Olen joutunut näkemään avioeron raadollisen puolen, sen hirvittävyyden sielunelämässä. Ihminen on täysin sekaisin, tuskin edes muistaa mitä on tehnyt tai sanonut, suorastaan suuressa vaarassa tuhoutua kokonaan.
Kannattaisiko miettiä vielä kerran, mikä on todella itselle tärkeää ja toimiakin sen mukaan eikä lähteä aivan järjettömään avioeron hakemiseen,
Miettiä siis kunnolla jos suinkin mmahdollista, että onko asiat käsiteltävissä ja ainkain jos jonkun toisen on vasta muutaman kerran nähnyt, kannattaako koko oma perhe hajoittaa tuon ihmisen vuoksi.
Se järkyttävyys joka lapsille tulee erosta on suorastaan hirvittävää, piätisi sentään nähdä omat lapset ensimmäisenä, eikä tuhita heidän elämäänsä. Puolisokin on monesti ihan siedettävä, eikä se uusi ihminen sitten loppujen lopuksi ole yhtään parempi, saattaa olla vieläkin pahempi tapaus.
On vain niin, että lasten ollesa pieniä, elämä on todella tiukoilla, silloin pitäisi yhdessä edetä eteenpäin, eikä juosta omiin harrastuksiin ja baareihin karkuun tuota omaa kotiaan, jossa puoliso saattaa olal väsynyt työn paljoudesta ja lapset kitisevät.
Ei miksikään muutu uudenkaan ihmisen kanssa, samat asiat kulkevat mukana, ellet ole sellainen luuseri joka todella unohtaa omat lapsensa, mutta kun niitä lapsia saattaa siunaantua lisäää tämän uudenkin kanssa, tilanne on ihan sama.
Niin kkannataisiko kuitenkin yrittää auttaa siellä kotona mahdollismman paljon ja vielä viedä se omas rakas puolisokin viihteelle ja kehua häntä joskus, saattaisi olla viileys tiessään.
Avioero saa niin paljon pahaa aikaan, että todella toivoisin järkeä päähän ja pysymään uskollisena sille omalle puolisolle.
Kyllä se vaan on niin, että ei mitään parempaa ole olemassa.
Kannattaisiko miettiä vielä kerran, mikä on todella itselle tärkeää ja toimiakin sen mukaan eikä lähteä aivan järjettömään avioeron hakemiseen,
Miettiä siis kunnolla jos suinkin mmahdollista, että onko asiat käsiteltävissä ja ainkain jos jonkun toisen on vasta muutaman kerran nähnyt, kannattaako koko oma perhe hajoittaa tuon ihmisen vuoksi.
Se järkyttävyys joka lapsille tulee erosta on suorastaan hirvittävää, piätisi sentään nähdä omat lapset ensimmäisenä, eikä tuhita heidän elämäänsä. Puolisokin on monesti ihan siedettävä, eikä se uusi ihminen sitten loppujen lopuksi ole yhtään parempi, saattaa olla vieläkin pahempi tapaus.
On vain niin, että lasten ollesa pieniä, elämä on todella tiukoilla, silloin pitäisi yhdessä edetä eteenpäin, eikä juosta omiin harrastuksiin ja baareihin karkuun tuota omaa kotiaan, jossa puoliso saattaa olal väsynyt työn paljoudesta ja lapset kitisevät.
Ei miksikään muutu uudenkaan ihmisen kanssa, samat asiat kulkevat mukana, ellet ole sellainen luuseri joka todella unohtaa omat lapsensa, mutta kun niitä lapsia saattaa siunaantua lisäää tämän uudenkin kanssa, tilanne on ihan sama.
Niin kkannataisiko kuitenkin yrittää auttaa siellä kotona mahdollismman paljon ja vielä viedä se omas rakas puolisokin viihteelle ja kehua häntä joskus, saattaisi olla viileys tiessään.
Avioero saa niin paljon pahaa aikaan, että todella toivoisin järkeä päähän ja pysymään uskollisena sille omalle puolisolle.
Kyllä se vaan on niin, että ei mitään parempaa ole olemassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.