Tehtävä naisille: Määrittele ihannemies, mikä on miehessä tärkeää kun otetaan huomioon vain ei-fyysiset ominaisuudet
Määrittele ihannemies, fyysiset ominaisuudet huomioimatta
zeroten
37947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Luotettava, rauhallinen, toisia kunnioittava, toiset huomioonottava, empaattinen, kiltti ja osaa näyttää tunteitaan.
Niinhän ne naiset haluaa, silti ottavat sen vastakohdan noista kaikista ominaisuuksista.
(epäluotettava, levoton, kunnioittamaton ja toisia huomioimaton, psykopaattinen, käytöstavaton juntti, joka ei osaa eikä pysty ilmaisemaan tunteitaan muuta kuin nyrkkejen kautta) siis sellainen ihana paha poika :)
Kyllä mie ainakin aidosti arvostan luettelemiani asioita ja valitsisin kuvailemani miehen enmmin kuin jonku "pahan pojan".
Kovin se on elämä ollut yksinäistä noiden ominaisuuksien kanssa. :D
Sitten et vain ole törmännyt sellaiseen naiseen, joka arvostaa enemmän nuita sisäisiä asioita. "Pahat pojat" kelpaa vain yhden yön seuraksi, mutta jos oikean suhteen haluaa, niin itse ainakin etsin juuri mainitsemani kaltaista miestä:)
"Paha poika" on se lähtökohta, jonka jälkeen on edes mahdollista päästä niin sanotusti likelle naista.
Kuten itse sanot: etsit juuri mainitsemasi kaltaista miestä.
Onko löytynyt?
Juuri erosin kymmenen vuoden suhteesta. Voisin sanoa, että mies oli tietyllä tasolla "paha poika", jota sit yritin kesyttää haluamani kaltaiseksi. Sitten tuo "pahuus" otti hänestä vallan ja hän lähti omille teilleen. Joten vastaus on, että tässä parissa kuukaudessa, minkä olen yksinäni ollut ja yrittänyt eheytyä edellisen suhteen jäljiltä, niin en ole vielä löytänyt kuvailemaani miestä, mutten ole kyllä aktiivisesti etsinytkään. Edellisen mieheni(siis tämän 10v parisuhde) kanssa aloin seurustelemaan 15vuotiaana, niin eipä nuita miehiä ole tullut paljon elämän aikana kateltua/etsittyä. Tästä eteenpäin etsin sitten aktiivisesti kuvailemaani tyyppiä:)
Eli....voitaisiin ajatella että olin oikeassa siinä mitä sanoin? Vaikkakin yleistyksiä pitäisi aina(!) varoa.
Jos oletetaan, että olit monellakin tavalla intiimissä suhteessa sen kymmenisen vuotta ja tämä suhde oli sinulle ensimmäinen, niin sehän tarkoittaisi että kokemuksesta ei sinäänsä suuresti voi puhua. Toiset onnistuvat töppäämään suhteensa nopeamminkin kuin kymmenessä vuodessa ja oppivat siitä ehkä aina jotain uutta. Koskien omaa mies-/naismakua tai omaa suhtautumista erilaisuuteen. Näin mä sen näkisin.
Miten tämä nyt liittyy mihinkään, niin:
Se "paha poika" saa huomiota ja sitä kautta miltei automaattisesti mahdollisuuksia naisia kohtaan. Enemmän tai vähemmän. On se sitten ihanne (yläaste-ikäisenä) tai, kuten itse sanoit, kohde "kesyttämiselle".
Se sellainen mies, jonka kuvailit aiemmin ("Luotettava, rauhallinen, toisia kunnioittava, toiset huomioonottava, empaattinen, kiltti ja osaa näyttää tunteitaan") on voinut jo ehtiä katkeroitumaan juuri näille naisille, jotka eivät silloin "aikoinaan" ottaneet huomioon muita kuin näitä "pahoja poikia".
Siksi siis pienoinen sarkasmi mun tekstissä :D
"Tästä eteenpäin etsin sitten aktiivisesti kuvailemaani tyyppiä:)"
Onnea etsinnälle, jos se todellakin on aktiivista. Äläkä herran jestas ihmettele, jos ne parhaimmista parhaat (luotettavat, rauhalliset, yms. jne.) miehet ovat vähissä.
Harmittaa myöntää, että saatat olla oikeassa. Suhde ei ollut ensimmäinen, mutta ensimmäinen yli 4kk kestänyt. Ehkä kuvailemani mies olisi sitten liian itseni kaltainen, mutta aion silti yrittää etsiä ja katsoa toimiiko suhde, jos sellainen mies jostain tielleni eksyy. Ex ei ollut puhtaasti "paha poika", mutta ei kilttikään ja lopullinen luonne paljastui sitten vasta kymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Anyways, uskon, että meitä kaikkia varten on tuolla joku ja kohtalo johdattaa sen luoksemme, tavalla tai toisella. En olekaan näillä palstoilla huomannut, että kukaan osaisi oikeasti pohtia nuin syvällisesti ja analysoivasti kuin sie "deft", kiitos kommentistasi ja siitä että sait minut miettimään.
Kevät tulee ja aurinko alkaa paistamaan, itse suuntaan etsintämatkalleni nyt "ensimmäistä" kertaa ja aion tehdä sen hymyillen:)
"...mutta aion silti yrittää etsiä ja katsoa toimiiko suhde, jos sellainen mies jostain tielleni eksyy."
Huomaat varmasti itsekin ristiriidan tuossa, hmm?
Itse en usko "lopulliseen luonteeseen", ihminen kun tuppaa olemaan enemmänkin, tiedostamattaan tai tiedostaen, kiinnostunut oppimaan uutta ja muuttumaan elämän myötä. On eri asia jos ei ole suostunut (lue: ehtinyt) näkemään niitä merkkejä muutoksessa tai ajattelemaan aktiivisesti syy-seuraus-suhteita.
"Anyways, uskon, että meitä kaikkia varten on tuolla joku ja kohtalo johdattaa sen luoksemme, tavalla tai toisella."
En haluaisi sanoa että naiivia ajatella näin, mutta sen sanon, että jos tahtoa on (tarpeeksi) niin asioita tapahtuu.
Ei ole tarvis kiittää jos kuulee asioita ensimmäistä kertaa. Oppia ikä kaikki ja niin poispäin ,)
Hmm, kyynisyytesi pistää miettimään, että mitä ihmettä joku nainen/naiset on tehnyt sinulle. Voin sanoa, että itse koin maanpäällisen helvetin, jollaista en toivoisi pahimmalle vihollisellekaan ja silti jaksan uskoa kohtaloon ja tavoitella unelmia. Sinun viesteistäsi taasen paistaa, en tiedä voisiko sanoa paatuminen. Aivan kuin oisit menettänyt kaiken uskosi edes mahdollisuuteen löytää joku ihminen vierellesi. Ehkä olet liian expertti-sinkku analysoinnissasi, että olet menettänyt sitä kautta toivosi. Olimpa sitten naiivi tai en, mutta minä en ainakaan heitä toivoani ja lopeta etsimistä.
En menetä uskoani löytää kumppania koska, miehenä tiedän että on hyviä miehiä niin kaiken järjen mukaan jossain on myös oltava hyviä, järkeviä ja sopivia naisia. Sama päinvastoin.
Hyvä, että siekin zeroten jaksat uskoa!Sinulla on oikea asenne, pidä siitä kiinni!
Aiempi viesti, johon kommentoit oli tarkoitettu deftille,jonka kyynisyyttä ihmettelin.
Tuo kyynisyys on hyvin luonnollinen reaktio kuvailemallesi ihmistyypille, joille yleensä myös läheisyys on erittäin tärkeää. Omassa tapauksessani esim. olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni päässyt parisuhteeseen, tähän kului minulta aikaa 28 vuotta. Tuon ajan sai kiltti, muut huomioon ottava, empaattinen ja tunteiden näyttämiseen kykenevä mies viettää yksinään juuri siitä syystä, että naiset kelpuuttivat kumppanikseen pahan pojan, joka viimeistään vuoden seurustelun jälkeen osoittautui mahdottomaksi muuttaa, henkisesti tai fyysisesti väkivaltaiseksi tai pettäväksi.
Väkisinkin tuollaista menoa jatkuvasti sivusta katsoneena tulee kyyniseksi maailmaan kohtaan.
En mä varsinaisesti ole kyyninen luonne, vaikka Sä haluaisit niin uskoa, luulemma ;)
Pitäisin itseäni enemmänkin realistina, jos toinen ääripää olisi "katellaan-jos-sattuu-onnistamaan" tai jonkinlainen kohtaloon luottaminen. Mielummin otan vastuun omista tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni.
Parikin naista on tehnyt jotain "ihmettä". Ei niin positiivisisessa mielessä. Hetken se harmittaa ja sen jälkeen se vasta alkaa harmittamaan, kun on itse antanut esimerkiksi sellaisen tapahtua, että nainen puhuu täyttä hevonkukkua ja sanoo muutenkin asioita joita ei todella tarkoita. Ja siis nämähän nyt tulevat ilmi aina sen jälkeen, kun itse on ehtinyt käydä läpi oman suruaikansa. Joka kerta se kaikki ketuttaa enemmän ja enemmän.
Ei ilmeisesti mitään sen kummempaa, mitä ei olisi muille tapahtunut huonon tuurin siivittävänä.
"...silti jaksan uskoa kohtaloon ja tavoitella unelmia."
Toivottavasti tavoittelet unelmiasi sitten oikeasti, etkä vain tykkää ajatella tekeväsi niin. Mä uskon itseeni ja niihin unelmiin, jotka mä voin tehdä tai saavuttaa.
Kaikki muu on plussaa, mutta jos tahtoo tarpeeksi, niin myös tekee ja toimii, vaikka kuinka olisi kivempaa vain "uskoa" ja unelmoida ;)
Ja nyt on jankattu tästä varmaankin jo tarpeeksi...toivosta, uskosta ja sen semmoisesta...
"Aivan kuin oisit menettänyt kaiken uskosi edes mahdollisuuteen löytää joku ihminen vierellesi."
Ei se ihan noin mene. Mä olen korkeintaan menettänyt uskon siihen, että en raaski innostua niin kuin aiemmin. Tiedäthän...ei jaksa nähdä vaivaa koska laskee mielummin, että ei ole sen arvoista.
"Ehkä olet liian expertti-sinkku analysoinnissasi..."
Jokainen meistä on expertti vain omissa asioissaan. Kiitos kuitenkin kohteliaisuudesta...
Mä olen itse halunnut nähdä jokaisen epäonnistumisen jälkeen sen, mitä voi parantaa (itsessä) ja siinä, mikä on hyvä parisuhde.
Jokaisen suhteen analysointiin mä en ole sortunut, koska se tunnelataus on ollut liian suuri.
Sovitaanko leikkimielisesti sellainen juttu, että sä käytät sitä sun toivoa ja alat etsimään parisuhdetta heti kun tämän kirjoituksen olet lukenut. Ja mä sitten vastavuoroisesti lähden heti huomenna hakemaan itselleni naista.
Katsotaan, kumpaa onnistaa ensin ja puhutaan sitten siitä, että oliko kyseessä toivo, usko vaiko pelkästään hyvä/huono tuuri
;)
"Tuo kyynisyys on hyvin luonnollinen reaktio kuvailemallesi ihmistyypille, joille yleensä myös läheisyys on erittäin tärkeää."
Erittäin hyvin sanottu tuo. Mikään ei heitä tunneskaalaa iloisesta armottomaan vitutukseen sen paremmin kuin sitoutuminen alkuperäiseen asiaan.
Mun suhteet ovat olleet jotakuinkin vuoden pituisia ja yhdessä asumista ja sitä myöten arjen pyörittämistä siitä ajasta on ollut noin puolet.
Se mitä rebelliousilla on ollut, on jotain mun käsityskyvyn toisella puolella. Siis kymmenen vuotta. Ja nyt se sanoo että juuri erosi. Ja puheista kuuluu, että toivoa ja uskoa pitää että vielä joskus jotain jne. yms.
Kun sitä itsellä meni henkisesti vuoden pituisista suhteista oma aikansa ennen kuin tuli edes ajateltua mitään positiivista (ja ei, "elämä jatkuu" ei ole mitenkään mieltä ylentävä ajatus kun joku on ottanut sun sydämen ja tallonut sen päälle hymy kasvoillaan).
Ei ollut tarkoitus loukata, anteeksi jos kuulostaa siltä.
Jos joku on tallonut hymyillen sydämesi, niin kuin minullekkin kävi, ajattelen asian niin, että jos jään sitä liikaa miettimään ja katkeroidun ja vihaan ihmistä, on hän silloin voittanut. Itse joudun edelleen olemaan tekemisissä exäni kanssa yhteisen koiran vuoksi ja tietyllä tasolla haluan näyttää hälle, että kyllä mie pärjään, vaikka hän luuli murskanneensa minut. Älä käsitä väärin, olen miekin surrut, ulvonut tuskaani ja viettänyt unettomia öitä, nyt olen saanut uutta puhtia ja ajattelen, että elämäni vasta alkoi sinä päivänä jona hän lähti.
Kyllä, lähdetään molemmat ulos etsimään ja kerrotaan sitten kuinka kävi. Ja kyllä mie oikeasti toteutan nyt unelmiani, unelmia jotka olivat monta vuotta pelkkiä unelmia sen vuoksi etten niitä voinut toteuttaa, kosa toinen osapuoli oli työttömänä ja minun oli meidät elätettävä. Nyt teen kaiken vain itseäni varten!
Toivottavasti meillä kaikilla on ihastumisen ja rakastumisen täyteinen kevät:)
Onhan se eräänlaista katkeroitumista, että ajattelee jonkun voittavan suhteen loppuessa. Se sellainen passiivisaggressiivinen vallan käyttäminen parisuhteessa kismittää ("tänään en anna vaikka kuinka vonkaisi" "en varmasti tiskaa kun tiskasin eilen" yms.). Mun on todella vaikeaa pysyä kavereina eron jälkeen, koska siinä välissä on aivan liikaa tunteita. Se todistaa aika hyvin sen, että suhteessa on ollut tosissaan ja on ollut valmis antamaan itsensä täydellisesti. Ja jos suhde päättyy, niin ne muistot silti jäävät. Sen jälkeen on (miltei?) mahdotonta jatkaa olemalla kaveri jonka kanssa käydä vaikkapa kahvilla "ihan muuten vaan". Ensimmäinen asia, minkä parisuhteista opin, oli se että se joka jättää on jo tavallaan "voittanut" koska ei ole antanut itselleen mahdollisuutta heittäytyä täysillä suhteeseen.
Tähän ei siis kuulu moniongelmaiset suhteet, joissa petetään, hakataan tai loukataan toista jatkuvasti ja tietoisesti.
"Nyt teen kaiken vain itseäni varten!"
Kuulostaa suunnitelmalta, toivottavasti se ei aiheuta asennevammaa "sen oikean" löytämiseen.
Minen oikein jaksa ihastua enää. Suurinosa ihmissuhteista on todennäköisyyspeliä ja jos en omana itsenäni ja ansioillani tule hurmaamaan enää ketään, niin en jaksa yrittääkään.
Vaikka kuinka olisikin kivaa uskoa ja toivoa että kevät sitä ja kevät tätä ,)
Jos haluat luokitella näyttämisenhalun katkeruudeksi, niin olen katkera sillä tasolla. Toisen tekemät teot on ainakin minun kohalla tappaneet tunteeni häntä kohtaan ja tunteeni lähentelevät lähinnä sääliä. Kyllä minäkin olin heittäytynyt täysillä ja luulin, että olemme lopun elämäämme yhdessä, hän päätti toisin. Ja jälkeen päin hänen tekojensa vaikutuksesta olen miettinyt, että miten saatoin edes rakastaa kyseistä ihmistä ja miksi siihen meni kymmenen vuotta huomatakseen kuinka erilaisia oikeasti olimme.
Emme mekään mitään kavereita ole, mutta välit on asialliset sen vuoksi, että on niin paljon yhteisiä asioita joiden takia täytyy tulla toimeen. Ehkä tämä kymmenen vuoden suhde eroaa sillä tavalla vuoden suhteesta, että kymmenessä vuodessa kerkeää tulla enemmän yhteisiä asioita, kuten: koira, kummilapset, auto, kaikki kalusteet jne. (joita me emme ole vielä jakaneet).
Eikä tämä asenteeni "elän vain itseäni varten" tule vaikuttamaan tuleviin suhteisiini, sillä tilanteet muuttuvat/ ja ajatusmaailmat muutuvat ja sitten eletään sen mukaan. Mielestäni on vain hyvä näin kymmenen vuoden suhteen jälkeen elää hetki itselleen, ennenkuin keskittyy muihin. Enkä halua elää mutku- tai sitku-elämää, vaan elän tässä ja nyt.
Tavallaan...tavallaan näyttämisenhalu on katkeruutta. Tai ainakin jotain mihin liittyy suuria tunteita. Jos toinen tahtoo jälkijunassa "voittaa" sen eron, niin ei kiinnitä mitään huomiota siihen suhteeseen. Mun viimeisin "naisseikkailu" päättyi teoriassa ihan hyvin, mutta se psykologinen paskanjauhaminen alkoi vasta sen jälkeen. Mä kestän hyvinkin paljon haukkumista siitä, että mä olen köyhä ja heikko (kun en esmes käy punttisalilla...jännä syy, eikö), mutta sitä mä en kestä että haukutaan vaikka tiedetään ettei olla oikeassa. Sen jälkeen mä toivotin (ja myös tarkoitin sitä) hyvät loppuelämät enkä sen koommin ole ollut millään tavalla kiinnostunut hänen nykyisestä elämästä, saatika edes niistä syistä miksi hän mut jätti. Täysin tyhjä arpa, josta katkeruutta voi olla vain itseä kohtaan kun sellaiseen lähdin ylipäänsä mukaan.
"Toisen tekemät teot on ainakin minun kohalla tappaneet tunteeni häntä kohtaan ja tunteeni lähentelevät lähinnä sääliä."
Tietämättä sen tarkemmin, että mitä hän sinulle tekikään, ei kannata käyttää energiaa edes sen säälin tuntemiseen. Samantekevää yhtä kaikki.
"Ehkä tämä kymmenen vuoden suhde eroaa sillä tavalla vuoden suhteesta, että kymmenessä vuodessa kerkeää tulla enemmän yhteisiä asioita, kuten: koira, kummilapset, auto, kaikki kalusteet jne. (joita me emme ole vielä jakaneet)."
Omassa tapauksessa oli kyseessä kissa, mutta ei siitä mitenkään saa sen suurempaa soppaa aikaan vaikka kuinka yrittäisi. Kummilapset voivatkin olla ongelma, voin hyvin kuvitella.
Auto, kalusteet ja niin eespäin...ovat vain tavaraa. On sitten kiintynyt niihin tai ei. Mun koko elämä mahtuu suurehkoon pahvilaatikkoon. Siis sellaista tavaraa, mikä määrittää ja on määrittänyt sen mitä mä nykyään (ja aina aiemmin) olen ollut. Kaikki muu on...hmm...niin paljon vähemmän tärkeää.
"Eikä tämä asenteeni "elän vain itseäni varten" tule vaikuttamaan tuleviin suhteisiini, sillä tilanteet muuttuvat/ ja ajatusmaailmat muutuvat ja sitten eletään sen mukaan."
Sulla sitä sitten riittää näitä onnenkeksi-aforismeja ,)
Näinhän se menee, harvempi ihminen pysähtyy aivan täysin niille sijoilleen. Ajatusmaailmat muuttuvat, mutta se on ihan luonnollista kun opitaan enemmän muun muassa omista virheistä ja itsestä.
"Enkä halua elää mutku- tai sitku-elämää, vaan elän tässä ja nyt. "
Surullista tässä on kai se, että olet huomannut haluavasi tätä nyt kun se aiempi elämänvaihe (parisuhde) loppui. Mä en usko kompromisseihin, mutta mä uskon siihen että hyvässä suhteessa ei ole tarvis ajatella tai edes tehdä kompromisseja, vaan enemmänkin niin että asiat järjestyvät ja toimivat vähän niin kuin itsekseen (täysin eri asia kuin itsestäänselvyys).
Sitä en ala täällä ruotimaan, että mitä kaikkea ex teki, mutta narsistisia piirteitä hän omaa ja on edelleen sitä mieltä että minä olen tekemisistäni hänelle tilivelvollinen, vaikkakin hän on itse jo uudessa suhteessa ja kihloissa (me emme menneet kihloihin meän kymmenen vuoden aikana). Ihmiset ihmettelevätkin että miten kaiken tämän jälkeen en ole menettänyt hermojani lopullisesti, mutta olen kai liian kiltti vihaamaan ja omaan lehmän hermot.
Hmm..mistähän olen nuo elämänfilosofiat keksiny, kun yhtään onnenkeksiä en ole ikänä ostanu. Aiemmin oisin luokitellut itseni pessimistiksi, mutta sinun ansiostasi olenkin huomannut olevani melko suuri optimisti!:)
Onhan se ikävää, että olen avannut silmäni vasta eron jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan:) siinä sulle taas aforismia kerrakseen..
Ja olen samaa mieltä kanssasi tuosta hyvästä parisuhteesta.
Viha on hirmu vahva sana ja tunne...hmm...lehmän hermot on taasen sellainen termi mikä voi tarkoittaa jokaiselle täysin eri asioita. Käytännöstä tiedän kyllä, että lehmän hermot voivat olla hyvinkin lyhyet, varsinkin juoksuaikana ;)
Jos tilanne näyttää hyvältä, vaikkakin pelkästään verrattaessa muihin, on helppo uskoa että kaikki on ihan hyvin ja mitä tässä muuta voisikaan haluta. Sellainen epämääräinen ja passiivinen mukavuudenhalu laiskistaa uskomaan asioita sen sijaan että niitä pysähtyisi miettimään.
"Aiemmin oisin luokitellut itseni pessimistiksi, mutta sinun ansiostasi olenkin huomannut olevani melko suuri optimisti!:)"
Ollos hyvä, vaikka suotavaa olisi että olisit itse itsessäsi huomannut näinkin oleellisen asian :)
Parempi myöhään kuin....niinh...koska on myöhä ja kuinka lyhyt elämä onkaan. Suuressa kuvassa.
Olen saattanut tavata nyt sen kiltin miehen, joka kuitenkin sytyttää! Katsotaan nyt löytyykö nuo muut kuvailemani luonteenpiirteet tästä kyseisestä tyypistä:D, aika näyttää!
Näen melkei itseni kuvan tuossa. Olen todella tunteisiin vetoava ihminen. Tykkään myös koskettaviista elokuviista. Koskettavimmat elokuvat saavat joskus silmänikin kostumaan. En häpeäisi näyttää tunteitani mukavalle naisellekaan jos/kun sellaisen jostain vain löytäisin.
Vaan harvapa nainen sitä tälläistä rehellistä ja tunteellista miespoloista kelpuuttaisi tosielämässä. Tälläistä tylsää tunteilijaa.
Tässä meinaan.
"Luotettava, rauhallinen, toisia kunnioittava, toiset huomioonottava, empaattinen, kiltti ja osaa näyttää tunteitaan."
Naiset haluu kaiken. Pitää olla Paha, mutta kiltti. Pitää olla kaikkea ja sen vastakohta jos olet tälläinen olet maailman ainut ihanne mies!
Mut siis yleensä naiset valitsee sen pahan pojan ja toivovat että tämä olisi samalla kiltti tai muuttuisi kiltiksi... Kilttiä ei valita koska ei kiinnosta
Ihannemiestä ei olekkaanb, varsinkaan luotettavaa miestä ei täältä maapallolta löydy,joka ei huijaisi tai pettäisi.
Unelmamieheni on luotettava, sponttaani, aktiivinen, eläinrakas, positiivinen ja huumorintajuinen. Arvostan myös suvaitsevaisuutta ja sitä ettei mies ole 'vanhanaikainen' eikä sukupuoliroolien tai perinteiden vanki. Peruskohteliaisuus ja -sosiaalisuus tulisi olla kunnossa.
naiset kun tulee vastaamaan niin heti ollaan vittuilemassa.
* hyvä itsetunto = tietää hyvät ja huonot puolet
* ei ole itserakas = luulee olevansa lahja vastakkaiselle sukupuolelle
* ei ole mikään "uros", eikä tarvi koko ajan toitottaa olevansa kova jätkä
* osaa käytöstavat
* ei örvellä koskaan = ei edes ottaessa viinaa... tietää siis hyvän maun rajat
* ei kiinni äidin nisässä sen kummemmin kun kavereiden mielipiteissä
* itsenäinen
* älykäs
* keskustelukykyinen
* AIKUINEN = asiallinen
* ei peliriippuvainen, ei alkis, ei narkkari
* tietää hygienian
* osaa pukeutua tilanteen mukaan ( sisältää puvun käytön)
* ei roiku
* ei vaadi itsetunnon pönkitystä
* ei sitoutumiskammoinen
* kykenee rehellisyyteen
* ei mikään kiertopalkinto = joka ei ole kelvanut kenellekään kovin pitkään....
näin alkuun siis näitä jota miehen on läpäistävä.....
Voiko älykkyydestä tinkiä, jos muuten osuu muut piirteet kohdalle?
Hei noiden muiden täyttäminen kyllä vaatii että sitä älyä löytyy. Mikään yli älykäs ei ole mikään vaatimus mutta ei mikään idiootti kuitenkaan = käyttäytyy kun vastakohtainen juntti.
Sinä annat itsestäsi hyvin epäsivistyneen kuvan, kun sinä et osaa käyttää yhtäläisyysmerkkiä oikeaoppisesti.
Itsevarma (eli omaa hyvän itsetunnon), älykäs, ennakkoluuloton, luotettava, uskollinen, huumorintajuinen ja rento.
HUUMORINTAJUINEN, leikkisä, rento, itsevarma, miehekäs ja lisäksi miehestä saa löytyä myös se herkkä puoli :)
Eikö kaikki naiset loppupeleissä haaveile miehekkäästä adoniksesta, joka näyttää herkän puolensa juuri kyseiselle naiselle (niin nainen ainakin kuvittelee ;D)?
Älykäs, rehellinen, luotettava, KILTTI, uskollinen, huumorintajuinen ja mielellään nörtti :) Itse en ymmärrä naisia, jotka haluavat ns. "pahan pojan". Minä kierrän sellaiset kaukaa...