Tämä kysymys risteilee päässäni tässä kun eropaperit on laitettu ja elämä menee uusiksi. Usko parisuhteeseen on aika heikko, mutta ajattelin täällä kysellä, löytyykö onnellisia aviopareja? Joilla on seksielämää, jotka ovat oikeasti toistensa parhaat ystävät? Vai onko se kaikki vain ihan harhaa, onko oikeasti ihmisen mahdollista löytää onni jonkun kanssa?
Mitä tarvitaan onnelliseen avioliittoon?
Epäilevä Elli
13346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lainaus alla olevasta linkistä:
"Jos uskot, että toinen ihminen on onnellisuutesi lähde, koet välttämättä tarpeelliseksi kontrolloida häntä, jotta voisit pysyä onnellisena.
Kuvitellessamme, että jollakin toisella on valta tehdä meidät onnellisiksi, me asettaudumme uhrin asemaan."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10466692
Olisi hyvä saada vastauksia pareilta, jotka ovat yli 10 vuotta olleet yhdessä.
30 vuotta on oltu. Mutta eihän meillä ole kokemusta kuin omasta liitosta.
Meillä oli alkuvuodet paljonkin seksielämää. Ystäviä ei olla oltu koskaan eikä onnellisiakaan. Rakkaus ja perhe on jäljellä.
Uskoakseni onnellinen avioliitto on hyvin harvinainen juttu. Usein toinen puolisoista luulee olevansa onnellisessa liitossa tietämättä totuutta.
10 vuotta yhdessä oltu, vaikka ollaan nuoria. Ollaan ystäviä ja rakastajia toisillemme. Kaikki toimii, elämässä on huumoria, hellyyttä, rakkautta, jne.
En ole mieheni paras ystävä ja hän ei ole minun paras ystäväni - en edes haluaisi asian olevan muutoin. Meillä on hyvin vahvat roolit naisena ja miehenä, niin arki- kuin muussakin elämässä ja tekemisissä. Tämän toimii meillä. Seksi on hyvää ja viihdymme toistemme seurassa ja arki sujuu pahemmitta ongelmitta. Sitä en väitä, etteikö ongelmia olisi ollut; niitä on ollut ja paljon mutta olemme molemmat hyvin sitoutuneita tähän suhteeseemme ja arvostamme yhteistä historiaamme ja tulevaisuuttamme.
Olemme olleet yhdessä vuodesta 1978 eli kaiken laista on tullut koettua ja nähtyä. Olemmeko onnellisia? Välillä, ja välillä tyytyväisiä ja välillä kaikki menee pieleen ja ero tuntuu ainoalta ratkaisulta - onneksi emme kuitenkaan ole eronneet.
KUkaan eikä mikään pari ole jatkuvasti onnellinen vaan uskon siihe, että kun perusarki sujuu, toinen on toiselle tukena sekä jakamassa ilot että surut sekä hellimässä silloin kun toinen sitä tarvitsee, luottamus ja arvostus toista kohtaan pelaa ja kun on vain mukavaa olla juuri sen miehen/naisen puoliso, niin se riittää tyytyväisyyteen ja mahdollistaa hetkelliset onnentunteet.
Cloetta, onko teillä seksi aina toiminut, vai onko ollu ns "kuivia kausia"? Se on aiak hyvä suhteen barometri.
On ollut aktiivisempia ja passiivisempia kausia. Pisin "kuiva kausi" on ollut muistaakseni parisen kuukautta. Mutta kun elämäntilanteet ja omat tuntemukset vaihtelevat, on sillä vaikutusta seksielämäänkin. Mutta kuitenkin toisen kosketus on aina tuntunut hyvältä ja aivan erilaiselta ja ainutlaatuiselta kuin kenenkään muun.
Seksi on vähentynyt viime vuosina (ollaan 53, 56) mutta suht säännöllistä se on vieläkin. Pitkässä suhteessa on sekin hyvä puoli, ettei ole mitään paineita seksin suhteen ja toisaalta tietää, että sen aika tulee jossakin vaiheessa kuitenkin.
Ei kai paljon muuta.
Rehellisyys ja luottamus on tärkeintä. Sit toisen huomioon ottaminen ja kompromissien teko. Myö kotityöt pitää jakaa tasan. ei voi olla niin et nainen tekee kaiken ja mies istuu sohvalla vaikka.
Hassu juttu. Eipä ole tullut pohdituksi!
Enkä viitsi tässäkään ryhtyä hymistelemään itsestään selvyyksiä.
Meillä ei, yli 42-vuotta sitten, ollut mitään ihmeellisiä odotuksia toistemme suuntiin.
Oli vaan riivatun mukavaa olla, funtsia asioita ja sittemmin myös suunnitella juttuja eteen päin.
Olimme molemmat köyhän työläiskodin lapsia ja siinä suhteessa ajatusmaailmoillamme oli saman kaltainen pohja.
Alun perinkin yhtäläinen käsitys lasten kasvatuksesta, raha-asioista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Kummallakin hyvä puutteellisten aikojen sieto ( ainakin meille ne olivat väistämättömiä ).
Molempien kiinnostus urheiluun ja matkusteluun.
Vilpitön halu toimia toisen hyväksi helpottaen arkea ja tuottaen mielihyvää.
Koskaan emme ole VAATINEET toisiltamme mitään.
Seksielämä?
Se on luonnollisista syistä hiipunut muutamaan kunnon sessioon kuukaudessa minun ollessa aktiivisempi osapuoli mutta kohtuutta harrastaen on vaimokin kestänyt mukana.
Tässäkin arvostan vaimoni panosta ja halua.
Olen kuvitellut, että kiinteän parisuhteen muodostumisvaiheessa ainakin huomattava osa litaniastani on kaikille selvää.
Suhteen koetinkivistä voisin mainita rakennusvaiheen ja sitä seuranneen ajan perinpohjainen puute. Velkaakaan ei saanut mutta mitään kriisin merkkejä ei ollut ilmassa.
Työttömänä ollessani olin työnhakijana Espanjassa 3kk:n jaksoissa.
Vaimo oli mukana ilman päivärahoja.
Koko aika kahdestaan, ilman yhteyksiä suomalaisiin, oli molemmille todellista lomaa.
Olen kuullut, että jotkut riitelevät jo lyhyemmänkin loman aikana.
Maanataina lähdemme Funchaliin.
Toukokuussa kuukaudeksi Espanjaan.
Heinäkuussa viikko Munchenissä.
Nämä ovat varattuina.
Syksyn lennot Espanjaan ovat tilaamatta mutta täytyy hoitaa Madeiran jälkeen.
Ihania vastauksia, juuri tällaisia halusinkin nähdä. En uskokaan mihinkään ilotulitukseen makuukamarin puolella, ainakaan loputtomiin. Mutta haluaisin kuulla realistisia kuvauksia parisuhteista, ja nimenomaan pitkistä, onnellisista sellaisista. Ja toki, onnellisuus on käsitteenä ehkä hankala määritellä tässä kohtaa, mutta kai nyt sellaisia suhteita on missä ollaan hyvillä mielin.
Ja taustasta sen verran että oma avioliittoni kariutui vuosikausien seksittömyyteen joten mukava on kuulla että seksuaalinen kipinä voi säilyä, onko se harvinaista tai ei, mutta kuitenkin.
Nauttikaa keväästä ja toisistanne :-)
Kyllä se sänkykammari- ilotulitus on yleensä ohi jo muutaman vuoden jälkeen. Sen jälkeen jatkuu aikansa jonkinlaisena, mihin joskus 10 v jälkeen on jo aika puutunut.
Meilläkin seksi(kin) toimi jotenkuten vielä 15 vuoden kohdalla, kunnes viimein loppui. 15 vuotta sinänsä pitkä aika, mutta kun liitto voisi kestää sen 50 vuotta, niin kyllähän tuokin lyhyeksi jää. Suurin eropiikki sattuu noin 10 v kohdalle, joten se kertoo karua kieltä liittojen tilasta.
Monet lähtee liitosta hakemaan uudelleen sitä intohimoa ja rakastumisen tunnetta. Noh, voihan ne löytää - hetkeksi, kunnes alkaa taas maistua kaurapuurolle.
Tätä kivaa on monille eron jälkeen odotettavissa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10453067