Yksinäinen nainen?

Minulla on sama tilanne. Ystäviä / kavereita ei paljon ole mutta en siltikään pidä itseäni mitenkään epäsosiaalisena. Enkä oikeastaan pidä tätä "ongelmaa" edes ongelmana vaikka välillä kyllä kadehdin niitä joilla on paljon tuttuja ja jotka saavat aina kaverin jonnekin.

Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin mutta jostain syystä se yhteydenpito jää puolin ja toisin. Ehkä noin kerran kuussa tapaan jotakuta kaveriani. Sukulaisia kyllä on, ja heitä tapaan muutaman kerran kuussa. Käyn juhlissa kun niitä on tarjolla ja viihdyn niissä mutta jostain syystä vain aika ei riitä joka paikkaan ja viihdyn kotona.

Mun on vaikea nähdä miten toi vois vaikuttaa miehen ajatuksiin millään tavalla. Mulle se olisi vain hyvä merkki, mutta toisaalta olen itse yksinäinen susi. Tuskinpa se kuitenkaan miehelle mikään ongelma on. Miehet eivät yleensäkään ajattele ihmisistä samalla tavalla kuin naiset sosiaalisten verkostojen kautta, ja vaikka joku ajattelisikin niin harva pitää sellaista pissisprinsessaa miljoonine kavereineen ja jokailtaisine menoineen minään unelmakumppanina. Teini-iän jutut asia erikseen.

Tuo ei ole kyllä minkäänlainen ongelma tai este. Itse miehenä sanon että tärkeintä on että sinä tulet kavereittesi/ystäviesi kanssa toimeen oli heitä mikä tahansa määrä. Laatu ennen määrää on 100% totta tässä asiassa. Vähän yleistäen sanoisin että ihmisillä useimmiten on muutama oikeasti läheinen ystävä ja sen jälkeen muut ovat kavereita tai tuttavuuksia. Joku joka pyörii useiden tusinoiden kanssa säännöllisin väliajoin ei varmaankaan omaa kovinkaan syviä ystävyyssuhteita yhdenkään kanssa. Voi tosin löytyä poikkeuksiakin. Eli ei tarvitse ressata asiaa. Tärkeintähän on että millainen sinä olet eikä mikä määrä sinulla on kavereita.