Olen seurustellut jo pitemmän aikaa aivan ihanan iranilaisen miehen kanssa. Tässä vain on ongelmana hänen vanhempansa, he kun eivät hyväksy sitä että heidän poikansa menisi naimisiin ateistin kanssa. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, että vanhemmat tulevat tuhansien kilometrien päästä väliin? Muuten meillä menee käsittääkseni suorastaan loistavasti...
Rakastan häntä, enkä haluaisi suhteen loppuvan.
Olen vain aivan neuvoton sen suhteen, miten tästä päästä yli!
Rakastan häntä, enkä haluaisi suhteen loppuvan.
Olen vain aivan neuvoton sen suhteen, miten tästä päästä yli!
Vastaukset 25
Vanhimmat
totuus on se, että tässä (persialaisessa) kulttuurissa perhe ja omat vanhemmat ovat maailman tärkein asia, persialaisille on aika käsittämätön sellainen ilmiö kuin ateisti, meidän elämässämme uskonto on joka hetki läsnä tavalla tai toisella vaikka olisikin niin maallistunut että ei harjoita rukoilemista, käy moskeijassa jne.
Ilman perheen hyväksyntää ei liitosta tule välttämättä ihan hirveän onnellista, sillä jos mies vähääkään kunnioittaa vanhempiaan, seuraa siitä hänelle itselleenkin iso ristiriita vaikka hän valitsisikin sinut.
Jos teidät on tarkoitettu yhteen, te pääsette yhteen, perheestä huolimatta.
Itse harkitsisin vielä, uskonto ja perheen hyväksyminen on niin iso asia, ja tulevien lasten kannalta olisi hyvä jos asiasta olisi joku sopu olemassa.
juu, hyväksyn täysin hänen erilaisen kulttuurinsa, vaikka ihan kaikkea en aina ymmärräkään (onneksi kultani jaksaa kärsivällisesti selittää miksi tekee joitain asioita tietyllä tavalla). Samoin hyväksyn sen että hän on muslimi. Islamista en tiedä vielä kovinkaan paljon, varsinkaan kun poikaystäväni ei aktiivisesti harjoita uskontoa, ei rukoile viittä kertaa päivässä (rukoilee kyllä joka päivä, mutta yleensä vain mennessään nukkumaan), syö sianlihaa, juo alkoholia, ei vietä Ramadania jne. Olen myös hyväksynyt ajatuksen siitä, että jos joskus saan lapsia hänen kanssaan, heistä kasvatetaan muslimeja ja puhuvat isänsä kanssa persiaa.
Tiedän myös että hän kunnioittaa syvästi vanhempiaan, joita ei ole nähnyt vuosikausiin, mutta välttämättä en ymmärrä sitä miksi vanhemmilla on oikeus päättää aikuisen (30v) lapsensa avioliitosta. ´käsittääkseni poikaystäväni on suhteellisen onnellinen kanssani.
joo ja jos teille tulee ero, niin lapset kuuluvat automaattisesti isälleen, eikä sulla ole mitään oikeutta heihin. luultavasti lähettää muksut siinä vaiheessa iraniin sukulaistensa kasvatettavaksi. haluatko tyttärellesi sen, että vanhemmat valitsevat aviomiehen. islamin uskoon kuuluu, että seurustella ei ja että avioliitto solmitaan vaikka tytär ei tunnekaan aviomiestään. miehet elävät vapaammin, mutta omista lapsistaan ovat tarkkoja ja haluavat että silloin toimitaan perinteiden mukaan. varo vaan!!
jos mies on noin maaillistunut, tuskin on pelkoa mistään noin radikaalista.
Minä kun luulin olevani sieltä maallistuneimmasta päästä, mutta kuulostaa kuin ko mies ei olisi muslimi ollenkaan, joten tuskin näkee vaivaa lasten suhteen noin.
Ja eiköhän sivistyneet muslimit tänä päivänä ero tilanteessa sovi lasten kohtalosta ihan niinkuin tekin, aina joukkoon mahtuu vitipäitä,mutta se taas ei riipu uskonnosta eikä kansallisuudesta se.
kannatais perehtyä vähän paremmin muslimikulttuuriin. siellä kannatetaan vanhoja perinteitä ja suku pitää kiinni omistaan eli myös lastenlapsista. jos järkevästi keskusteltais, niin kidnappauksia ei syntyis. ystäväni joutui muuttamaan ex-miehensä maahan, koska muuten ei ikinä näkisi lapsiaan. ja harvoin näkee nytkään. kaksistaan ei saa olla lainkaan heidän kanssaan. suku on tehnyt selväksi, että jos äiti yrittää jotain lapsiensa suhteen, ne viedään toiseen paikkaan, mistä hän ei ikinä niitä löydä. hänenkin ex mies on asunut 6 vuotta englannissa ja 4 suomessa, mutta eipähän se mitään vaikuttanut.onhan tietty niitäkin jotka eivät välitä, mutta suvun paine on kova.
en tiedä miten Iranilaisena ja muslimina voisoin enää paremmin kulttuuriin perehtyä, minun silmissäni länsimaiset avioliitot perheväkivaltoineen ja suoraansanoen lasten törkeän kohteluineen on tosi pelottavaa. mainitsemiasi asioita kun nyt vain harrastaa pienen pieni marginaaliryhmä, joiden touhuja media paisuttelee kunnes kaikki muslimit automaattisesti ovat lasten ryöstäjiä. Aika kurjaa muutenkin lähteä oletuksesta, "että sitten kun ero tulee" miksi tulisi? miksei voisi onnistuakin? Olen edelleen sitä mieltä, että muslimi joka syö sianlihaa on sen verran vieroittunut juuristaan,että en olisi kovin huolestunut mistään lasten kidnappauksestakaan
todellisuus tuleekin monesti sitten vastaan kun muksut ovat syntyneet. siinä vaiheessa halutaankin omaa perintöään jatkaa lasten kautta ja antaa islamilainen kasvatus. ei tietenkään kaikille tule eroa, mutta valitettavan monelle. olen itsekin hyvin avarakatseinen kulttuurien suhteen ja halunnut perehtyä islamin uskoon, halusinhan kerran jutun toimivan. siinä on vaan niin paljon juttuja mitä on vaikea ymmärtää. asiat kannattaa ottaa hyvissä ajoin puheeksi, vaikka ne saattavatkin muuttua siinä vaiheessa, kun eletään sitä hetkeä ja varsinkin jos suku tulee väliin sähläämään. ei myöskään kaikki ole lapsen ryöstäjiä, en ole niin väittänyt. mut arabimaissa ei isän tarvitse olla, koska lapset kuuluvat isälleen, eikä laki ole äidin puolella, varsinkaan jos äiti on länsimaalainen. länsimaalaiset äidithän niitä lapsia yrittää monesti viedä pois, jos lapsi on arabivaltiossa, koska automaattisesti he eivät niitä saa (suomessa useimmiten äiti saa huoltajuuden). egyptissä on YHDELLE länsimaalaiselle äidille annettu oikeudenkäynnissä huoltajuus, sillä ehdolla ettei vie lapsiaan pois maasta. ja hän päätti jäädä maahan. siitä jo näkee paikan vanhakantaisuuden.
argh, anteeksi, kirpaisee joka kerran kun joku sanoo minua arabiksi....ei ole tarkoitus viilata pilkkua. Iranilaiset ovat persialaisia, ei arabeja.
en ole kutsunut sinua arbiksi, puhuin yleisesti. enkä puhunut iranista, vaan arabivaltioista. samantapaiset perinteet kuitenkin iranissakin
Sinä hyväksyt "täysin" hänen kulttuurinsa. Onkohan noinkaan? Mainitsethan kuitenkin jo samassa viestissä, kuinka et ymmärrä, miksi vanhemmilla on oikeus päättää lapsensa avioliitosta. Joka tapauksessa: sinulla selvästikin on ainakin halua hyväksyä hänen kulttuurinsa, mikä on tietysti ihan hyvä sinänsä. Karvoineen kaikkineen ei kuitenkaan pidä kaikkea hyväksyä, noin niinkuin vain kauniin periaatteen vuoksi. Kaikissa kulttuureissa nimittäin on aina niitä negatiivisiakin piirteitä, joita ei ole mitään syytä hyväksyä. Omassamme myös, eikö niin?
Entäpä mies? Hyväksyykö hän sinun kulttuurisi "täysin"? Parisuhde on kahden kauppa eikä koskaan ole hyvä, jos kompromissien vaakauppi kallistuu kovasti jommalle kummalle puolelle. Balanssi pitää olla, muuten ei olla terveellä pohjalla.
Jos itse olet ateisti, niin miksi haluat, että lapsesi kasvatetaan islamin uskoon, johon et itsekään usko??? Itse olen kristitty ja lapseni on kastettu kristityksi äitinsä uskon mukaan. Isältä tulee vain siemen. Äiti mahdollistaa elämän ja äidin kanssa lapsi on kuin yksi ennen syntymäänsä. Olen todella ymmälläni aina suomalaisten naisten asenteesta lasten uskontokasvatusta kohtaan. Ihan kuin olisi automaatio, että jos isä on muslimi, niin lapsista tulee muslimeita. Sekin on yksi naisen alistamisen muoto, vain yksi niistä.
meilläkään miehen vanhemmat eivät millään hyväksy minua perheeseen. miehelleni on katsottu jo vaimo kotimaasta..nainen pommittaakin miestäni säännöllisesti milloin milläkin keinolla. itse en tiedä, mitä tekisin tässä tilanteessa. en toisaalta haluaisi että vanhempien yhteydenpito loppuu kokonaan, mutta toisaalta taas -äh, taidan olla huono neuvoja!
ymmärrän kuitenkin tilanteesi ja annathan kuulua, mitä tahansa tapahtuukin.
haluat "vertaistukea", mailaa osoitteeseen [email protected]
HEI! tähän minun on AIVAN pakko sanoa että sinä joka mietit ottavasi iranilaista mieheksesi, katso elokuva Lastani ette saa. Se on tosi tarina ja näet minkälainen maa ja kulttuuri siellä on. Itse en haluaisi tarjota lapsilleni tuollaista kärsimystä. Saatan kuullostaa rasistiselta nyt mutta totuus on että niiden tavat on niin julmia.
http://www.youtube.com/watch?v=IYEwId_5Cho
kauheeta :(
Noin oli 20 vuotta sitten !! Ja ei kannata yleistää jos ei ole omakohtaista kokemusta asiaan...
Ei minullakaan ole omakohtaista kokemusta siitä, että kuu ei ole juustoa. Miten voisin olla varma, että kuu ei todellakin, edes osittain, ole juustoa? Edellyttääkö tieto aina omakohtaista kokemusta?
Asun minäkin miehen kanssa, joka ei voi edes kertoa perheellensä olemassaolostani. Olisimme menneet naimisiin, mutta tuli esteitä. Elämme nyt avoliitossa. Hänen perheensä on siellä jossain kaukana, mitä minä heistä. Minulla on oma elämäni. Hänellä on sen verran ikää, että en usko, että pakottavat perheen taholta naimisiin, kun eivät sitä tähänkään mennessä ole tehneet. Jos valkkaa jonkun naisen jostain, niin se on hänen valintansa ja karmansa. Jos hän on sielunkumppanini ja todellinen ystäväni, ei hän tule niin tekemään. Aika näyttää, kuka hän on...
Just OLISITTE mennet naimisiin, mutta tuli esteitä... kenen puolelta, tai mitä esteitä kun ihmiset rakastaa toisiaan ja haluu sitoudua virallisesti.
Ehkä naimisiinmeno Suomessa olis tarkoittanut sitä että ikäviä perusfaktoja olis tullut ilmi?
Jos on miehellä sen verran ikää, ettei vanhempien määräily häneen tepsi, niin mistä oikein on kyse?
Miehelläni ei vielä ole suomalaisen siviiliviranomaisen hyväksymää henkilöllisyystodistusta esim passia, joten emme saaneet oikeaksitodistettua valtakirjaa, että olisimme saaneet esteettömyystodistusta hankittua. Näin avioliitto tuli mahdottomaksi. Itse asiassa se oli aika kova kolaus suhteelleemme, mutta pääsimme siitä asiasta yli ja jatkoimme avoliitossa, johon olemme sitten asettuneet molemmat. Ulkomaalaispoliisi on kyllä varmistanut avomieheni henkilöllisyyden, joten se ei sinänsä ole kyseenalainen (asiasta on viralliset paperit mutta ne eivät riittäneet siviiliviranomaisille).
Tämä oli vastaus 8 4 nimimerkille, mutta tuli väärään kohtaan.
itselläni samanlainen tilanne kuin sinulla, olis kiva jutustella enemmänkin asiasta. Mistäpäin sun mies on?
Lähi-Idästä, mikäli tarkoitit minun kirjoittamiani tekstejä ("aika näyttää"). Onko sinulla tunnistamatonta email-osoitetta jonka uskallat laittaa tänne?
[email protected]
esteettömyystodistusta ??? Eli todistusta mikä todistais onko tai eikö mies oo omassa kotimaassa naimisissa, todistus mistä tulis ilmi mahdolliset lapset edellisestä tai jopa viel voimassa olevasta avioliitosta....
Sen viel uskon että poliisit sen henkilöllisyyden jossain vaiheessa varmistavat.
En tosiaan tiedä teidän suhteesta ja miehen taustasta paljon.
Mut mä kyllä pitäisin silmät ja korvat auki.
Tietysti sinä olet sinä, olet nytkin kovin onnellinen avoliitossa, sanojes mukaan parempaa miestä voi etsiä vaikka ikuisuuden...mutta mutta, pieni varovaisuus ei oo haitaks vaikka jos kyseessä unelmien mies.