Tätä on kyselty ennenkin, mutta kysyn uudelleen tapauskohtaisesti: haluaisitko tietää jos puolisosi olisi pettänyt sinua usean kuukauden ajan, mutta suhde päättyi pari kuukautta sitten, eikä puolisosi aijo enää pettää ikinä?
Haluaisitko tietää?
Mielipiteitä kiitos
33406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Itse en haluaisi tietää, jos suhde muuten olisi hyvä ja jatkamisen arvoinen, ja jos puoliso ei enää TODELLAKAAN jatkaisi pettämistään kenenkään kanssa.
HUOM. Pettäjä ei parane koskaan. YÄÄÄKKK mie en ainakaan halua miestä joka uittaa kapulaansa joka lähteessä.
Onnea vaan,entäs naista joka jakaa tavaraansa eli tasa-arvo on olemassa.Tässä asiassa.
Totta ihmeessä haluaisin tietää, muutenhan joutuisin elämään valheessa ja mieheni päättäisi puolestani haluaisinko jatkaa elämääni hänen kanssaan. Kenelläkään ei ole siihen oikeutta.
En haluaisi tietää keltään ulkopuoliselta.Jos itse huomaisin se olisi eriasia mutta vieraitten sotkeentuminen minun elämääni ei tuntuisi mukavalle yhtään ja voi olla etten edes uskoisi vieraan puheita.
Ei rouvia kiinnosta ketä mies panee, enempi niitä kiinostaa, koska lähtee seuraava ukon kustantama katumus lento etelään.
Kylläpä sitä ollan niin tietäväisiä! Onko hän mennyt useinkin rouvansa kanssa etelään?
Harmittaako, kun et päässyt mukaan?
No pakkohan sen petturin on valehdeltava jotain että en ikinä enää petä, mutta tyhmä uskoo.
En edelleenkään voi mitenkään ymmärtää tätä keskustelun aihetta. Ei mitenkään voi olla olemassa ihmistä, joka ei aidosti haluaisi tietää totuutta omasta elämästään. Jos näin on oikeasti, onko kyseessä sitten joku jälkeenjäänyt tai muuten vähä-älyinen ihminen? Vai millä tavalla tämän halun elää pää pussissa voi muuten selittää?
Kai se on sitä että pettäminen on pienempi paha jos siitä ei tiedä mitään, kuin sen ihanan, uskollisen, rakastavan puolison menettäminen erossa.
No en haluaisi tietää kun minun edellinen avoliitto kaatui niitten ystävällisten paskamaisten työkavereitten vuoksi jotka nyt oli sattuneet näkemään avomieheni pupissa ja myös nähneet jonki pupiruusun minun miehen sylissä.
Eiköhän se vähä-älyinen ollut se hyväntekijä joka oikein näki vaivaa että soitti minulle ja liiotteli vahvasti kertomalla minun miehen hurjasta seksiseikkailusta lähipaarissa ja sen jälkeen.
Minusta toisten asioihin sekaantuminen on ihan rikollista.
ja tablerin mielestä hänen ainoaa "oikeaa" tapaansa tulee sinunkin noudattaman ?
Jos tablerilla on oikeus valita uskontonsa,poliittinen kantansa ja kumppaninsa tai sinkkuelämä,mikset muille suo mahdollisuutta ajatella ihan itse ?
Ethän ole itse pussi päässä ?
Ehkä ihmiset on just niin onnellisia jo ettei haluaisi pikkuasioiden
sitä onnea sekottaa. Kaikki ei ole yhtä omistaviakaan ja toisille joku suukottelu
tai vastaisensukupuolinen ystävä ja hänen kanssa käydyt lounaat merkkaa mitään.
Joo, ehkei asioilla olekaan merkitystä, mutta eikö kuitenkin sisimmässään haluaisi tietää totuuden. Ihminen on utelias eläjä. Eli vaikkei totuus mitään asioita muuttaisikaan, eikö kuitenkin haluaisi totuuden tietää? En usko, että kukaan AIDOSTI haluaisi olla tietämättä, pätee myös muihin asioihin, ei vain puolison tekemisiin.
Melkoinen taakka minullakin, ukkomiehen kanssa erottiin sovussa, en ole katkera enkä ole punonut juonia eron jälkeen, mies voi todistaa. Haluan hänen olevan onnellinen, mutta ajatus siitä, että vaimo rakentaa tulevaisuuttaan aivan hirveälle valheelle on alkanut piinaamaan. Jos kerron, menetän miehen ystävyyden, jos en kerro, minusta tuntuu että omatunnolleni jää helvetinmoinen synti.
Minä otin selville kaikki yksityiskohdat pettämisestä, ja jos olisin tuo ed.oleva joka on pettänyt ehkä hyvinkin läheistä ihmistä kertoisin silläkin uhalla että ystävyys vähän jäädyttyisi.
Koska mies eleillään ja vaatimuksillaan paljastaa kuitenkin sängyssä mitä on tehnyt toisen kanssa se petos siis paljastuu kuitenkin. ja kun paljastuu haluan tietää kuinka pitkälle ja kuinka kierosti hän sen tekee jotta näen seuraavan kerran kun merkkejä on ilmassa.
Se sattuu ensin mutta lopulta se on ainoa keino pitää myös toinen niin kutsutusti köytetettynä tähän suhteeseen että ei kai se tahalleen uudelleen halua hirttäytyä ?
Oletko antanut pettämisen anteeksi miehellesi?
Jos vaimo pääsisi tietoon kuvionne, niin siitä koituisi ongelmia tälle ukkomiehelle, jonka kanssa olette eronneet. Jos rakastat miestä, niin älä mene ripittäytymään hänen vaimolleen. Melko varmaan miehellä on nyt jo uusi kakkonen, ja jos vaimo ei sitäkään huomaa, niin se on hänen oma vikansa. Sekin kannattaa huomioida, että tällaiset ukkomiehet eivät rakasta ykköstä eikä kakkosta eikä kolmosta. Mitä teet miehen ystävyydellä?
Jos tuon miehen ystävyydellä ei tee mitään, sillä logiikalla vaimolle pitää kertoa, että hän saa valita jatkaako petturin kanssa vai ei, ja osaa sitten myös varoa uusia kakkosia!
Se ettei huomaa voi olla myös tietoinen valinta.
Ulkopuolisen sekaantuminen ihmisten elämään on kiusallista varsinkin suomalaiset ovet hyvinkin tietoisia omasta reviiristään. Sekaantuminen aiheuttaa enemmän tuskaa kun pettäminen.
Ihminen asetetaan ikäänkuin keskelle toria tuijotettavaksi ja naurettavaksi.
Antakaa ihmisten elää omaa elämäänsä niinkun haluavat tieto tuo vaan tuskaa ja selitykset kuinka tietysti on velvollisuus kertoa perustuukin kateuteen ja nautintoon muiden isommasta tuskasta sillonhan tunnet olevasi ns. fiksumpi ja onnekkaampi.
Älkää ihmiset kiusatko toisianne keksikää jokin muu peli jossa saatte tuntea olevanne voittaja.
kirjotellu... Hyvä hyvä hyvä! Ja ainaki omalla kohdalla oli. Tiesin kyllä, en oo tyhmä, mut koska uskoin asioiden paranemiseen ajan kanssa ja annoin mahdollisuuden hänelle tehdä omat valintansa, niin loppui sit ajan myötä toi juoksentelu ja pettäminen. Ois tietenki voinu valita myös toisin ja ottaa hatkat lopullisesti, mut sit niin ois ollu. Nykyään ollaan suhteellisen onnellisia ja ainaki yhdessä, ja mennään tämmösellä "aika näyttää" periaatteella päivä kerrallaan eteenpäin. En tietenkään sano et ois ollu nimenomaan oma ukko joka on sen "suhteen" lopettanu, mut jokatapauksessa 100% varmuudella tiedän et ohi on. Tosin Koskaan en saanu 100% varmuudella tietää et ois ees ollu mitään suhdetta, mut se on ollu mun ja meidän suhteen pelastus. Jos oisin saanu lisää vahvistusta epäilyillleni niin oisin lopettanu meidän suhteen. Rakastetaan toisiamme ja nyt on hyvä olla. Tietysti jokainen ihminen on erilainen, ja oon vahvasti sitä mieltä et pettäminen on väärin ja saattaa rikkoa toisen ihmisen sielun ja sydämen, mut just siks ei kenenkään pidä mennä omantunnontuskissaan, omaa etuaan ajatellen puhdistautumaan ja kertoilemaan juttuja toisen ihmisen asioista, vaikka olisi itse osallinen tapahtumiin. Ja huomio: mä en saanu ikinä yhtään etelänmatkaa, ja mun mies oli sillon esim työtön ja muutenki vähän alikunnossa. Jaksoin vaan uskoo ja nyt se on taas töissä ja kiinni elämässä. Toivottavasti ees joku tajuaa mitä tällä tekstillä tarkotan, ja ilkeet kommentit ja muut voi jättää kirjottamatta. Tiedän jo valmiiks et kaikki ei oo samaa mieltä, halusinpahan vaan kertoo miten omalla kohdalla asiat meni.
Osa haluaisi tietää osa ei. Miksi sitä ei voida hyväksyä? Itse petettynä olen monet kerrat tapellut sen ajatuksen kanssa ja itseni kanssa, että olisi ollut niin paljon parempi meille kaikille, jos en olisi saanut tietää. Toisaalta jokin osa minussa on sitä mieltä, että minulla oli oikeus tietää.
Jokainen meistä elää ja ajattelee omista lähtökohdistaan, ja on aika lapsellista niputtaa ihmisiä samaan muottiin. Siksi olisinkin varovainen sen suhteen, miten isosti ja vaikutuksilta kenties hyvin laajasti menisin sotekutumaan muiden elämään.
Kakkonen on jo sotkeutunut toisten elämään, ja jos suhde päättyy, en oikeasti näe mitään järkeä, enkä myöskään ymmärrän, miksi sitten jälkikäteen täytyy alkaa ajatella vaimon "oikeuksia". Se on mielestäni äärimmäisen etova ja tekopyhä selitys omalle kostonhalulle tai pettymykselle. Jos haluaa kostoa, niin sitten kostaa. Ja on valmis sen myös sanomaan ääneen. Ymmärrän sen myös jollain tavalla (kostoa petetyt ymmärtävät...). Se on ainakin rehellistä. Muu länkytys tuntuu jollain tavalla hyvin epäehelliseltä.
Suurin ongelma olisi varmaan hyvän ystävän ollessa kyseessä. Kertoako vai ei? Siinä tapauksessa haluaisin itse varmasti tietää. Muuten tuntisin tulleeni sekä mieheni että ystäväni pettämäksi, ja molempiin en haluaisi pettyä. Muussa tapauksessa toivoisin, että parisuhteeni jätettäisiin rauhaan.
Ei se aina ole tekopyhää ja etovaa kostoa jos kakkonen kertoo vaimolle, hän on nähnyt miehen petollisuuden ja omaa todisteet siihen, se on ilman puhdistamista kaikille osapuolille. Vähemmän miehiä ryhtyisi uskottomiksi, jos kakkoset käräyttäisivät heidät aina! Vain idiootti-roikkujan mies ottaisi sitten riskin. Petturimiesten suojelu on omituinen ilmiö.
Entä petturinaisten ?
Minusta tuntuu, että mieheni suojellee tätä kakkosta ei muka tiedä onko hän naimisissa - ennen ei tiennyt oliko hän sinkku vai ei. Jossain vaiheessa oli muka epäselvä ero kakkosen avomiehellä ja oli jo ihan raukka ostanut ison asunnon ihan sitä varten, että tämä mies muuttaisi sinne. Tuli joskus mieleen, että kukahan se mies on. Yhdessä ollaan kun ei mitään voi näyttää ns toteen. Vitutta kun jatkuvasti kaihertaa mielessä.
Ukko tapasi tämän eukon pari vuotta sitten oli vanha tuttava jota en ollut koskaan tavannut ts ihan tuntematon suuruus. Siinä sitten parin kuukauden jälkeen ehdotti avioeroa - asunto myyntiin tyyliin. Katseltiin ja minä ihmettelin olihan meillä vaikeaakin ollut, mutta kuitenkin... Sitten selvisi tämä, että mies oli hommannut asunnon salaa asui siellä vähän aikaa ja tuli kotiin lasten ja vaimon luokse. Jos olisin siin vaiheessa tiennyt tästä "kaverista" en olis takasin ottanut. Tällä tarkoitan sitä, että kyllä toisella osapuolella on oikeus tietaa ihan sen vuoksi, että voi itse päättää millaista elämää haluaa elää. Sitähä ei voi tietää jos toinen puhuu paskaa jatkuvasti. Ollaan nyt yhdessä vielä - valheet jakuivat kotiin muuton jälkeen kun hän tarvitsi edelleen kuuntelijaa, siis monta kertaa päivässä näemmä. On valehdellut mulle muutenkin sen jälkeen, mutta ainakaan omalla puhelimellaan ei pidä enää yhteyttä tähän akkaan. Lapset meillä 16, 14 ja 9 vuotiaita. Tuntuu väilä, että työ on ainoa henkireikä jossa saa olla hetken rauhassa näiltä ajatuksilta. Mies vakuuttaa rakkauttaan..
Kyllähän sinä ansaitset parempaa kuin tuon?! Lapsetkin aistii kaiken, heidänkin vuokseen sinun pitäisi hankkia parempi uusi elämä vapaana valheista ja petturuudesta!
Kiitos. Sehän tässä onkin niin ihmeellistä jos pitää olla salaa yheydessä ei edes tunne koko tyyppiä???! Ja sitten jäädään kiinni lopulta kun puheluerittelyissä on ihan muuta. Miksei hei se mieheni voinut mulle kerota edes siinä vaihessa kun oli sovittu, että erittely tilataan. Pyysiin kertomaan ihan sillä, että haluan kuulla se mielummin häneltä suoraan kuin, että menen ihan rikki. Tämäkin oli siis osaltani yritys saada hänet puhumaan lopulta totta. Kaiken huippu on, että nykyään ajattelen, että meillä olis ollut paremmat mahdollisuudet selvittää ja jatkaa puhtaalta pyödältä jos uskottomuuttakin (sänky) on ollut. Nyt en tuntuu etten usko enää mitään. Jäivät sen jälkeen kiinni myös ulkomaanmatkasta joka oli tosin tehty porukassa, mutta tuo vosu ei muka ollut siellä - myöhemmin tuli ilmi, että olihan se ollut. Matkaltakin kotiin soitettiin monta kertaa päivässä ja puhuttiin rakkaudesta ja ikävästä onko kaikki niin valheellista? Miten ihminen jonka on tuntenut yli 20 vuotta muuttuu tuntemattomaksi. Miksei hän ota minusta eroa - kommenttia please.
Niin, haluaisitko vaimo tietää jos ihana miehesi, rakastava ja huolehtiva lastesi isä pitää rinnakkaissuhdetta ja sitä on kestänyt jo useamman vuoden. Miehesi ei halua erota hyvien kulissien, siis rahan, eikä lasten takia. Eikä halua leimautua kodin rikkojaksi. Mutta hoitaa hellyyden ja seksin kaipuun toisen naisen kanssa. Ja varmaan sinunkin kanssa silloin tällöin. Mutta perheroolinne ovat enemmän urassa ja vanhemmuudessa.
Täällä kotona tapahtuu paljon enemmän kuin uskotkaan...
Todellakin hakuaisin tietää...
Ps... toinen juttu....
Munahaukkoja todellakin on elävässä elämässä.............
Tosi tarina...
Olimme mieheni kanssa karaoke-illassa. Isossa porukassa. Istuimme isossa pöydässä ison porukan kanssa. Itse liikunvammaisena vähän syrjässä seuraten tutun porukan "hauskanpitoa"
Joku vakiporukastamme oli tuonut joukkoomme uuden tulokkaan.........
Huomasin kyllä, että tämä uusi ihminen oli kovastii kiinnostununut miehestäni......
Ilta sujui niitä näitä jutellesssa. Lähdön hetken koittaessa, sanoin miehelleni., voisimmeko kultaseni lähteä.,
Sanoi luvanneensa kyydin tälle uudelle tulokaaalle, joka oli entinen työtoveri.
Kotona jutellessamme ilmeni, että tämä entinen työtoveri oli jäänyt leskeksi.
Oli myös kuulemma ehdoltellut kaikennäköistä, vaikka oli tiennyt mieheni naimisiissaolevaksi (ei tuntenut minua).........
Oletteko naiset niin puutteessa ???
Tämä on vaikea ikuisuuskysymys! Pidin hauskaa miehen kanssa, joka seukkasikin samanaikaisesti vanhemman eronneen perheenäidin kanssa. Mies otti sen avovaimokseen, mutta nainen ei tiedä minusta mitään. Sekstattiin vielä kun ne oli jo saman katon alla, eli mitä tämä kaikki oikein tarkoitti miehen puolelta? Laitettiin poikki kun totuus oli aika järkky minulle, mutta pitäisikö kertoa tästä sille vaimokkeelle?
Alkuaikojen sekstailut ja päällekkäiset treffailut eivät oikeasti merkitse mitään mutta jos suhteilee muiden kanssa tosiaan vielä silloinkin kun jo asuu toisen kanssa on se tietysti pettämistä ja tietoistakin sellaista. Miehet kyllä itse ei välttämättä edelleenkään pidä sitä merkityksellisenä. Toivottavasti tuo mies tietää jo kenen kanssa se elää parisuhdetta? Älä kerro vaimokkeelle. Minä uskon että vaimokkeet kyllä itse ovat valinneet kumppaninsa tietäen olemassa olevat riskit. Se että tulee petetyksi tai jää ehkä leskeksi on riskinä parisuhteessa aina ja sen ottaa kun alkaa elää sitä parisuhdetta.
En missään nimessä haluaisi tietää. Nyt joku vielä jankuttaa, että "niin mutta haluatko AIDOSTI olla tietämättä". Kyllä, haluan olla tietämätön onnellinen ennemmin kuin tietävä onneton. Minun elämääni oikeasti vaikuttavat vain ne asiat, joista tulee minulle tieto jollain tavalla. Jos en jotain asiaa tiedä, enkä tiedä sen asian seurauksia, sitä asiaa ei minulle ole tapahtunut. Näin se vaan on.
Vedotaan siihen, että petetyllä on oikeus tietää. Onko petetyllä velvollisuus tietää? Kuten joku jo kirjoitti, monet eivät halua huomata pettämisen merkkejä. Miksi pitää ehdoin tahdoin hakea itselleen pahaa mieltä jatkuvalla epäilyllä ja kyttäämisellä? Parempi kuin on onnellinen ja uskoo puolisostaan hyvää. Jos epäilyjä jollain tasolla tulisikin, niin kannattaisiko keskittyä siihen, miten saa pidettyä suhteen paremmin kasassa? Jos taas ei halua pettäjää katsella, niin miksei häntä voi potkaista pellolle, vaan pitää tutkia puhelinta ja kytätä menemisiä?