Olen aiemminkin miettinyt seuraavaa ja nyt tuli taas sellainen hetki, että aloin asiaa oikein pohtimaan.
Minusta tuntuu, että ympärilleni on kertynyt melkoisen erikoista porukkaa. Erikoisella nyt en tarkoita persoonaltaansa eikoisia ihmisiä, vaan ihmisiä jotka kerta toisensa jälkeen toistaa virheitään, ja vielä syyttävät niistä muita, elävät jossain naivissa haavemaailmassa, ei yksinkertaisesti mietitä asioita yhtään pidemmälle.
On vain 20v. yh-äitejä vaikka kuinka monta, useampi vielä toistanut vahinko raskautensa 3kk seurustelun jälkeen, ensi hehkutetaan perheonnea, ja kappas kun mukulat syntyny jätkä lähtenyt mäkeen, ja ihmetellään miten taas näin ja kuinka rankkaa on olla äiti... jne.. Joo säälin todella ystävääni joka yh äiti ollut jo 15v. asti ja nyt sai kaksoset, joiden kanssa heräilee yksin, mut toisaalta eikö vähän oma vika kun ei oteta opiksi ja käytetä ehkäisyä sekä valita sitä kolmelahkeista yhtään tarkemmin..
Yleisestikin kaverini vaihtavat miehiä kuin sukkaa (tai oikeastaan miehet heitä), sitten on itku kun ei ole samanlaista parisuhdetta kuin minulla. Miehiä etitään lähinnä vain baarista ja humalassa. Neitsyydestä kun päätetään päästä eroon kun kaikki "muutkin jo on" ni etitään joku yhen yön juttu.. EI tajuta käyttää ehkäisyjä tai luotetaan se vaan miehen harteille (sitten yllätytään kun kortsu ei ollukaan käytös kun mies ei sitten malttanutkaan ja ite et vilkassu sitä kalua päin) . Ihmetellään miksi miehet jättää aina toisten treffien jälkeen, haloo sai sulta jo mitä halusit, ja silti kymmenien samalla kaavalla menneiden juttujen jälkeen jatkat vain samalla taktiikalla, eli haarat auki viimeistään tokilla deiteil.
Ja eihän toi ajattelemattomuus vain seksiin jää... Kun muutetaan ekaan omaan kämppään sen täytyy heti olla kolmio (jossa muuten asutaan yksin), siinä sitten ihmetellään miksi rahan kans on tiukkaa, ja vielä kun ei huolita muuta töitä kuin tulevaisuuden haave ammattiin liittyvää lukio pohjalta! Mennään sinne kaupungin kuuluisimpaan räkälään tyttökaverin kans ja otetaan kaikki ilmaset juomat vastaan mitä saadaan, vaikka minä heidän ystävä voin työni puolesta jo sanoa kuka on huumediileri ja kuka alkoholisti,linnatuomion saanut, ja tiedän heistä myös ne joista ei huomaa päälle päin, mutta ei uskota, sit ihmetellään kun on saatu tyrmäys yms. tippoja..ja hommaa jatketaan muutaman viikon päästä vatsahuuhtelusta enempää oppimatta. On uskon lahko sekoilua suvussa, jotka on tasoa mitä esitetty nyt salkkareissa. Ja onhan näit vaikka mitä muitakin juttuja joit vois mainita..
Kun vertaan omia kavereitani ja sukulaisiani mieheni omiin on niissä iso ero, ei yh äitejä, vahinkoraskauksistakin vastuunkantaneita miehiö kaikki, tyttö- ja poikaystävät valittu huolella, raha- työ ja asuntoasiat hoidetu kuten normaalisti kuuluukin, ei kitistä turhasta ja ennenkaikkea kavereita ei syytetä omista mokista!
Voin nyt vaikuttaa tekstini perusteella mitä tunnevammaisemmalta ja sellaisena joka pitää itseään muita parempana, mutta olen vain kyllästynyt siihen, että saan kuunnella kaikki surut ja valitukset, neuvoa sitä samaa aina sekä koittaa kuitenkin saarnaamatta tukea, mutta lopulta minä en ole ollut hyvä ystävä tms.. tai tutut toistaa ja valittaa uudestaan ja uudestaan samaa. Kyllä siihen tällainen ihminen joka yrittää olla hyvä ystävä ja kuunnella kyllästyy, koska on itsekokenut jos vaikka mitä, enemmän kuin ystävänsä,sössinyt itse asioitaan yms, mutta oppinut virheistään ja kantanut niistä vastuun! Kaipaisin ystäviä jotka olisivat enemmän normaaleja ja tasapainoisia ihmisiä, ei tuollaiset tutut ainakaan helpota tuon oman elämänkään tasapainossa pitämistä, saati että tuntis olevansa samalla aaltopituudella.
Onko muille kertynyt tälläisiä läheisiä? Vai vedänkö minä vain heitä tavallista enemmän puoleeni
Minusta tuntuu, että ympärilleni on kertynyt melkoisen erikoista porukkaa. Erikoisella nyt en tarkoita persoonaltaansa eikoisia ihmisiä, vaan ihmisiä jotka kerta toisensa jälkeen toistaa virheitään, ja vielä syyttävät niistä muita, elävät jossain naivissa haavemaailmassa, ei yksinkertaisesti mietitä asioita yhtään pidemmälle.
On vain 20v. yh-äitejä vaikka kuinka monta, useampi vielä toistanut vahinko raskautensa 3kk seurustelun jälkeen, ensi hehkutetaan perheonnea, ja kappas kun mukulat syntyny jätkä lähtenyt mäkeen, ja ihmetellään miten taas näin ja kuinka rankkaa on olla äiti... jne.. Joo säälin todella ystävääni joka yh äiti ollut jo 15v. asti ja nyt sai kaksoset, joiden kanssa heräilee yksin, mut toisaalta eikö vähän oma vika kun ei oteta opiksi ja käytetä ehkäisyä sekä valita sitä kolmelahkeista yhtään tarkemmin..
Yleisestikin kaverini vaihtavat miehiä kuin sukkaa (tai oikeastaan miehet heitä), sitten on itku kun ei ole samanlaista parisuhdetta kuin minulla. Miehiä etitään lähinnä vain baarista ja humalassa. Neitsyydestä kun päätetään päästä eroon kun kaikki "muutkin jo on" ni etitään joku yhen yön juttu.. EI tajuta käyttää ehkäisyjä tai luotetaan se vaan miehen harteille (sitten yllätytään kun kortsu ei ollukaan käytös kun mies ei sitten malttanutkaan ja ite et vilkassu sitä kalua päin) . Ihmetellään miksi miehet jättää aina toisten treffien jälkeen, haloo sai sulta jo mitä halusit, ja silti kymmenien samalla kaavalla menneiden juttujen jälkeen jatkat vain samalla taktiikalla, eli haarat auki viimeistään tokilla deiteil.
Ja eihän toi ajattelemattomuus vain seksiin jää... Kun muutetaan ekaan omaan kämppään sen täytyy heti olla kolmio (jossa muuten asutaan yksin), siinä sitten ihmetellään miksi rahan kans on tiukkaa, ja vielä kun ei huolita muuta töitä kuin tulevaisuuden haave ammattiin liittyvää lukio pohjalta! Mennään sinne kaupungin kuuluisimpaan räkälään tyttökaverin kans ja otetaan kaikki ilmaset juomat vastaan mitä saadaan, vaikka minä heidän ystävä voin työni puolesta jo sanoa kuka on huumediileri ja kuka alkoholisti,linnatuomion saanut, ja tiedän heistä myös ne joista ei huomaa päälle päin, mutta ei uskota, sit ihmetellään kun on saatu tyrmäys yms. tippoja..ja hommaa jatketaan muutaman viikon päästä vatsahuuhtelusta enempää oppimatta. On uskon lahko sekoilua suvussa, jotka on tasoa mitä esitetty nyt salkkareissa. Ja onhan näit vaikka mitä muitakin juttuja joit vois mainita..
Kun vertaan omia kavereitani ja sukulaisiani mieheni omiin on niissä iso ero, ei yh äitejä, vahinkoraskauksistakin vastuunkantaneita miehiö kaikki, tyttö- ja poikaystävät valittu huolella, raha- työ ja asuntoasiat hoidetu kuten normaalisti kuuluukin, ei kitistä turhasta ja ennenkaikkea kavereita ei syytetä omista mokista!
Voin nyt vaikuttaa tekstini perusteella mitä tunnevammaisemmalta ja sellaisena joka pitää itseään muita parempana, mutta olen vain kyllästynyt siihen, että saan kuunnella kaikki surut ja valitukset, neuvoa sitä samaa aina sekä koittaa kuitenkin saarnaamatta tukea, mutta lopulta minä en ole ollut hyvä ystävä tms.. tai tutut toistaa ja valittaa uudestaan ja uudestaan samaa. Kyllä siihen tällainen ihminen joka yrittää olla hyvä ystävä ja kuunnella kyllästyy, koska on itsekokenut jos vaikka mitä, enemmän kuin ystävänsä,sössinyt itse asioitaan yms, mutta oppinut virheistään ja kantanut niistä vastuun! Kaipaisin ystäviä jotka olisivat enemmän normaaleja ja tasapainoisia ihmisiä, ei tuollaiset tutut ainakaan helpota tuon oman elämänkään tasapainossa pitämistä, saati että tuntis olevansa samalla aaltopituudella.
Onko muille kertynyt tälläisiä läheisiä? Vai vedänkö minä vain heitä tavallista enemmän puoleeni
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulle, mulla sama taalla, sukat kateissa, aina kannissa, aina en edes tieda, missa heraamossa heraiklen, ja joskus sailykepurkkeja on tuotu myos poissaiollessani. On hyvin erikoisia sukulaisia minulla myos. Ovat muuten pian tulossa tanne, menen kotiin siivoamaan, etta saavat kukkatervehdyksen kaunoiissa ymparistossa. Pakko menna sSIIS SIIVOAMAAN, VAROITUUUSSHHHhuuuuuuuul;;;;;;;;;;;-'kon.
.
se on pelkästään tyhmyyttä ettei ota opiksi.
Ei soo tyhmyyttä. Son holtittomuutta.
Ymmärrän täysin sen että tuollainen leväperäisyys ärsyttää eikä sitä jaksa. Ihmettelen kuitenkin, että jos itse et ole samankaltainen (holtiton hällä väliä tyyppi jolla on lapsia sinne tänne ja taloudellisia vaikeuksia) mitä ihmettä teet noiden tyyppien kanssa? Yleensä ihmiset hengailevat suunnilleen omanlaistensa ihmisten kanssa koska vapaa-ajanviettotavat ja kiinnostuksenkohteet ovat enemmän samankaltaisia.
Ehkä sinulla on tosi huono ihmistuntemus, tai et valitse seuraasi hyvin, vaan kaipaat hyväksyntää muilta (olet iloinen kun kuka vaan haluaa olla ystäväsi). Monesti ihmiset, jotka janoavat hyväksyntää ja joilla ei ole vahva itsetunto ajautuvat vääränlaiseen seuraan tai joutuvat "tukijan" rooliin saamatta ystävyyssuhteesta vastaavaa tukea itselleen. Sinuna hakeutuisin enemmän omankaltaiseesi seuraan. Tällöin saisit ystävyyssuhteista enemmän itsellesikin ja ystävätkin ymmärtäisivät tukea sinua omissa jutuissasi. Noiden elämäntapakriiseilijöiden kanssa juttu on, että he usein eivät ymmärrä ns. normaalien ihmisten heidän mielestään liian pieniä ongelmia, vaan vähättelevät niitä ja saattavat tuntea kateutta kun toisella ei ole "oikeita ongelmia".
kiitos kannustavasta ja asiallisesta vastauksestasi :)
ongelmani jotenkin tuntuu olevan että näistä ystävistä paljastuu tällaisia ikäviä piirteitä yllättäen ja pidemmän ystävyyden jälkeen, yleensä noin vuoden päästä, ja sitten se onki alamäkeä... :(
Yritän suosiolla pitää etäisyyttä (olla kuitenkin ystävällinen muttei ystävystyä syvemmin) henkilöiden kanssa tietoisesti, jotka juoruilevat muiden asioista ja puhuvat seläntakana pahaa muista, ruikuttavat pienistä asioista tai joille eivät itse vaan ole mitään tehneet, kultalusikka suussa syntyneitä, ihmisiä jotka hyppii ihmissuhteista toiseen, käyttää alkoholia omiin rajoihinsa nähden holtittomasti yms..
Luulen siis aina, että nyt löysin fiksun sydänystävän, ja sitten saankin syyt niskoille kun on minun takiani raskaana tms.. :D näin viimeksi
yksinäisyys vaivaa minua vaikka olenkin erittäin sosiaalinen, mutta en vaan tunnu löytävän millään niitä normaaleja ja oikeita ystäviä
Jokainen tekee valintansa itse. Itse oot kaverisi valinnut. Toistat virheitä sitte näköjään samalla tavalla kuin kaverisikin :D Ota nyt sitten oppia ja valitse jatkossa paremmin..
Itse olen jo "vanha konkari" eli kohta 40-vee nainen ja mun ysväväpiiri on myös ollut aina vähintäänkin erikoista. Asiat eivät ole oikein kondiksessa, mielenterveysongelmaa, rahaongelmaa ja vaikka mitä. Itse olen "tylsästi" vakityössä, aviossa, kämppäni jo maksanut velattomaksi ja vietän tällaista ns. normaalielämää, mutta kaveripiiri on oudohko mutta silti mukava.
Pitäisi valita seura paremmin, joku neuvoo? Kellä meistä nyt sitten on varaa valita vain jotain priimaihmisiä, ja suoraan sanoen ennemmin kaveeraan nykyisteni kanssa kuin joidenkin joiden elämänarvoja sanelee vain iso raha ja muotivaatteet sekä hienot autot. Pinnallista mun mielestäni.
Joskus vain olen ihmetellyt mikä mussa tai heissä vetää toisiamme puoleemme? Duunipaikoiltakin jos johonkin olen ystävystynyt, ne ovat näitä "ei niin trendikkäitä" elämän kahlaajia. Mene ja tiedä.
En tiedä muusta, mutta ei liene mitenkään yllättävää, että näiden "erikoisten ystävien" omat virheensä saavat aina alkunsa kapakista, jossa törmäillään hemmoihin, jotka ovat kuin suoraan limanuljaskojen kavalkaadista...
Ei se ole tyhmä joka tekee virheitä, vaan se joka ei ota niistä opikseen! Asiallista tekstiä aloittajalta. Mitä tästä taas opimme? Kantapäänkautta saa toiset asiat kokea ennen kun uskoo ja toiset eivät usko sittenkään valitettavasti.
Suurelle Äidille tai vähintään Suurelle sosiaaliselle korvalle on kova kysyntä. Jos kuuntelee ihmisten murheita ja osoittaa myötätuntoa, on saatavissa läjäpäin "ystäviä", jotka ovat valmiita kerta toisensa jälkeen tyhjentämään laskiämpärinsä sinuun.
Se on heille hetken helpotus, mutta opikseen he eivät ota.
tulevat uudelleen murheineen ja vaivoineen valittamaan ja toistavat yhä uudelleen omat jätteenkeräysoperaationsa. Olet heille tärkeä! Minne he muuten jätteensä kippaisivat?
Kannattaa miettiä, riittävätkö omat voimavarat äitinä tai edes Suurena Sosiaalisena Korvana olemiseen aikuisille ihmisille?