viimeinen silaus

On jokseenkin ristiriitainen ole. Erosta on jokunen vuosi ja minulla uusi perhe ja uusi elämä, ei helppo mutta uusi kuitenkin. Ex-miehen elämä junnaa sanoissa uomissa, riehakasta sinkkuelämää kuten naimisissakin ollessaan. Hänestä huokuu tunne, ettei tämä nyt olekaan niin kivaa enää, liian myöhäistä vaan.
Olen ollut lähinnä surullinen miksi asiat meni niin, teinkö väärin, olisiko pitänyt tehdä toisin jotain. En kaipaa miestä, vaikka hyvät puolet hänessäkin on. Suru on vaan käytävä läpi. En ole katkera. Olehan toki itsekin eri ihminen kuin ennen.
Jotenkin miehestä huokuu se että haluaisi minut takaisin, mitä ei tule tapahtumaan. Olemme hieman yrittäneet keskustella asioista. Omasta puolestani annoin anteeksi, etten minäkään ole täydellinen ihminen. Miksi? Surullista että avioliitot kariutuu petturuuden takia. Minä olin aina ylpeä ydinperheestämme ja siitä että luulimme voittaneemme kriisit. Hyvä ole että olemme puhuneet suumme puhtaaksi molemmat, ilman katkeruutta. Koskaan en voi lakata suremasta, sen tiedän aina on jossain sisällä suru siitä, että kävi miten kävi.
0129
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


antakaa anteeksi kirjoitti:

On jokseenkin ristiriitainen ole. Erosta on jokunen vuosi ja minulla uusi perhe ja uusi elämä, ei helppo mutta uusi kuitenkin. Ex-miehen elämä junnaa sanoissa uomissa, riehakasta sinkkuelämää kuten naimisissakin ollessaan. Hänestä huokuu tunne, ettei tämä nyt olekaan niin kivaa enää, liian myöhäistä vaan.
Olen ollut lähinnä surullinen miksi asiat meni niin, teinkö väärin, olisiko pitänyt tehdä toisin jotain. En kaipaa miestä, vaikka hyvät puolet hänessäkin on. Suru on vaan käytävä läpi. En ole katkera. Olehan toki itsekin eri ihminen kuin ennen.
Jotenkin miehestä huokuu se että haluaisi minut takaisin, mitä ei tule tapahtumaan. Olemme hieman yrittäneet keskustella asioista. Omasta puolestani annoin anteeksi, etten minäkään ole täydellinen ihminen. Miksi? Surullista että avioliitot kariutuu petturuuden takia. Minä olin aina ylpeä ydinperheestämme ja siitä että luulimme voittaneemme kriisit. Hyvä ole että olemme puhuneet suumme puhtaaksi molemmat, ilman katkeruutta. Koskaan en voi lakata suremasta, sen tiedän aina on jossain sisällä suru siitä, että kävi miten kävi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu