Hei,
Toivoisin ASIALLISIA vastauksia kysymykseeni.
Olen 24-vuotias nainen ja seurustelen kahta vuotta nuoremman miehen kanssa. Aikaisemmissa suhteissa olen ollut aina se nuorempi osapuoli, mutta tämä poika on selkeästi ikäistään kypsempi rationaalisessa mielessä. Hän on kuitenkin todella tietämätön tunnepuolen asioissa. Hän on hyvin kasvetettu, joten hän osaa käyttäytyä kunnolla ja kunnioittavasti. Viime aikoina minua on alkanut vaivata suhteemme tunnepuolen erityisesti seksin puute. Vaikka olemme asuneet yhdessä ja en ole koskaan painostanut miestä mihinkään, häntä edelleen jännittää seksi niin paljon, ettei siitä tule yhtään mitään.
Olemme puhuneet aiheesta monta kertaa ja olen alusta asti sanonut, että minua ei haittaa, jos se ei nyt onnistu. Olen tukenut häntä ja omasta mielestäni tehnyt kaiken, jotta olen saanut hänen olonsa turvalliseksi.
Olen alkanut miettiä, onko välillämme kuitenkin luottamuspula? Puhuin hänen kanssaan asiallisesti suhteemme tulevaisuudesta ja siitä kuinka koen, että suhteemme on muuttumassa ystävyyssuhteeksi. Ehdotin hänelle jopa jonkinlaista väliaikaista eroa, jos hän haluaa rauhassa miettiä asioita. Hän oli kuitenkin ehdoton ja sanoi, ettei voi elää ilman minua jne. Minua ehkä hieman kiusaa hänen riippuvaisuutensa minusta. Hänellä on todella kapea ystäväpiiri ja olen yrittänyt kannustaa häntä olemaan enemmän muidenkin kuin minun kanssa. En oikeasti enää tiedä, mitä minun tulisi tehdä? Kaikkein surullisinta tässä on, että alkuihastumisen jälkeen suhde on muuttumassa todellakin kämppäkaveri-suhteeksi.
Onko jollain kokemuksia vastaavasta? Ja kuinka tilanne selvitettiin/selvisi? Miehelle olen ensimmäinen seurustelukumppani. Itse olen seurustellut aiemminkin.
Toivoisin ASIALLISIA vastauksia kysymykseeni.
Olen 24-vuotias nainen ja seurustelen kahta vuotta nuoremman miehen kanssa. Aikaisemmissa suhteissa olen ollut aina se nuorempi osapuoli, mutta tämä poika on selkeästi ikäistään kypsempi rationaalisessa mielessä. Hän on kuitenkin todella tietämätön tunnepuolen asioissa. Hän on hyvin kasvetettu, joten hän osaa käyttäytyä kunnolla ja kunnioittavasti. Viime aikoina minua on alkanut vaivata suhteemme tunnepuolen erityisesti seksin puute. Vaikka olemme asuneet yhdessä ja en ole koskaan painostanut miestä mihinkään, häntä edelleen jännittää seksi niin paljon, ettei siitä tule yhtään mitään.
Olemme puhuneet aiheesta monta kertaa ja olen alusta asti sanonut, että minua ei haittaa, jos se ei nyt onnistu. Olen tukenut häntä ja omasta mielestäni tehnyt kaiken, jotta olen saanut hänen olonsa turvalliseksi.
Olen alkanut miettiä, onko välillämme kuitenkin luottamuspula? Puhuin hänen kanssaan asiallisesti suhteemme tulevaisuudesta ja siitä kuinka koen, että suhteemme on muuttumassa ystävyyssuhteeksi. Ehdotin hänelle jopa jonkinlaista väliaikaista eroa, jos hän haluaa rauhassa miettiä asioita. Hän oli kuitenkin ehdoton ja sanoi, ettei voi elää ilman minua jne. Minua ehkä hieman kiusaa hänen riippuvaisuutensa minusta. Hänellä on todella kapea ystäväpiiri ja olen yrittänyt kannustaa häntä olemaan enemmän muidenkin kuin minun kanssa. En oikeasti enää tiedä, mitä minun tulisi tehdä? Kaikkein surullisinta tässä on, että alkuihastumisen jälkeen suhde on muuttumassa todellakin kämppäkaveri-suhteeksi.
Onko jollain kokemuksia vastaavasta? Ja kuinka tilanne selvitettiin/selvisi? Miehelle olen ensimmäinen seurustelukumppani. Itse olen seurustellut aiemminkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa että hänellä on vaikeita sisäisiä emotionaalisia ongelmia. Oletteko puhuneet minkälaisen lapsuuden hän on kokenut? isän malli? äidin malli? jollain lailla epätasapainoinen, rakkaudeton, tueton koti? mistä nuo epävarmuudet tulevat... tuohon viittaisi myös se ettei ole muuta kaveripiiriä ja se että hän on sinusta riippuvainen ja että seksin suhteen on pahoja estoja. erään kaverini tyttöystävä ei pystynyt saamaan orgasmia vaan hänelle tuli jotain estoja aina seksin suhteen, tämä tapahtui hänen ollessaan siinä 18-19v. hänellä oli vaikea isän roolimalli ja siitä ilmeisesti aiheutui estoja. ilmeisesti nämä menivät ohi hänen kasvettuaan.
toki sinun tulee tukea häntä niin paljon kuin voit parisuhteen vuoksi, mutta jossain vaiheessa tulee raja ettei parisuhde toimi. kumppanien olisi hyvä olla jokseenkin samalla henkisellä kasvun asteella ettei parisuhde mene yksisuuntaiseksi terapiaksi. joskus vaan tilanne on se että toisen pitää sitten käydä ongelmansa yksin läpi ja kasvaa, et voi odotella ikuisesti toista ja uhrata oma elämäsi. raakaa mutta välttämätöntä oman hyvinvoinnin kannalta.
Voit tukea häntä ja ohjata hänet samalla terapiaan. Ero ei välttämättä ole tarpeen, mutta hän tarvitsee purkaa nuo asiat ammattilaisen kanssa. Sinä et voi häntä hoitaa tai parantaa. Älä myöskään soimaa häntä siitä.