Olemme riidelleet kuten pariskunnat yleensä. Ongelmanani on että en voi unohtaa joitakin riitoja, määrättyjä. Kaivan ne huonona päivänäni esille ja riitaahan siitä tulee. Mies ei voi ymmärtää miksi kaivelen. Alan ottaa itseänikin päähän kun en vaan voi niellä. En tiedä miten määrätyt aiheet selvittäisin itseni kanssa jotta osaisin antaa vain olla. Asiat raivostuttaa ja oon tullut siihen tulokseen että niitä ei vaan ole osaltani selvitetty, en tiedä miten ne selvitetään jotta osaisin olla ajattelematta ja unohtaa. Saatan vuoden takaisesta riidanaiheesta aloittaa uudestaan ja syyttää miestäni, en voi ymmärtää.
Miten pääsen eroon tästä, kuinka asiat selvitetään jotta en kaivelisi niitä auki uudestaan?? Meillä on ollut todella hankalaa, itsetuntoni on toisinaan ehkä kärsinyt...osasyy tähän käytökseeni?
Kuinka te puhutte asiat kunnolla läpi jotta vanhoja haavoja ei koskaan revittäis enää auki?
Miten pääsen eroon tästä, kuinka asiat selvitetään jotta en kaivelisi niitä auki uudestaan?? Meillä on ollut todella hankalaa, itsetuntoni on toisinaan ehkä kärsinyt...osasyy tähän käytökseeni?
Kuinka te puhutte asiat kunnolla läpi jotta vanhoja haavoja ei koskaan revittäis enää auki?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos niitä e ole käsitelty loppuun asti, ne nousevat uudestaan esiin, ja näin on sun kohdallasi nyt. Älä ota niitä uudestaan esille riidan aikana, se on loukkaavaa, vaan järkevästi keskustellen sanot että vanhat riidanaiheet vaivaavat sinua että voisiko niitä selvittää uudelleen. Mulla tämä toimii edelleen todella hyvin, eikä mun parisuhteessa siitä selvittelystä ainakaan ole tullut lisää riitelyä.
"Kuinka te puhutte asiat kunnolla läpi jotta vanhoja haavoja ei koskaan revittäis enää auki? "
En tiedä mitä meinaa "itsetuntoni on toisinaan ehkä kärsinyt" mutta jos noin kirjoitat niin aika varmasti on. Syitä voin vain arvailla.
Kuulostaa että olet tilanteessa missä otat "vanhat" asiat esille jatkuvasti kuin henkisenä pakkoliikkeenä. Ts et enään JAKSAISI itsekään niitä setviä mutta teet niin yhä uudelleen ja uudelleen kuin pakon ajamana.
Mietis että onko kyseessä ne asiat mitkä nousevat/nostat itse tavan takaa esille, vai ovatko ne keino purkaa jotain muuta missä voit pahoin, et ole itseesi tai siihen kumppaniisi tyytyväinen?
Yksi fakta on se että menneitä EI voi muuttaa, ei vaikka puhuisi kuin ruuneperi niistä yöt läpeensä sen toisen kanssa. Puhumalla EI saa tapahtumattomaksi mitään tekoa/tapahtumaa.
Sen sijaan puhumalla ja pyytämällä anteeksi/saamalla anteeksi rehellisesti, voi usein korjata tapahtuneen vahingon jos sitä molemmat haluavat tosissaan. Vaatii kaksi. Hyvässä ja pahassa.
Ihan sama sinun kohdallasi. En tosiaankaan tiedä mistä asioista kyse mutta onko niitä (nyt käsi sydämelle siellä päässä, kukaan ihminen ei sinua näe) mielestäsi sitten selvitetty riittävästi sen puolisosi kanssa?
Niin paljon niitä ei voi puhumalla selvittää että ne asiat EIVÄT OLISI TAPAHTUNEET. Tämän kun tunnustat itsellesi ja tajuat että jotkut asiat voi voittaa vain tunnustamalla hävinneensä, niin voi alkaa valoa näkymään tunnelin päässä.
Enemmän kuin ne itse aiheet, luulen että sinua kääntelee se että koet että sinua, tunteitasi ja reaktioitasi ei ole arvostettu. Ne sitten kasvavat korkoa koko ajan ja se kuplii aika ajoin pintaan.
"...jotta vanhoja haavoja ei koskaan revittäis enään auki?"
Vanhana lääkintämiehenä voisin sanoa että jos haavaan ei jäteta mitään tulehdusta aiheuttavaa, se pikkuhiljaa arpeutuu eikä lähde enään repimällä auki. Itseasiassa arpeutunut kohta on vahvempi kuin se ehjä iho sen ympärillä. Hyvä pitää mielessä myös elämän ja parisuhteen antamissa tälleissä.
Älä ota asioita esille enään "kun on huono päivä", näin neuvoisin. PÄÄTÄ että pidät suusi kiinni "niistä asioista" etkä lasauta tavan takaa niitä esille. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Siinä ei enään puhuta kuitenkaan niistä asioista, pikemminkin vain jatkuvasti toistuva kuvio joka ei johda mihinkään. Mieti että paapotko niitä juttuja sellaisena "minulla on aarre, minua on loukattu ja se ei siitä muutu, voin aina halutessani ottaa ne esille ja kukaan ei sitä oikeutta vie minulta pois". Aika huono juttu jos näin, lienet samaa mieltä..
Onko sinun "pakko pitää" noita asioita esillä jotta et kokisi pettäväsi omanarvontuntoasi/ itsekunnioitustasi? Ts pakko olla tasaisin väliajoin vihainen osoittaaksesi että "mitään ei ole unohdettu" vaikka jo itsekin olet väsynyt.
Armahda ITSEÄSI hyvä ihminen. Unohtaminen tulee kyllä ajan mittaan kylkiäisenä kun huomaat että joku asia alkaa tuntumaan vähän etäisemmältä, muutakin kuin ajallisesti. Nyt toimit niin että kun huomaat että asia alkaa vähänkin unohtumaan niin itse nostat sen äkkiä esille. Kokeiles olla nostamatta. Päätä ITSE että kun meinaat seuraavan kerran ottaa esille "minulla on OIKEUS nalkuttaa tästä" -asian niin jätät väliin ja katkaiset totutun toiminnon ainakin sillä kertaa.
Varmaan jokaisessa parisuhteessa on asioita jotka siinä toisessa ihmisessä tai tapahtumissa joskus ottavat ns koteloon. Niitä harvemmin voi muuttaa, avain omassa suhtautumisessa. Minkä vallan ja arvon asioille antaa.
Muuten voi käydä niin että jää huonojen asioiden sätkynukeksi eikä huomaa mitä kaikkea hyvää(kin) siinä suhteessa on.
Mitä tuossa nyt? Sä oot tyypillinen nainen joka kaivaa vuosien takaiset riidat aina uudestaan esille.