Avioero ja adhd-lapsi

Ero astui voimaan viime joulukuussa. Meillä on yhteishuoltajuus ja lapset ovat viikon kerralla minun luona ja viikon isän. Meillä on 3 lasta, 14 v. kaksoset ja 8 v . Toisella kaksosista on adhd johon lääkityksenä concerta 56 mg, sekä musiikkiterapiaa avuksi. Viime syksystä asti poika on oireillut enemmän avioeron takia. Tavallaan hän syyttää itseään, tuntee epäonnistuneena koska perhe hajosi. Olen monta kertaa sanonut ja sanon edelleen, ettei ero johtunut hänestä, enkä missään nimessä aio hylätä häntä. Musiikkiterapia on nyt katkolla koska hänen paha olonsa on niin voimakasta ettei hän hyödy siitä. (meillä on palaveri ensi viikolla, johon isäkin osallistuu). Koulussa hän ei pysty keskittymään ja on herkkä räjähtämään. Itselläni on myös paha olla: olen katkera, pettynyt, vihainen ja itkuinen. Tottakai äidin olotila vaikuttaa erittäin paljon poikaan. Jos äiti voi hyvin, niin lapsellakin olisi helpompaa. Saan itselleni myös terapia-apua, ja tiedän että näihin asioihin aika parantaa haavat (ainakin itseni kohdalla). Kysynkin nyt: onko kellään kokemusta vastaavassa tilanteessa? Kaunko kesti ennen kuin lapsi "hyväksyi" eron? vai hyväksyikö ollenkaan? Miten selvisitte? Mitä apua saitte? Poika ei suostu edes tukihenkilöön. (muilla lapsilla on, ja hän on nähnyt, että he tekevät kivoja asioita). Isän luona hän ei räjähtele, mutta äidin luona kaikki "paska" purkautuu.
0181
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


väsyäiti kirjoitti:

Ero astui voimaan viime joulukuussa. Meillä on yhteishuoltajuus ja lapset ovat viikon kerralla minun luona ja viikon isän. Meillä on 3 lasta, 14 v. kaksoset ja 8 v . Toisella kaksosista on adhd johon lääkityksenä concerta 56 mg, sekä musiikkiterapiaa avuksi. Viime syksystä asti poika on oireillut enemmän avioeron takia. Tavallaan hän syyttää itseään, tuntee epäonnistuneena koska perhe hajosi. Olen monta kertaa sanonut ja sanon edelleen, ettei ero johtunut hänestä, enkä missään nimessä aio hylätä häntä. Musiikkiterapia on nyt katkolla koska hänen paha olonsa on niin voimakasta ettei hän hyödy siitä. (meillä on palaveri ensi viikolla, johon isäkin osallistuu). Koulussa hän ei pysty keskittymään ja on herkkä räjähtämään. Itselläni on myös paha olla: olen katkera, pettynyt, vihainen ja itkuinen. Tottakai äidin olotila vaikuttaa erittäin paljon poikaan. Jos äiti voi hyvin, niin lapsellakin olisi helpompaa. Saan itselleni myös terapia-apua, ja tiedän että näihin asioihin aika parantaa haavat (ainakin itseni kohdalla). Kysynkin nyt: onko kellään kokemusta vastaavassa tilanteessa? Kaunko kesti ennen kuin lapsi "hyväksyi" eron? vai hyväksyikö ollenkaan? Miten selvisitte? Mitä apua saitte? Poika ei suostu edes tukihenkilöön. (muilla lapsilla on, ja hän on nähnyt, että he tekevät kivoja asioita). Isän luona hän ei räjähtele, mutta äidin luona kaikki "paska" purkautuu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu