Erosta on kulunut jo yli vuosi. Suhde oli loppuajasta riitaisa ja tunsin tavallaan helpotusta, kun se loppui. Kasvoimme erilleen ja suuret mielipide-erot synnyttivät melkoisia kärhämöitä. Kuitenkin viime aikoina olen harmitellut, kuinka ennakkoluuloinen ja syrjäytynyt olin suhteemme aikaan. Tämän vuoksi en esim. tullut aluksi kovin hyvin toimeen hänen sukunsa kanssa. Vasta loppuvaiheessa kun sain kunnolla tutustua heihin, aloin olla sinut heidän kanssaan. Tätä olen katunut ja tunnenkin, että olin todella huono niin puolisona kuin muutenkin ihmisenä. Toki olemukseni vaikutti myös muuhun suhteessamme. Se mikä ei tapa, se vahvistaa ja nykyään olen huomannut itsessäni muutosta. Olen hieman ujompi, mutta ennakkoluulottomampi, mutta eipä näillä muutoksilla enää korjata tehtyjä virheitä. Joudunko siis tuntemaan lopun elämääni syyllisyyttä siitä, millainen olen ollut?
Olinko huono ihminen?
elämä pilalla?
5976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luultavasti joudut, sillä pilasit sen mikä oli parasta elämässäsi. Koskaan ei enää tule toista tilaisuutta.
Nuoret ihmiset ovat jotenkin nykyään niin kaiken vaativia ja itsekeskeisiä, että eivät näe sitä hyvää joka heillä on. ei osata keskustella, kun kukaan muu ei sanoa mitään. Jo oppisitte kuuntelemaan vanhempia ihmisiä ja arvostamaan muita ihmisiä ja normaalin elämän arvoja.
Nyt kuuntelette aivan vääriä kanavia, kovuus on kaikessa ja kilpailu päällimmäisenä. Ette jaksa tätä kovinkaan kauaa, olette väsyneitä ja kiukkuisia kaikille, eksytte väärien ihmisten kanssa yhteen.
Ny kun vielä muutat täysin suunnan, saatat vielä saada kohtuullisen elämän, mutta koskaan et unohda tekemisiä vääryyksiä, uskon kuitenkin sinun voivan oppia elämään niiden kanssa. Ihan ensinnä hyväksy asiat, että olet rikkonut ihan itse asiasi ja opi pitämään itsestäsi ihna tavallisisena ihmisenä, sinun ei todellakaan tarvitse kilpailla kenenkään kanssa kun saat itsetuntosi kohdalleen.
Kun teet työsi parhaasi mukaan se riittää, ei sinun tarvitse olla yli-ihminen, kun hyväksyt toiset ihmiset sellaisina kun ovat, rakastat lähimmäisiä.
Kun ensi kerran tunnet, että kotona on hyvä olla, ja voit levollisin mielin mennä omaan sänkyyn nukkumaan vailla huolia ja murheita, et enää varmasti hae tippaakaan entisenlaista elämääsi, jossa luultavasti olikin muut jotka määrittivät tekemisisiä, etkä sinä itse.
Aivan kuin olisi repinyt vanhat haavat auki. En nyt rupea selittelemään, kuinka riitaan tarvitaan kaksi. Haluan nyt vain selvittää asiat itselleni, mutten enää halua puuttua niihin ihmisiin, jotka jätin taakseni. Tarkoitan siis ex-puolisoani ja hänen sukuaan. Minulla ei ole mitään kaipuuta menneeseen ja sen suhteen minulla on hyvä olla. Jäljellä on ainoastaan omantunnontuskia siitä, kunika tyly ihminen olin aikoinaan. Mikäli onnistun rakentamaan itselleni uuden elämän, niin pelkään, että nuo menneet asiat nousevat pintaan.
Tuo on kaikkein naurettavinta mitä selitystä eroille olen koskaan kuullut "kasvoimme erilleen", niin kuin miten aikuiset kasvaa erilleen ? Ainut syy eroille on se, että ihmiset ovat liian itsekkäitä eivätkä kestä elämää, eli sitä ettei aina olekaan niin kuin silloin alussa. Normaali arki se suhteet kaataa, ei mikään erilleen kasvaminen.
Vai onko joku kuvitellut, että pitkään yhdessä pysyneet eivät koskaan riitele ? Eli ovat aina samaa mieltä asioista ja elämä on vain auvoista onnea ?
toivottavasti vaimo saa asiasta tietää ja ottaa avioeron
Ei syyllisyyttä tarvi tuntea lopun elämää. On hyvä että olet huomannut, että virheitä on tullu tehtyä. Niitähän ei saa tekemättömäksi, mutta et varmasti tee samoja toistamiseen. Olet kasvanut henkisesti, ja ota eroon päättynyt parisuhteesi kokemuksena joka kasvatti ja opetti sinua.
Ei kukaan ole täydellinen ja kullakin hetkellä me ihmiset yritämme tehdä niinkuin mielestämme pitää tehdä. Viisautta on oppia virheistään. Ja ihminen kasvaa kokemuksien myötä.
Nyt olet fiksumpi ja viisaampi, kuin nuorempana. Niinhän ne vanhemmat aina sanovat että nuoret ei tiedä mitään aj ovat kyllä siinä oikeassa. Voi, mitenkä me olemmekaan kirkasotsaisia ja ehdottomia. Lähes kaikki ihmiset tekevät sellaisia asioita mitkä oikeasti kaduttaa. Mutta eihän siinä katumuksessa tarvi vuosia ryömiä.
Pitää opetella myös rakastamaan itseään, silloin hyväksyy muutkin ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat. Älä siis kanna syyllisyyttä.
Vuosi on vielä lyhyt aika erosta. Eroon tarvitaan kaksi vuotta. Olet huomannut että alkaa jo helpottaa. Etkähän ole niin paha kuin oletat. kaikki osapuolet ovat vielä hengissä ja tuskin sinua niin kauheasti ajattelevat edes hyvällä saatikka sitten pahalla.
Jos nyt sitten olet avartanut näköalojasi, niin elä myös siten. TArkoitan ettet kieri itsesäälissä ja ota pahanomantunnon viitta (lue marttyrikehä) harteiltasi. Ja muista että riitoihin tarvitaan aina kaksi.