Kun ahdistaa ja tuntee olonsa huonoksi, pitäisi suhde lopettaa. Niin se menee ehkä helpon kaavan mukaan, mutta entä jos puolison anoppi on se joka katkaisee suhteen?
Ongelmanani on liiaksi äitiinsä takertunut mies ja liiaksi poikaansa takertunut äiti. Muutin viime kesänä mieheni luokse, koska ehdotus oli houkutteleva. omakotitalo maalla, mitä muutakaan ihminen oikeasti tarvitsisi. Tiesin tulevan "ongelman" olemassaolon jo tuolloin, mutten kuvitellut että tää menisi ihan näin. Asumme samalla tontilla appivanhempieni kanssa eri "talouksissa" tosin. Se ei estä anoppiani tunkemasta nokkaansa joka asiaan ja jokaiseen menoon. Aina kun lähden johonkin anoppi ryntää ulos ja tivaa mihin olen menossa. ja tuo on vain pienimästä päästä. se vahtaa meidän syömisiä ja pyykinpesuja, siivouksia, ruokaostoksia, postipaketteja, mun koirien ruokintaa ja ja ja...
Ehdotin miehelleni että muutettaisiin "omaan" asuntoon johonkin muualle että saataisiin omaa rauhaa ja tarvittaessa myös välimatkaa. Koska meidän suhde on mennyt tappelemiseksi aina kun nähdään (mies siis reissuhommissa ja nähdään vain viikonloppuisin) Tähän mies ei kuitenkaan suostu, vaikkei itsekään pidä äitinsä puuttumisesta joka asiaan. Olen kysynyt myös suoraan että hiertääkö jokin minussa ja haluaako hän erota, mutta ei kuulemma halua.
Kuitenkaan mies ei ole valmis minun takiani muuttamaan toiselle paikkakunnalle tai edes pois tältä tontilta. Liekkö rakkaus minua kohtaan kovin vahvaa ja kestävää?
Vaihtoehdoikseni jää
1)lähteä yksin omaan asuntoon, joka käytänössä tarkoittaa eroa
tai
2) jäädä tänne anopin pompoteltavaksi, ja luultavasti sen takia ero on ajankohtainen ennemmin tai myöhemmin
Ongelmanani on liiaksi äitiinsä takertunut mies ja liiaksi poikaansa takertunut äiti. Muutin viime kesänä mieheni luokse, koska ehdotus oli houkutteleva. omakotitalo maalla, mitä muutakaan ihminen oikeasti tarvitsisi. Tiesin tulevan "ongelman" olemassaolon jo tuolloin, mutten kuvitellut että tää menisi ihan näin. Asumme samalla tontilla appivanhempieni kanssa eri "talouksissa" tosin. Se ei estä anoppiani tunkemasta nokkaansa joka asiaan ja jokaiseen menoon. Aina kun lähden johonkin anoppi ryntää ulos ja tivaa mihin olen menossa. ja tuo on vain pienimästä päästä. se vahtaa meidän syömisiä ja pyykinpesuja, siivouksia, ruokaostoksia, postipaketteja, mun koirien ruokintaa ja ja ja...
Ehdotin miehelleni että muutettaisiin "omaan" asuntoon johonkin muualle että saataisiin omaa rauhaa ja tarvittaessa myös välimatkaa. Koska meidän suhde on mennyt tappelemiseksi aina kun nähdään (mies siis reissuhommissa ja nähdään vain viikonloppuisin) Tähän mies ei kuitenkaan suostu, vaikkei itsekään pidä äitinsä puuttumisesta joka asiaan. Olen kysynyt myös suoraan että hiertääkö jokin minussa ja haluaako hän erota, mutta ei kuulemma halua.
Kuitenkaan mies ei ole valmis minun takiani muuttamaan toiselle paikkakunnalle tai edes pois tältä tontilta. Liekkö rakkaus minua kohtaan kovin vahvaa ja kestävää?
Vaihtoehdoikseni jää
1)lähteä yksin omaan asuntoon, joka käytänössä tarkoittaa eroa
tai
2) jäädä tänne anopin pompoteltavaksi, ja luultavasti sen takia ero on ajankohtainen ennemmin tai myöhemmin
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rauha mielellesi, ota ero ja muuta yksin jonnekkin. Ei tollanen ole hyvää elämää jos toinen kyttää koko ajan. En itse kestäis sekuntiakaan. Sun pitää ajatella itseäsi ennen kaikkea ja sitä mitä sinä haluat elämältäsi. Miehes on ihan tossun alla eikä pääse irti siitä ihan helposti. Jos eroat ja lähdet yksin jonnekkin niin ehkä miehes tajuaa kans miten vaikeeta se elämä on tossun alla ja voi olla et tulee sun perääsi jos rakastaa sua. Minä miehenä en kestäisi tollasta kyttäilyä...