saada katua koko loppuelämän. jOten ei se ota jos ei annakaan. Saat ainakin vastauksen.
Jos hällä sama tunne niin kaikki hyvin. Mutta joe ei ole, niin olet ainakin yrittänyt ja voit jatkaa elämääsi. Eikä tarvi elää unelmissa.