Hei! Olen 17-vuotias poika, joka erosi rakkaasta tyttöystävästään n. 3 vikkoa sitten. Sen jälkeen elämäni laatu on laskenut huomattavasti. Huomaan, että minulla on todella kova ikävä häntä, en uskalla ajatella että me olemme oikeasti eronneet, en halua päästää hänestä irti ja tuntuu etten löydä enää ketään sellaista kuin hän.
Olen myös alkanut kärsimään jonkun laisista pakko-oireista. Epäilen kaikkea mitä teen, kuten että pystynkö enää seurustelemaan ym. En saa ajatuksiltani hetkeäkään rauhaa!
Onko joku, jolla olisi samanlaisia tuntemuksia ollut/on nyt?
Olen myös alkanut kärsimään jonkun laisista pakko-oireista. Epäilen kaikkea mitä teen, kuten että pystynkö enää seurustelemaan ym. En saa ajatuksiltani hetkeäkään rauhaa!
Onko joku, jolla olisi samanlaisia tuntemuksia ollut/on nyt?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tervetuloa joukkoon. Elämä on noita eroja tuonut mukanaan jo kymmenkunta ja ei siihen koskaan totu. Tuska kuuluu asiaan, aika parantaa sitten haavat ja sama kierre voi alkaa alusta.
No mun poikaysävä jätti mut muutama viikko sitten,ja on ollu ihan helvetin rankaa totutella sinkkuna olemiseen,kun en ite tahtoisi olla sinkku vaan seurustella hänen kanssa... Miks erositte? oliko yhteinen päätös vai ei? Oikeen raivostuttaa kun on niin kamala ikävä,että ei muuta pysty oikeestaan edes ajattelemaan.. Voimia sulle hei! :)