Laittakaa tänne lisää selviytymistarinoita. Ne ovat tärkeitä kiusaamisesta selviytyjän tueksi.
Selviytymistarinoita lisää
uusi
8262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yksi asia johtaa yhteen ja toinen toiseen.
Sairastuin liian työn tekemisen aiheuttamaan masennukseen. Porukat huomasi, että minulta ei viime vaiheessa enää mikään onnistunut ja jouduin sitten muitten hampaisiin.
Otin itse asian esille kiusaajien kanssa, vaikka he kielsivät kaiken tapahtuneen ja antoivat minun ymmärtää olevani yliherkkä. Otin asian esille yhteensä kolme kertaa osastopalaverissa, kun kaikki olivat paikalla. Vaikka he eivät koskaan myöntäneet kiusaamista, niin sain itse tästä voimaa niin paljon, että se näkyi myös käytöksessäni. Kun lopullisesti kuntouduin, niin minua ei enää kiusattu.
Niin. On se vaan ovelaa tämä kiusaajien toiminta. Ovat muka "huolissaan" kiusatuista ja kiusaamisesta. Samalla ujuttavat palstoille kirjoituksia joissa kiusattu muka "muutti käytöstään ettei enää kusattu" :D Tämä kertoo sen että kiusaajat koettavat saada kiusatut syyllistämään itseään työpaikoilla ja myös nettikeskusteluissa..
Noin kuukauden ajan työpaikkakiusaaminen-palstalla käyneenä olen huomannut palstalainen ja uusi kirjoittajien keskinäisen mittelön. Miksi? Näyttää toteutuvan kiusaaminen täällä netissäkin. Vastenmielistä.
Hei,
olen ollut pian pari vuotta nykyisessä työyhteisössäni. Kun aloitin, onnistui eräs työpaikan nilkki saamaan mukaansa monia kavereitaan, minun eli uuden työntekijän kyykyttämiseen. Vaihdoin hommia talon sisällä, en ollut enää koeajalla. Samalla työyhteisöni vaihtui. Aikaisemmassa yhteisössä tulin loistavasti toimeen ihmisten kanssa. Kyse on miesvaltaisesti teknologia puolen työpaikasta, jossa on kilpailua.
Aloitin parempipalkkaisessa tehtävässä ja paremmissa hommissa kuin tuo kiusaaja ja hänen paskanpuhuntakerhonsa. Koska kiusaaja oli luottamusmiehen kanssa hyvää pataa,en voinut häneekään turvautua. Koska olen aikaisemmin kokenut kyykytystä koulussa ja armeijassa, ja kokenut, että kiusaamiseen eivät osaa puuttua esimiehet tai opettajat. Parin kuukauden harkinnan jälkeen päätin ottaa tietoisen riskin. Olin oppinut jo aikaisemmista tapauksista, että kiusaajan taktiikka on kiistää kaikki, ja vieläpä vyöryttää kaikki syy kiusatun niskoille. Päätin hyödyntää tätä seikkaa. Päätin minulle luontaisen harkitun käytöksen sijasta yllättää kiusaajani täydellisesti, ja tehdä hänen olonsa niin tukalaksi, että hän joutuisi ottamaan yhteyttä tarvittaviin henkilöihin (esimies, luottamusmies, henkilöstöpäällikkö).
Sellaisena työpäivänä, kun paskaa oli tullut kiusaajan suusta jo useampaan otteeseen (sivusta huutelua muun porukan läsnäollessa) muun paskanpuhuntakerhon läsnäollessa, toteutin suunnitelmani. Lähestyin huutelijaa suoraan edestäpäin kahvitauolla ja otin häntä rinnuksista kiinni ja ravistelin " Sanoin: Mikä vittu siinä, että sinä katsot oikeudeksesi heittää lokaa minun niskaan ihan miten haluat. Minä haluan, että lopetat huutelun juuri tähän paikkaan. Minä en hyväksy sinun huutelua. Joku muu voi hyväksyä, että huutelet hänelle. Minä en hyväksy. olen tullut tänne tekemään työni."
Kaveri valahti valkeaksi ja sanoi "Toisille vittuilu on tämän paikan käytäntö. Et tule pärjäämään täällä, jos et sitä kestä". Vastasin "Tuo on paskapuhetta. Kenenkään ei tarvitse olla siinä mukana, jos ei halua. Minä en ole huudellut sinulle kertaakaan. Pidä se mielessäsi.". Muu paskanpuhuntakerho ei reagoi tähän. Kiusaaja on menettänyt valtansa. Hän on kai laskenut kaiken sen varaan, että viimeiseksi häneen voidaan käydä käsiksi suunsoiton takia.
Seuraavana päivänä saan soiton henkilöstöpäälliköltä, mikä ei ole yllätys. Pääsen hänen puhutteluun. Minulta kysytään "Revitkö työkaveria hiuksista, potkitko, koskitko jollain muulla tavalla?". Myönsin, ettö olin koskenut fyysisesti, mutta en myöntänyt väkivaltaisuutta. Kerroin, että olin kokenut epäasiallista käytöstä ja kokonut henkisen koskemattomuuteni tulleen loukatuksi kiusajan taholta. Minulta tivataan, että mitä sanamuotoja oli käytetty. Oliko kyse ainostaan yleisen tason huumorista. En lähde tähän ansaan. Vastaan, että minulle oli huudeltu sivusta päin loukkaavia kommentteja henkilökohtaisista asioista. MInulta kysytään, että olenko huonoissa väleissä muiden työkavereiden kanssa. VAstaan, että minulla ei ole mitään ongelmaa muiden työkavereiden kanssa (vaikka vituttaa ihan sikana se, että niin moni ihminen hyväksyy kiusaajan muita mollaavan käytöksen). Sanoin, että päätin ratkaista tämän asian kasvotusten kiusaajan kanssa. Koska olin uusi työpaikassa, en voinut vielä luottaa muihin työtovereihini tai esimieheeni.
Minulta kysytään, että haluanko, että todistajia kuunnellaan koskien sivustahuutelua, jota olin kokenut ja koskien väkivaltaista käytöstäni. Sanoin, että mikäli tästä tulee oikeusjuttu, niin sitten otetaan todistajat mukaan. Ajattelin, että voi olla todella vaikeaa muistaa esim. 2 viikkoa vanhoja huutelutapauksia. Se, että minun väitetiin repineen hiuksista ja potkineen halusin tietysti toditaa vääräksi. Tuokin liioittelu-aspekti kuitenkin oli jo etukäteen tiedossani. Tärkeintä oli tässä vaiheessa, että asia oli saanut huomiota. Olin hoitanut omat työtehtäväni hyvin. Olin hyvissä väleissä muiden työkavereiden kanssa. Varmasti henkilöstöpäällikkö punnitsisi yhdessä oman esimieheni kanssa, että annetaanko minun jatkaa. Minun tavoitteeni oli saada jatkaa nykyisessä tehtävässäni, ja se, että paskanpuhuminen ja sivustahuutelu loppuu. Se, että saisin hieman "hiiltyvän miehen leiman", ei haittaisi minua.
JATKUU...
....JATKUU
Asian jälkipuinti tapahtui siten, että minä, esimieheni, kiusaaja ja hänen esimies pidimme palaverin, jota johti kiusaajan esimies. Tässä käytiin läpi samat asiat kuin henkilöstöpäällikön kanssa. Kiusaaja sai esittää ensin tarinansa. Hän esitti, että olin käynyt kimppuunsa yleisen läåänheiton aikana, johon useat työyhteisön jäsenet osallistuivat. Hänen kielsi huudelleensa minulle mitään henkilökohtaista käsiksi käymisen ajankohtapäivänä tai aikaisemmin. Hän sanoi kaiken olleen yleisen tason läpän heittoa, joka on työpaikan kulttuuri. Tämänkin tiesin odottaa. Kerroin oman tarinani. Olin valmistellut pari A4:sta tekstiä, jossa olin päivämääräkohtaisesti laittanut ylös sanatarkasti ne huutelut, joita olin kiusaajan puolelta saanut osakseni. Kerroin nämä suullisesti. ja nämä kirjattiin kokouspöytäkirjaan. Kirjattiin myös, että kiusaaja kieltää sen, mitä väitän hänen sanoneen. Lopuksi laadittiin toimenpiteet, joilla tapahtunut estetään. Ensimmäinen ehdoton vaatmis kohdistui minuun "En saa missään tapauksessa käydä käsiksi jatkossa kiusaajaan". Minä pyysin kirjaamaan "Kiusaaja ei jatkossa huutele henkilökohtaisia asiattomuuksia sivusta tai takaapäin minulle". Kiusjaan esimies halusi ensi käyttää tässä passiivimuotoa "Sivusta ja takaapäin huutelua vältetään kiusatun kohdalla". Pyynnöstäni passiivisijamuoto poistetiin ja muutettiin "Kiusaaja välttää kaikenlaista sivusta ja takaapäin huutelua, joka kohdistuisi kiusattuun". Sovittiin suullisesti, ettei todistajia kuulla tapauksessa, ja että tämä tapaus pidetään mahdollisimman pitkällä meidän neljän tiedossa. Tilanteesta pidettiin seurantapalaveri parin kuukauden päästä samalla porukalla. Siellä todettiin, että sovituissa säännöissä on pysytty. Sain pitää työpaikkani, ja huutelu loppui. Aika ison riskin otin, mutta jos huutelua olisin joutunut vaikkapa vuoden päivät vielä kuuntelemaan, olisi kuitenkin vaihtanut työpaikkaa.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Kiusaajan vanha tuutava ja kaveri, joka osoittautui vielä kiusaajaa isosuisemmaksi aloitti vajaan vuoden päästä samassa työyhteisössä, jossa yllä mainittu kiusaamistapaus sattui. Kai isosuu halusi jollakin tavalla ottaa heti valtaa kaverinsa silmissä tullessaan työyhteisöön. Tämä isosuu otti oikeudekseen huudella epäasiallisuuksia myös minulle, josta otin hänet henkilökohtaiseen puhutteluun. Osana tätä piikittelyä oli myös työtuloksieni mitätöinti ääneen. Tähän mennessä minulle oli jo selvinnyt se, että todellakin oli niin, että työyhteisössäni todellakin oli pieni epämuodollinen porukka, jonka jäsenten välille tuollaine asiaton huutelu kuului, ja oli eräänlaista viihdettä. Oli myös hiljaisempaa porukkaa, josta oli vaikea sanoa, mitä mieltä he asiasta todella olivat. Kun huomautin Isosuulle huutelusta hän vetosi juuri siihen, että kyseessä on tapa, joka kuuluu työhteisöön. Hän myös vetosi siihen, että tulisiko kaikkien muiden työyhteisön jäsenten muuttaa käytöstään yhden henkilön takia, mikä tuntui pöyristyttävältä väitteeltä. Sanoi hänelle vastaan täysin selvästi, että minua ei häiritse se, mitä hän ja pari muuta kaveria keskenään toisilleen vittuilee.Siihen en puutu. Kyse on siitä, että minun ei tarvitse olla siinä mukana, jollen halua. Tein hänelle selväksi, että minä en tuohon huuteluun osallistu enkä kuuntele sivusta tai takaapäin piikittelyä. Sanoi tulevani vastaisuudessani puuttumaan, jos sitä esiintyy. Päätin, että tulen puuttumaan piikittelyyn heti. Jonkun sivustahuutelua on vaikea todistaa. JOs vielä kävisin käsiki, saisin todennäköisesti potkut.
JATKUU...
...JATKUU
Meni pari kuukautta. Sain kuulla sivusta huutelua isosuun taholta muun paskanpuhuntaporukan läsnäollessa ansiotasostani ja pukeutumisestani. Kun olin kävellyt isosuun ohi, palasin takaisin ja meni isosuun nenän eteen, ja sanoin "Sovitaanko, että tästä edespäin raha-asiani ja pukeutumiseni ovat sellaisia asioita, joista sinä et minulle sivustapäin huutele". Muu kahviporukka kuunteli tämän sivusta. Isosuu ei ottanut tätä kuuleviin korviinsakaan. Poistuin paikalta. Kun kahvitauko oli ohi, isosuu palasi konttorisoppiinsa. Menin hänen luokseen ja sanoin "Huomasitko mitä äskein sanoi sinulle kahvipöydässä". Sain vastaukseksi "Hoh, hoijaa, minun käytökseni oli vain normaalia sosiaalista toimintaa". Eli viestini ei ollut mennyt perille. Sanoin "Kuten aikaisemmin jo keväällä oli puhetta, minä en huutelua sinun taholta hyväksy, ja tuo sinun huutelu ei todellakaan ollut normaalia toimintaa. Onko sinun esimies tänään paikalla?". Sain vastaukseksi nyökkäyksen. Tiesin, että tämän isosuun esimies oli fiksumpi kuin ylempänä mainitin kiusaajan esimies. Menin isosuun esimiehen juttusille, ja pyysin, että hän, isosuu ja minä voisimme pitää palaverin. Oma esimieheni oli pitkällä sairaslomalla, joten häntä emme voineet ottaa mukaan.
Palaveri alkoi, ja esitin asiani. Isosuun esimies vetosi aluksi ronskiin huumoriin, jota jopa hän ja isosuu harjoittavat keskenään. Sanoin yksiselitteisesti, että on turha vedota siihen, että kyseessä olisi jokin työpaikan yleisesti hyväksytty käytäntö. Sanoin jälleen saman asian kuin olin henkilökohtaisesti isosuullekin todennut, että minua ei kiinnostaa yhtään se kielenkäyttö, jota pieni piiri keskenään harjoittaa, ja se ei minulle kuulu. Kyse olisi ainoastaan siitä, etten haluaisi olla siinä mukana, jollen halua. Korostin myös sitä, että isosuulla oli pokkaa vedota siihen, että muiden tarvitsisi muuttaa käytöstään yhde henkilön (minun) vuoksi. Vaadin, että isosuun esimies pyytää isosuuta lopettamaan käytöksensä minua kohtaan ja pyytää minulta henkilökohtaisesti anteeksi käytöstään. Ne hän joutui tekemään, ja ei tehnyt sitä mielellään. Tunsin nyt, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olin pystynyt puolustamaan itseäni kunnolla henkisesti, ja osannut puuttua epäasialliseen käytökseen heti.
Esimieheni palasi sairaslomalta pari kuukautta myöhemmin. otin asian puheeksi hänen kanssaan. Halusin, että vielä keskustelisimme sen läpi mitä oli tapahtunut hänen olless sairaslomalla. Tämä johti siihen, että sain järjestettyö kokouksen, jossa oli paikalla minä, oma esimies ja isosuun esimies. Vaadin, että myös isosuu olisi paikalla johtuen siitä, ettän hänellä on asenneongelma siinä, että hän on ottanut oikeudekseen huudella ihmisille epäasiallisuuksia ja vetoaa tämän olevan työpaikan kulttuuri. Nauhoitin tulevan keskustelun puhelimessani olevalla ääninauhurilla. Kerroin mitä oli tapahtunut, ja tein selväksi, ettei asia ollut loppuunkäsitelty. Halusin olla myös varma siitä, mitä voidaan tehdä sille, ettei jatkossa tarvitse kuuntelua isosuun huutelua. Aikaisemmassa palaverissa isosuu ei ollut myöntänyt väärää asennettaan ja tehnyt anteeksipyynnön ja muun näytelmän vain kalkkia niellen. Kokouksessa ei sovittu mitään, mutta isosuun esimies lupasi keskustella asiasta vielä isosuun kanssa.
Onneksi luottamusmies oli ehtinyt vaihtua. Saatoin myös keskustella tilanteesta hänen kanssaan. Hän ehdotti ratkaisuksi, että ongelmia pohdittaisiin työyhteisön kesken.
Kaksi viikkoa myöhemmin isosuu tuli minun juttusille, ja sanoi olevansa pahoillaan ja muuttavan käytöstään.
Isosuu ja kiusaaja ovat edelleen työyhteisömme kovaäänisimmät kaverit. Omalla huutelullaan he eivät enää häiritse minua.
Annoin henkilöstötutkimuksessa palautetta kohtaamastani epäasiallisesta käyttäytymisestä. Tänä keväänä työyhteisössäni pidettiin kehittämispäivä. Ennen tilaisuutta ilmoitettiin, että eräänä syynä tilaisuuden järjestämiseen olis he-tu:ssa saatu palaute.
LOPPU.
olispa minustakin löytynyt tuo vahvuus puolustaa itseäni kiusaamistilanteessa.
tässä työpaikassa jossa olin, oli myös tuo työyhteisön tapa että ronskia vittuilua ym. piti vaan sietää ja ylin työnantaja itse nautti kinastelusta,piikittelystä ja vihjailuista kuinka huono työntekiä olet.. hän itse oli luonut sen ilmapiirin. väitti vastaan ihan itsestäänselvissä asioissa ja käytti auktoriteetti asemaansa väärin,työturvallisuus sääntöjä poljettiin ja siitäkun menit mainitsemaan niin kiusaaminen paheni, opiksi ja ojennukseksi muille työntekijöille näin käy jos minua vastustat..päivittäin sain kuulla ja lukea rivien välistä kuinka huono olen kaikessa ja henkilökohtaisuuksiinkin meni, väänsi sanomiseni niin että aloin jo itsekkin uskomaan että hän puhuu totta, tietysti itse rehellisenä ihmisenä aina punnitsin että onko puheissa perää jos sittenkin tein jonkun asian väärin.. oli vaikea ymmärtää että oikeasti joku ihminen voi olla noin julma ja paha. erillaisuutta ja herkkyyttä ei missään nimessä hyväksytty,hänen mielestä se oli heikkoutta. minun olisi siis pitänyt muokkautua siihen muottiin jonka hän halusi, olla hänen marionettinsa.hän oli diktaattori, pienessä ympyrässään.
luottamusmiestä ei ollut, ja henkilö jonka olisi pitänyt vanhana työntekiänä luonnostaan uusista työntekijöistä huolehtia oli itse sairastunut pelkonsa kautta, samaan raukkamaiseen juonitteluun, häntä oli ilmeisesti kiusattu siellä myös ja nyt teki kaikkensa ettei itse enää joutunut uhriksi.. kesti aikansa ennenkun huomasin mitä hän pelasi, uteli ystävällisesti asioitani ja mollasi minulle pomon käytöstä jolla nyt vaan on aina ollut joku hampaissa.. ja kun selkäni käänsin hän kipitti pomon luo kertomaan vääristeltyä totuutta, laittoi kaikki omat virheensäkkin minun syyksi, lopulta olinkin firman yleinen syntipukki, ja ikinä en edes saanut tietää että mistä kaikesta minua syytettiin että olisin voinut puolustautua, tosin eihän minua haluttu uskoa, syytettiin valehteliaksi ym ym. , en edes tänäpäivänä tiedä mitä kaikkea sontaa minusta siellä selkänitakana puhuttiin.
mietin useasti meneväni työsuojelu piiriin, mutta töihin olisin silti joutunut ja siellähän ei ollut ketään auktoriteettia minun puolellani. vain kaksi hyvin sairasta epäpätevää ihmistä..kimpussa, loppua kohden se vaan paheni, laskin päiviä.
ja mikä pöyristyttävintä pomo ehdotti jatkoa! kaiken sen paskan ja miten huono muka olin ym ym niin hän kehtasi ehdottaa työsuhteen jatkamista..!!!
ei käynyt pienessä mielessäkään lähdin pois itsetunto ja ihmisyys miltein murskattuna mutta silti voittajana, en ikinä myynyt pikkusormeani pirulle..
Oisit voinu saaha tuosta potkut Näinsiis. Rohkea ja harvinainen ratkaisu joka tapauksessa.
Prempi olla tulistuvan kuin alistuvan miehen maineessa. Se todella riittää, että tekee työnsä, ja vittuilua ei tarvitse kuunnella. Onnittelut kateellisen paskiaisen nujertamisesta!