Tulin sitten lukeneeksi kaikki mahdolliset kauheat au pair-kokemukset näiltä sivuilta. Ei olisi pitänyt. Olen itse lähdössä syksyllä, ja perhe vaikuttaa tosi mukavalta ja reilulta. Nyt sitten (typerä minä..) aloin pohtia ja pähkäillä,että mitäs jos joku meneekin pieleen,perhe onkin kauhea ymym..
Kertokaa nyt edes joku jotain positiivista!
Kertokaa nyt edes joku jotain positiivista!
Vastaukset 9
Vanhimmat
..Mulla on just sama juttu.. Alko vähän mietityttään.. Mutta kannattaa kuitenki yrittää vaan ajatella positiivisesti, kyllä tästä selvitään:) Niin mä ainaki ajattelen.. Asioilla on tapana järjestyä.
...ja niistä vain ei kukaan viitsi kertoa, mutta on näilläkin sivuilla ollut kertomuksia hyvistä kokemuksista. En tiedä, mihin olette molemmat menossa, mutta mun käsitykseni mukaan pahimmat kertomukset ovat mielestäni tapahtuneet juuri USA:ssa, Englannissa
ja Ranskassa olleilla aupaireilla, muista maista on vähemmän kerrottu. Itse olin aikoinani Saksassa aupairina ja perheeni kohteli minua todella reilusti. Ainahan on huonoja päiviä ja alkuhan on tunnetusti aina hankalaa, joten ei kannata heti alussa luovuttaa, vaan ottakaa kaikki tuleva positiivisesti vastaan.
Tseppiä aupairvuodelle ja kyllä kaikki järjestyy!!!
Olin Lontoossa puoli vuotta ja perhe oli oikein mukava; tietenkin oli ongelmiakin, mutta selvitimme ne keskustelemalla. Olin sen verran nuori ja ymmärtämätön, että toin treffiseurani "kotiin" yöllä kysymättä lupaa. Noh, perhe oli ymmärtäväinen, mutta en toista kertaa niin tehnyt. Kertaakaan perheessä ei huudettu, ainakaan minun kuullen. Vanhemmat eivät ratkoneet avio-ongelmiaan minun nähden ja lapsille oli selitetty, että au-pairia pitää totella.
Aika perheessä ja Lontoon hulinassa oli aivan uskomaton kokemus. Jos ylitsepääsemättömiä ongelmia tulee, niin turha kidutusmeininki pois ja perheen vaihtoon. Tosin eräällä tytöllä oli kolmas perhe menossa kolmen kuukauden sisällä, mutta siinä vaiheessa voisi miettiä tekeekö itse jotain väärin. Mutta eiköhän nämä ole aika äärimmäisiä tapauksia.
Ei sita au pairiksi menoa pelata kannata. Ole positiivisella asenteella matkassa. Kannattaa kuitenkin pitaa vaikka taksirahat (lentokentalle) ja rahat lentolippuun saastossa silta varalta jos jotain ylitsepaasematonsa tulee, niin ei tule paniikkia siita ettei paasekaan lahtemaan kotiin.
ma olen itse kanadassa nyt ollu au pairina kohta kuukauden ja ennen lahtoa luin kanssa noita kaikkii kauhukokemuksii ja rupes ittee pelottaa..mutta mulla on ainakin oolu tahan asti kivaa ja perhe on ollut mukava ja reilu mutta tosiaan kannataa muistaa etta melkein kaikesta selvii puhumalla perheen kanssa ja sopimalla asioista!mutta kannaataa myos muistaa pitaa kiinni omista eduistaan!!mukavaa au pair vuotta kaikille!!
Mä oon parhaillaan Itävallassa au pairina ja ennen tänne lähtöäni olin kanssa lukenut hirveesti kauhutarinoita. Mut mun perhe osottautui aivan ihanaksi. Lapset on sulosia ja useimmiten kilttejä, vanhemmat kohtelee mua tosi hyvin. Oon täällä vaan kesän ja nyt jo surettaa poislähtö. Mulla kävi kyllä uskomaton tuuri, ku ajattelee, etten oikeastaan hirveesti kysellyt perheeltä mitään. En tiennyt, että näillä käy kaks kertaa viikossa siivooja ja että pääsisin matkustelemaan ympäri Itävaltaa perheen kanssa. Mitään negatiivisia yllätyksiä ei oo kuukauden aikana ilmennyt. Kannattaa kuitenkin ottaa kaikesta selvää ennenkuin lähtee.
Ehka se johtuu siita etta ne negatiiviset asiat tulee helpommin esille ja niista puhutaan, eika vain au pairiutta koskevissa asioissa. Mina olen ollut 2 kertaa au pairina ja kerran lastenhoitajana. Kaikki ovat olleet mahtavia kokemuksia, paitsi tuo jalkimmainen juttu (suomalaisessa perheessa kaiken lisaksi) ei ollut kovin hohdokas. En mene sen syvallisemmin selittamaan miksi, mutta niin vain oli. Aivan varmasti on enemman positiivisia kokemuksia kuin negatiivisia jos tehtaisiin jokin tilastokysely :) Tsemppia, kylla se siita. Ja niinkuin joku sanoikin, kannattaa kuitenkin varautua tulemaan pois kesken kaiken, eli pitaa lentolippurahat takataskussa kaiken varalta, koskaan kun ei voi tietaa. Ja viela sellanen juttu, etta kannattaa tehda selvaksi ettei tee ylitoita ilmaiseksi eika koko aikaa, vaan pidat kiinni puhutuista vapaa-ajoista jotka ovat yleensa koko viikonlopun pituisia.
varaudu että varmasti tulee negatiivisiä asioita ja lapset ei ehkä olekkaan niin "ihania" mutta vapaa-aika ja kaikki muu on ihanaa. Eihän kaikki voikaan olla täydellistä. Halpatyötähän tämä on mutta hyvíäkin asioita on. Ei sen takia kannata jäädä lähtemättä!
Mulla oli hyvä kokemus omasta vuodestani! Menin järjestön kautta Amerikkaan Washington DC lähelle perheeseen jossa olin kuin omaa perhettä. Pojat 6 ja 7v. kävivät aamupvät koulua, sain tehdä omia juttuja, ei tarvinnut siivota (paitsi omasta halusta), sain harrastaa, pääsin perheen mukaan kaikille matkoille.. mm.disneyworld, Boston.
Yhteys perheeseen säilynyt, nyt syksyllä menossa vanhemman pojan häihin Nykiin. Käynyt kylässä jne. Paljon on tuurista kiinni ja vielä enemmän itsestäsi. Opit kieltä, saat ikuisia ystäviä ja arvokasta elämänkokemusta.
Jälkeeni perheeseen tuli tyttö Saksasta ja heillä ei synkannut, joten lopulta tyttö katosi. Heillä oli myös muita livein babysittereitä joiden kanssa meni ihan hyvin.
Vinkit:
-mene järjestön kautta
-harrasta ole aktiivinen saadaksesi ystäviä
-sovi/selvitä perheen odotukset au pairilta etukäteen (jos etsit töitä ja perhe tarjoaa sitä niin sovitte toisillnne, jos etsit perhettä ja he uutta jäsentä sovitte toisillenne)
-yritä päästä perheeseen jossa jo isompia lapsia, aivan pieni vauva on suuri vastuu ja paljon työtä. Kunnioita perhettä mutta tiedä oikeutesi.
-pyri pääsemään lähelle suurempaa kaupunkia ja varmista että pääset liikkumaan. Maissipellon keskeltä on vaikea ilman autoa ja paikkaa minne mennä liikkua mihinkään..
-ota selvää muista au parieista alueella, lienee helpompaa järjestön kautta saada tietoa ja tukea.
-varaudu koti-ikävään se tulee varmasti ja jossain vaiheessa oma maa on mustikka ja muut paskaa... ;-)
Ota mukaan reipas mieli, suomalainen sisu ja asenne että se on uusi arvokas kokemus ja aina pääsee kotiin jos asiat ei lähde sujumaan.
Onnea matkaan. Hannele