Rehellisyys työpaikan perii ?

Vanhoina hyvinä aikoina rehellisyyden perintöosa oli aloitusotsikkoa laajempi; väitettiinhän, että rehellisyys perisi jopa maan:) Vaan miten on nykyään, saako rehellisyydellä töitä, arvostaako työnantaja rehellistä työnhakijaa?

Vastaus on suhteellinen. Jos puhut sujuvasti seitsemää eri kieltä, olet valmistunut maisteriksi kahdessa vuodessa 5:n arvosanoilla ja tämä kaikki on vielä totta, ilman muuta saat työtä. Entäpä jos elämä ei olekaan mennyt niin kuin Strömsössä tai et ole mikään supersuorittaja yli-ihminen, kuinka sinun silloin käy? Ei hyvä. Oma tarinani toimikoon eräänä esimerkkitapauksena.

Minun elämäni ei mennyt Strömsön ohjesäännön mukaisesti. Pääsin opiskelemaan ns "hyvään" tiedekuntaan, mutta sitten seurasi paha takaisku. Sairastuin vakavasti. Kyseessä oli somaattinen sairaus, se todettakoon. Nuoruuteni meni tuon sairauden kanssa kamppaillessa, kaikki meni uusiksi. Piti opetella uudestaan kävelemään, syömään, kirjoittamaan. Tietysti tuota kaikkea seurasi vielä muun lisäksi syvä masennus, josta toipuminen oli sekin oma prosessinsa. Toivuin kuitenkin lähes ennalleni, kiitos kai sen kun olin sairastuessani nuori. Kognitiiviset taitoni ovat terveen keskivertoihmisen tasoa, mutta fyysinen suorituskykyni ei tule koskaan olemaan samaa luokkaa. Enpä kyllä olekaan minkään fyysisen työn "alalla".

Tämä kaikki on johtanut siihen, että CV:ssä on huima aukko, joka arvatenkin kiinnostaa työnantajia. En tosin ole hakenut tavanomaista työtä vaan ihan vain harjoittelupaikkoja omalta alaltani, palkattomiakin. En kelpaa edes niihin. Hakemus ja CV ovat muotonsa puolesta moitteettomia, suosittelijoita löytyy, kokemusta ja kielitaitoa. Ainoa vika taitaa olla siinä, että ne ovat rehellisiä. Olen ihan avoimesti kertonut, miksi CV:ssäni on aukko. Minua ei ole kertaakaan kutsuttu edes haastatteluun mihinkään niistä harjopittelupaikoista, joihin olen hakenut ja olen kirjoittanut niin monta hakemusta, että en kehtaa edes määrää sanoa. Joten; rehellisyys ei ilmeisesti olekaan niin arvostettua, kuin väitetään;)

Ainoa keino päästä työelämään kiinni on siis valehdella, siltähän tuo valitettavasti vaikuttaa. Tähänkö tässä yhteiskunnassa ollaan todellakin tultu! Iäkäs mummoni on kertonut ajoista, jolloin tanssipaikoilla saattoi jättää käsilaukkunsa vartioimatta eikä kukaan vienyt rahoja. Nykyinen yhteiskunta perustuu ainakin minun mielestäni sangen oksettaville arvoille. Ihmisille ei sallita epäonnistumia, ei sairastumisia, eliitti rohmuaa häikäilemättömästi itselleen etuja tavallisen kansalaisen kustannuksella, missään ei näy olevan rehellisyyttä saati moraalia.

Ehkä kaikista huvittavinta minun tarinassani on se, että alallani toimivan ihmisen tulisi olla "rehelliseksi tunnettu, elämäntavoiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sopiva." Joopa joo. Vastedes otan toisenlaisen lähestymistavan. Minulla on hyvät sosiaaliset verkostot, tuttavillani on yrityksiä ja he ovatkin jo lupautuneet suosittelijoikseni, vaikka en siis ole ollut päivääkään heillä töissä. Saadakseni jalkani työelämän oven väliin minun on siis toimittava täysin omien arvojeni ja moraalini vastaisesti. Eipä tunnu kovin hyvältä. Enkä viitsisi lähteä kouluttautumaan uuteen ammattiin kun olen valmistumassa. Toisaalta, kai tässä ajanoloon masentuu niin pahasti, että itsemurhakin voisi olla vaihtoehto.

Anteeksi pitkä tilitys, oli pakko "avautua" kun tässä maailman menossa on niin paljon mätää minun mielestäni!