En oikein tiedä mistä aloittaisin. Minulla ja miehelläni on kohtuu pitkä parisuhde takana, johon kuuluu paljon karikoita, mutta jokin meidät on kuitenkin aina pitänyt kuitenkin yhdessä. Meillä on lapsia ja minä opiskelen. Opiskelen ammattiin, jossa tulevaisuuden näkymät ovat hyvät, viimeinen vuosi käynnissä.
Aloitin koulun jo aiemmin, mutta rahan takia jouduin valitsemaan työn silloin aikaisemmin. Myöhemmin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koulu on käytävä ja olenkin sitä menestykkäästi käynyt.
Ison taistelun vaati aluksi se, että mieheni suostui maksamaan laskut ja hyväksyi sen ettei opiskelijalla voi olla suuria tuloja. Asumme omakotitalossa, jossa kuluja riittää.
Isoin ongelma on mielestäni se, että mieheni ei kestä lainkaan pahaatuulta tai minkäänlaista kritiikkiä. Minulla on olo, että minulla täytyy olla aina iloinen. Mieheni suuttuessa hän muistaa mainita elättävänsä minut, maksavansa kaiken, hoitavansa lapset, tekevänsä kaiken. Itse en asiaa noin nää.
Mieheni on maksanut osuutensa asuntolainasta ja onkin väläytellyt että ostaisi osuuteni pois. Ajatus sinänsä houkuttaa, koska minulla on todellakin rahan kanssa tiukkaa, mutta minulla on tunne siittä että mieheni olisi laskelmoiva ja minun tilanne huononisi edelleen, heittäisikö hän minut suttuessaan pihalle. Nimittäin muutin suhteemme alkupuolella hänen omistamaansa asuntoon, josta minut laitettiin kartanolle aina kun asiat ei menneet mieheni haluamalla tavalla. Tämä asia vainoaa minua.
Onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta?Tai edes sinne päin?
P.S En kaipaa epäasiallisia kommentteja
Aloitin koulun jo aiemmin, mutta rahan takia jouduin valitsemaan työn silloin aikaisemmin. Myöhemmin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koulu on käytävä ja olenkin sitä menestykkäästi käynyt.
Ison taistelun vaati aluksi se, että mieheni suostui maksamaan laskut ja hyväksyi sen ettei opiskelijalla voi olla suuria tuloja. Asumme omakotitalossa, jossa kuluja riittää.
Isoin ongelma on mielestäni se, että mieheni ei kestä lainkaan pahaatuulta tai minkäänlaista kritiikkiä. Minulla on olo, että minulla täytyy olla aina iloinen. Mieheni suuttuessa hän muistaa mainita elättävänsä minut, maksavansa kaiken, hoitavansa lapset, tekevänsä kaiken. Itse en asiaa noin nää.
Mieheni on maksanut osuutensa asuntolainasta ja onkin väläytellyt että ostaisi osuuteni pois. Ajatus sinänsä houkuttaa, koska minulla on todellakin rahan kanssa tiukkaa, mutta minulla on tunne siittä että mieheni olisi laskelmoiva ja minun tilanne huononisi edelleen, heittäisikö hän minut suttuessaan pihalle. Nimittäin muutin suhteemme alkupuolella hänen omistamaansa asuntoon, josta minut laitettiin kartanolle aina kun asiat ei menneet mieheni haluamalla tavalla. Tämä asia vainoaa minua.
Onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta?Tai edes sinne päin?
P.S En kaipaa epäasiallisia kommentteja
Vastaukset 16
Vanhimmat
No älä myy! Et halua olla toisen armoilla, jos tulee mutkia matkaan. Teilläkin selvästi lasketaan, niin meilläkin. Se on vittumaista, mutta eihän sulla ole enää kuin vuosi jäljellä. Se on niin lyhyt aika, että sen kestää vaikka miten. Tsemppiä opiskeluun, jätä miehen laskemiset omaan arvoonsa, vaikka se haluaa olla tilitoimistona, sun ei ole pakko olla.
Kiitos kannustuksesta! :) Helpotti heti!
Mietin tuossa, että ehkä minä vuoden jaksan tässä vielä mielistellä ja olla joo joo naisena, sillä silloin elämä on kohtuullisen miellyttävää ainakin lapsia ajatellen.
Jotenkin sitä vaan tuntee itsensä alistetuksi nuitten raha-asioiden takia, et sen takia pitää aika näyttää iloiselta ja mitään ei saa sanoa mistään kun toinen kuitenkin maksaa...
Periksi en kuitenkaan aijo antaa! Erotakkaan en haluaisi, kun kuitenkin muuten on aivan kelpo mies, mutta silti aina tulee sellainen olo että on alakynnessä ja ei ole varaa edes omiin mielipiteisiin!
Ja ilmeisesti en voi saada mistään taloudellista apua, kun miehelläni kuitenkin on hyvät tulot yms?
edes sanoa että kelpo mies!! Mä en tajua ollenkaan tuollaista menoa ja ajattelua.Ei kai kukaan toista arvostava ihminen käyttäydy niin kuin miehesi.Tosin ei kai voi sanoa että käytös yllätyksenä tulee jos aina ollut sellainen,ihmetyttää aina miten joku haluaa vielä lapsia tuollaisen ukon kanssa..
Puolison tulot ja teidän omaisuus vaikuttaa niin ettet varmaan saa sossusta rahaa. Mutta ointotuki ja kotihoidontuki kuntalisä on mahdollisia tukia. Jos teitä todella vaivaa taloudelliset asiat, sopikaa että kun menet töihin, maksat vastavuoroisesti menot seuraavan vuoden. Tulisi ehkä tasa-arvoisempi olo.
Ihan varteenotettava vaihtoehto. Olen useasti sanonut miehelleni, että maksan kyllä sitten kun minullakin on säännölliset tulot.
Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä miehelläsi on jonkinlainen stressi teidän tilanteesta? Todennäköisesti taloudellisesti aika tiukkaa ja mies varmaan joutuu kantamaan aikan ison vastuun muutenkin lapsista, kodista yms.
Meillä oli ihan samanlainen tilanne, kun minä suoraan hoitovapaalta (lapset silloin 5 ja 2) aloitin opinnot. Mies joutui ottamaan "yhtäkkiä" ison vastuun lapsista ja kodista. Koska minulla on pitkiä koulupäiviä ja iltaisin on usein pakko tehdä koulutehtäviä ja lukea. Lisäksi hän maksaa kaikki menomme. Aluksi mieheni oli tosi huonolla tuulella, ei tosin ollut noita taloudellisia ongelmia, eikä riitaa rahasta, mutta riitaa kuitenkin usein. Sitten hoksasin ja aloin huomioimaan häntä ihan erityisesti useammin: erotiikkaa, suuseksiä ja myönnettyjä vapaa iltoja. Säännöllisesti sanon hänelle, että mene vain golffaamaan, kelkkailemaan yms ja vasta talvella laitoin mieheni pidennetyksi viikonlopuksi meidän mökille ihan yksin. Koska tiedän, että hän nauttii siitä suunnattomasti. Riidat ovat loppuneet oikeestaan kokonaan ja välillä tuntuu että mieheni on oikein tyytyväinen. Yksi päivä väläytin, että jos palaisin töihin, niin vastaus oli ehdoton ei :)
ei ole
Varmasti on stressiä, mutta kysymys ei ole siitä että hänellä olisi tiukkaa rahasta, vaan minulla. Hän on hyvä palkkaisessa työssä. Hän maksaa meidän yhteiset laskut, mutta ei esim. minun autovakuutusta. Auto on minulle välttämättömyys, sillä käyn koulua eri paikkakunnalla ja töihinkin on matkaa reilu 30km.
Ennen kun aloitin käydä koulua maksoin kaikesta kanssa. Nyt olen kaksi vuotta käynyt pääsääntöisesti koulua, mutta kaikki lomat olen töissä. Mies tahtoisi että matkustelisimme yhdessä, mutta en käsitä miten voisin, kun rahaakin pitää olla tienaamassa?
Edellisellä kirjoittajalla oli potenttiaalinen ehdotus, joka arjessa tuppaa unohtumaan.
Nytkin olen sellaisessa tilanteessa, että ei ole edes bensaa autoon laittaa, millä kulkisin.se ahdistaa minua, mutta jostain syystä en saa tätä sanottua miehelleni vaan oireilen vain kiukuttelemalla aika ajoin.
Olen aina aikaisemmin ollut omavarainen ja itsenäinen nyt tunnen olevan riippuvainen toisesta ihmisestä rahan takia.
Noh, eikä tuossa ylhäällä tullut "hyvä" neuvo eli muna suuhun ja lähetä äijä golffaamaan ni ehkä saat bensarahaa... ? En kattelisi päivökään tuollaisia ukkoja, kannattas jo heti alussa miettiä millasen mukaan lähtee ja kenen kans mukulat tekee.
en kattelis päivääkään... just ton takia pitää olla huostaanotot sun muut lisääntyy ja eroperheet muut lasten ja nuorten ongelmat kasvaa. ongelma nuoret otsi harvoin kunniallisista perheistä jossa aikaa heille. jos asenne ja arvot tommosii
Onko hän aviomiehesi? Avioliittoon kuuluu toisen elättäminen tarpeen tullen. Suomen avioliittolain mukainen malli yhteisten kulujen jakamiseen olisi tämä:
esim.
mies tienaa 3000e
nainen tienaa 1000e
Mies maksaa kuluista 75% ja nainen 25%. Kannattaa kokeilla, meillä on kotona jo käytössä tämä malli, vaikkemme vielä aviossa olekaan. Kummankin mielestä reilu systeemi.
"Olen useasti sanonut miehelleni, että maksan kyllä sitten kun minullakin on säännölliset tulot.
Avioliittoon kuuluu toisen elättäminen tarpeen tullen. Suomen avioliittolain mukainen malli yhteisten kulujen jakamiseen olisi tämä.
"
Luin vasta erään tutkimuksen, jossa naisilta kysyttiin ottaisivatko puolisokseen työttömän miehen. Käytännössä kukaan ei vastannut "kyllä" -kyselyyn.
Ja samassa tutkimuksessa tuli esille että useampien kuin puolen naisten mielestä miehen täytyy ansaita enemmän ja kantaa päävastuu perheen elatuksesta.
Mies siis tietää, että kun valmistut, niin et ala maksamaan omaa osuuttasi perheen menoista, ja jos mies joutuisi työttömäksi heittäisit hänet kylmästi pihalle, siis tilastojen mukaan.
Meillä vaimon rahat menee hänen omiin menoihinsa, jos jonkinlaista kallista purkkia ja purnukkaa ilmestyy joka viikko, kenkiä ja vaatetta kauheat määrät.
Maksaa 10-20% perheen menoista, vaikka tuloissa ei ole juurikaan eroa nykyään.
Naiset ovat äärimmäisen laskelmoivia tässä asiassa, miksi ei mieskin saa olla?
Emme ole naimisissa. Tuota mallia käytimme silloin kun olin vielä töissä. Nykyisillä tienesteilläni suhdeliku jäisi mahottoman pieneksi :D
Komppaan sinua, että systeemi on kyllä reilu!
Huh huh, on sinulla oikein unelmamies. Etpä kovin korkealle itseäsi arvosta. :(
"Nimittäin muutin suhteemme alkupuolella hänen omistamaansa asuntoon, josta minut laitettiin kartanolle aina kun asiat ei menneet mieheni haluamalla tavalla."
En usko että aloittajan olisi järkevää myydä osuutensa asunnosta. Mutta vaikka hän niin tekisi, häntä ei voisi noin vain heittää ulos asunnosta. Jos hän on virallisesti kirjoilla asunnossa ja koko perhe pitää sitä yhteisenä asuntonaan, hänet pitää virallisesti tuomioistuimen päätöksellä häätää sieltä ennen kuin hänet saa sieltä pois. Ja tämän päätöksen saadakseen miehen pitää todistaa että avoliitto on purkautunut. Tämän takia taas lasten huoltajuuksista ja asuinpaikoista pitäisi tehdä viralliset sopimukset sosiaaliviranomaisten kanssa.
Minkään pikkukiukuttelun takia mies ei siis voi naista pois ajaa vaikka omistaisikin asunnon kokonaan.
Kuinkahan tämä asianlaita nykyisellään on? Tuosta aloituksesta jo reipas vuosi aikaa.. HUUHUU, ketjun aloittaja, ootko vielä maisemissa ja miten asiat hoitui? Veikkaan kyllä, että eronneet ovat jos naisella yhtään arvostusta itseään kohtaan.